Hope we'll meet again / Olli Matela /

59. Raastava kipu

Emily

Hyppelen riemusta ympäri Ollin kämppää. Olli ilmotti just, et se tulee jo yöllä kotiin. En malta oottaa, et saan juosta taas sen pörröpään syliin ja halata sitä niin, et happi meinaa loppua. Rakastan sitä miestä niin käsittämättömän paljon. Siitä hetkestä lähtien, ku nähtiin ekan kerran, tiesin et meistä tulee jotain erityistä.

Pienen hepulikohtauksen jälkeen ilmoitan Ollille olevani hereillä siihen saakka, että tämä tulee kotiin. Istun sitten vaikka sohvalla tai makaan lattialla, mut hereillä mä kyllä aion olla.

Time skip 45min

Olin reipas ja kävin suihkussa pitkän sohvalla löhöilyn jälkeen. Tietenkin puin ylleni Ollin hupparin ja marssin tämän peitto mukanani takaisin sohvalle. Tuttuun tapaan poikkesin jääkaapilla hakemassa pientä välipalaa. Matkaan tarttui myös tietenkin Muumi-limsapullo ja sen nauttimiseen sopiva viinilasi. On se sen verran hyvää juomaa, et pitäähän se nyt nauttia tarpeeks hienosta lasista. Olli ei kyllä jostain syystä voi ymmärtää mua tän asian suhteen. Aleksi sen sijaan ymmärtää täysin, mistä voin olla ylpeä.

Ajankuluksi nappaan sohvan vieressä olevan kitaran ja alan näpräilemään sitä. Muistelen tilannetta studiolla, kun soitin kitaraa ja taisin lumota Ollin täysin. Ainakin hän oli ihan sanaton sen jälkeen. Alan pakostakin hymyillä aina, kun mietin kaikkia niitä hyviä ja ihania hetkiä, joita meillä on Ollin kans jo ollut. En osaa edes kuvitella, mitä kaikkee ihanaa tullaan vielä yhessä kokemaan.

Näpräilen hetken kitaraa ajatuksissani, kunnes saan päähäni erään erityisen kappaleen, jota alan soittamaan. Hyräilen varovasti soittoni tahdissa, ikään kuin pelkäisin omaa ääntäni. Vähitellen kuitenkin uskallan alkaa käyttämään ääntäni enemmän, jolloin sitä voisi kutsua jo laulamiseksi. Ehkä joku päivä vielä uskaltaudun esittämään kappaleen myös Ollille.

~

Kuulen avaimen kääntyvän lukossa ja odotan innolla saavani juosta Olluskan syliin. Hyppään ylös sohvalta ja ryntään iloisena eteiseen halaamaan tuota hieman väsyneeltä näyttävää miestä. Hän ei kuitenkaan halaa takaisin, joka herättää päässäni useita kysymyksiä. "Onko kaikki hyvin?" kysyn. Olli ei vastaa vaan laahustaa sohvalle istumaan. Kiiruhdan hänen peräänsä ja istuudun myös sohvalle. Olli pitää käsiä sylissään ja tuijottaa niitä vaitonaisena. "Olli, kertoisit mulle mikä on", pyydän varovasti ja yritän tarttua häntä kädestä. Hän kuitenkin irrottaa otteeni kädestään ja siirtyy sohvalla hieman kauemmaksi. Oon aivan hämilläni siitä, mitä tapahtuu.

"Emily", Olli avaa vihdoin suunsa. "Kerro vaan", vastaan. "Tajusin nyt kotimatkalla jotain...", hän jatkaa. Katson häntä odottavasti. "Mun mielestä tää suhde ei enää toimi", Olli sanoo hiljaa katsoen yhä käsiään. "Mitä?" kysyn epäuskoisena. "Meiän ois parempi erota. Se ois kummanki etu", hän toteaa. "Ei Olli. Ei meiän kuulu erota. Ei ikinä", vastaan hädissäni. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Ei tämän näin pitänyt mennä. Meiän piti viettää ihana loppu viikonloppu yhdessä sekä halia kaikki ikävä ja halipula pois. "Sä voit olla täälä vielä tän yön. Mä nukun tässä sohvalla", Olli sanoo kylmästi ja lähtee hakemaan itselleen peittoa.

Hengitykseni on epätasaista ja välillä tuntuu kuin en saisi happea lainkaan. Tunnen raastavaa kipua sydämessäni. Mikään ei ole ikinä sattunut näin paljoa kuin tämä. Pahin pelkoni kävi toteen: Olli jätti mut.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 470
Kiitos ja anteeks🤠