Emily
Kökötän tiiviisti Ollin kyljessä kiinni. Keikan alkuun on noin tunti ja alan olla vähäsen hermostunut lavan vierellä hengailusta. Nyt sentään on vielä hetki aikaa olla keikkabussissa piilossa uteliailta Ulla Taalasmailta.
Olli on kietonut toisen kätensä selkäni takaa. Tässä on turvallinen olo.
Olli
"Eiköhän mennä kattoon mikä meno bäkkärillä on", Joel toteaa innoissaan. Sehän ois jo huolestuttavaa, jos Joel ei ois bäkkärin antimista innoissaan. "Oon jo matkalla!" Joonas huikkaa bussin ovelta.
"Olli?" Emily kuiskaa vierestäni. Käännän katseeni tämän silmiin kysyvänä. "Mua vähän jännittää mennä tonne ku kuka tahansa voi tunnistaa mut", hän sanoo hiljaa. "Ei se rakas haittaa. Mut voin luvata, et siinä kohtaa missä oot, kukaan ei kiinnitä suhun mitään huomiota", totean ja pudotan pienen pusun tämän otsalle.
"Siinä on tuttuja ihmisiä ympärillä, joille voit myös sanoo, jos tulee jotain", Aleksi liittyy keskusteluun. "Niin on. Ja sä voit myös aina tulla tänne, jos alkaa tuntua pahalta", lisään. Emily näyttää mietteliäältä. "Okei. Enköhän mä selviä", hän toteaa hetken pohdinnan jälkeen.
"Ota noi!" Aleksi huikkaa bussin perältä ja nakkaa Emilylle aurinkolasit. "Näähän on Joonaksen. Miks mä nää ottaisin?", Emily ihmettelee. "Ne on suurimmat lasit mitä meillä on nii aattelin, et ehkä ne auttaa sua vähä rentoutuun", Aleksi selittää. Emily laittaa lasit päähänsä. "Kukaan ulkopuolinen ei voi tunnistaa sua noi päässä", sanon rohkaisevasti. "Otan siis nää. Mut älkää sanoko muille mitään. Katotaan huomaako ne kenen lasit mulla on", Emily sanoo naurahtaen. Mä ja Aleksi luvataan totta kai olla hiljaa.
Emily
"Mennäänkö?" Aleksi kysyy multa ja Ollilta. "Joo mennään vaan. Muut varmaan jo epäilee ties mitä", naurahdan. Tarkotuksena on siis hivuttautua vähitellen bäkkärin kautta kohti lavaa. Olli tarttuu mua kädestä, mutta irrotan kuitenkin otteen heti. Kipitän takaisin bussin perälle, tarkalleen ottaen Ollin matkalaukulle, ja otan sieltä vaaleanharmaan hupparin matkaani.
"Mä otan tän", tokaisen tomerasti tarkkaillen samalla Ollin reaktiota. "Vai niin, hupparivaras", Olli naurahtaa söpösti. Puen hupparin nopeasti päälleni, koska ulkona alkaa olla jo vähän viileää. Ajattelin kuitenkin housujen osalta pärjätä pelkillä shortseilla.
"Joo hei söpöjä ootte, mut oisko nyt liikettä niveliin. Kohta alkais keikkaki?" Aleksi virnuilee bussin ovelta. "Joo me tullaan ihan just", Olli vastaa toiselle pörröpäälle. "No sitä mä en haluu nähä", pörröpää vastaa ja pakenee paikalta. En voi olla nauramatta Aleksin kommentille. Myös Olli repeää nauruun. "Hei ei me nyt sitä tulemista tarkotettu!" Olli huutaa paikalta paenneelle Aleksille.
Nappaan Joonaksen aurinkolasit pöydältä ja laitan ne päähäni. Sen jälkeen kipitän takaisin Ollin luo ja nappaan tätä kädestä, kuten hän teki aiemmin mulle. "Mennään."
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 401
Hihi🤠
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
