Olli
"Olliii, sun puhelin soi!" Emily huutaa keittiöstä. Suunnistan soittoäänen perässä kohti sohvaa. Heitän muutaman sohvatyynyn lattialle ennen puhelimen löytämistä. Soittaja on Joonas.
Puhelu
Olli: Kukkuu
Joonas: Kukkuu kukkuu. Oot kerranki heränny.
Olli: Emily varasti peiton nii oli pakko.
Joonas: Voi sua raukkaa. Tarvitko terapiaa?
Olli: Riippuu millasesta terapiasta on kyse. Nimittäin jos siihen liittyy Emily ja s...
Joonas: Heiheiehi! En haluu tietää enempää. Terapioikaa keskenänne. Paitsi et ei ku ollaan kohta tulossa hakeen teitä.
Olli: Juu valmiina ollaan.
Joonas: Keikkabussissa ei sit harrasteta mitään terapioita. Okei?
Olli: Juuu ei. Heippa.
Joonas: Oon hei tosissani!
Olli: Heippa.
"Mitkäs terapiakeskustelut teillä oli?" Emily naurahtaa puhelun päätyttyä. "Just sellaset, et Joonas kielsi meiltä kaiken hauskan", murjotan. Emily katsoo mua kysyvällä ilmeellä. "Bussissa ei saa harrastaa terapiaa", totean. "Mitä jos terapia on välttämätöntä mielen hyvinvoinnin kannalta?" Emily pohtii. "Totta."
Emily
Raahaan helvetin painavaa matkalaukkua alas portaita, koska joku mummeli varasti hissin mun nenän edestä. Kyyti oottaa alhaalla, mut sitä ennen mun pitää selvitä hengissä vielä kolme kerrosta portaita.
"Tekis mieli sanoo pari valittua sanaa tolle mummelille", Olli tuhahtaa. "Älä nyt. Se kuitenki on sua sellaset 60 vuotta vanhempi", naurahdan. "Joo, mut sillä oli käsissä yks vaivanen omena ja meillä kaks matkalaukkua, kitara ja reput molemmilla. Ja lisäksi neljä kerrosta portaita käveltävänä", tämä jatkaa. "Vaivanen omena", toistan nauraen. "No juujuu, etkö nähny", Olli naurahtaa. "Näin mä. Mut ei se kovin vaivaselta näyttänyt se omena", nauran. Ollikin nauraa.
--
Nousen bussiin Olli takanani. "Ja nuoripari saapuu!" Joonas kuuluttaa. "Vaan viis minuuttia myöhässä aikataulusta", tämä jatkaa. "Siitä saat syyttää tota mummoo, joka kävelee nyt onnellisena ton omenansa kans tuola", Olli naurahtaa ja nyökkää kadulla kävelevän mummelin suuntaan. "Miten se tähän liittyy?" Aleksi ihmettelee. "Se varasti hissin nenän edestä nii oli pakko raahata koko omaisuus portaita", Olli tarkentaa. "Dramaattista."
Pääasia, et päästiin ylipäätään lähteen. Nyt on hetki aikaa vaan olla ja kattoo maisemia. Toisin sanoen siis tuijottaa silmissä viliseviä puita. Suomen luonto kun on niin monipuolinen bussin ikkunasta katottuna.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 321
Tää mun aktiivisuus on jo historiallista🫡
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
