Emily
Oon tällä hetkellä varmasti maailman onnellisin. Makoillaan sylikkäin sohvalla ja yritetään kattoa leffaa. Mun keskittyminen riittää tällä hetkellä tasan yhteen asiaan ja se on Olli. Tiesin jo meidän ensitapaamisella, et siinä oli jotain muutakin kuin pelkkä fanitapaaminen. Hullua ajatella, et oikeesti ollaan nähty ekan kerran lähes seittemän vuotta sitte. Se ei myöskään voinut olla sattumaa, et muutettiin samaan kaupunkiin ja nähtiin taas. Onneksi nähtiin, sillä en voisi edes kuvitella enää elämää ilman Ollia. Nyt en kuitenkaan halua ajatella menneitä, sillä nykyhetki on elämäni onnellisinta aikaa. Haluan keskittyä juuri nyt tähän hetkeen.
"Tää hetki on just sellanen mistä haaveilin meiän ekojen treffien jälkeen", Olli toteaa ja silittelee hiuksiani. "Tää on täydellistä. Sun kans on niin helppo olla", vastaan ja katson tätä suoraan silmiin hymyillen. "Oot aika söpö ku hymyilet", Olli sanoo ja siirtää kätensä poskelleni. Tunnen punastuvani, jolloin painan pääni Ollin rintakehää vasten. Hymyni on ainakin korvissa asti. Olli on maailman ihanin. "Älä mee piiloon, ku sit tulee ikävä", tämä hymähtää suloisesti. "Okei. En mee piiloon", naurahdan ja nostan taas katseeni tämän upeisiin silmiin. Hetken tuijottelun jälkeen Olli päättää yhdistää huulemme. Nyt viimestään katos loputkin ajatukset leffasta, joka meidän piti kattoa. Ollia ei vaan voi olla ajattelematta. Ja nää suudelmat... Oonko mä taivaassa?
Olli
En voi uskoa tätä, et nyt me ollaan oikeesti yhessä. Ja tää hetki. Tää on just niinku kaikissa mun ajatuksissa. Täydellistä. Leffan tapahtumista ei ole mitää tietoa. En edes muista sen nimeä. Kaikki keskittyminen on vain ja ainoastaan Emilyssä. Nyt tuo suloinen hupparivaras -joka hyödynsi yllättäen mun vaatekaappia jälleen kerran- nukahti mun syliin. Leffakin loppu jo ajat sitte, mut en vaan raaski herättää Emilyä. Jos vain mitenkään pääsisin ylös, voisin kantaa tämän sänkyyn nukkumaan. Ongelma vain on siinä, että Emily kirjaimellisesti makaa mun päällä, enkä haluaisi herättää tätä. Ehkä yritän selvitä jotenkin.
Hetken ninjailun jälkeen pääsen onnistuneesti ylös sohvalta. Tosin lattian kautta, mut pääasia on, et Emily ei herännyt. Tämä vain paransi asentoaan ja hautautui yhä syvemmälle -varastetun- hupparini sisään. Nostan hänet varovasti käsivarsilleni ja kannan makuuhuoneeseen. Lasken hänet varovasti sängylle ja nostan peiton hänen ylleen.. Tämän jälkeen riisun itseltäni hupparin sekä shortsit pois ja kömmin Emilyn viereen peiton alle. Silittelen hetken tämän hiuksia, jonka jälkeen alan itsekin nukkumaan.
Kerkesin melkein jo nukahtaa, kunnes tunnen Emilyn laskevan päänsä rintakehälleni. "Öitä Olli", tämä mumisee söpösti ja kietoo kätensä ympärilleni. "Hyvää yötä", vastaan hymyillen. Tosin eihän sitä täällä pimeässä näe, mut joka tapauksessa en voi olla hymyilemättä. Kiedon vielä käteni Emilyn ympärille ja suljen silmäni.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 407
Wattpad osaa kyllä olla välillä yhtä perseestä ku ig🥲
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
