Hope we'll meet again / Olli Matela /

43. Unelma

~timeskip~
Seuraava viikko:

Olli

Herään yksin tyhjältä tuntuvasta sängystä. Jotain puuttuu ja se jokin on Emily. Tuntuu niin tyhjältä, kun oon kerennyt jo tottua siihen, että toinen on koko ajan lähellä. Nyt Emily kuitenki meni kotiin nukkumaan, koska ei halunnut herättää mua. Hän siis lähti käymään Oulussa vanhemmillaan. Nyt jo kauhea ikävä. Olisin ihan hyvin voinut lähteä mukaan ja käydä samalla omilla vanhemmilla, mutta kai niitä töitäkin pitäisi joskus tehdä.

Istahdan sohvalle kahvikuppi kädessä. Katselen ympärilleni ja alan miettiä asioita. Tai lähinnä erilaisia unelmia. Yksi unelmista on tietenkin, että bändillä menisi hyvin ja päästäisi vetämään paljon keikkoja tulevana kesänä. Siinä tietenkin on myös ne huonot puolet, että en näe Emilyä niin paljoa, jos tämä ei pääse mukaan keikkareissuille. Oon kyllä valmis tekemään ihan mitä vaan, että saisin viettää kaiken mahollisen ajan Emilyn kans.

Ois ihanaa herätä joka aamu Emilyn vierestä. En kuitenkaan ajattele yhteenmuuttoa sen enempää, koska se taitaa olla vielä liian aikaista. Onneksi me voidaan käytännössä asua toisten luona ja välillä vaan vaihtaa asuntoa. Toisaalta se käy pitemmän päälle melko kalliiksi, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Jossain vaiheessa kuitenkin haluan asua Emilyn kans yhessä ja jakaa kaikki pienimmätkin jutut. Rakastan Emilyä niin paljon. Ikävä ei ainakaan helpota tällä ajattelulla ja unelmoinnilla.

Emily

Istun junassa matkalla Ouluun. Kotiin vanhempieni luo. Ihana nähdä heitä pitkästä aikaa, sillä en ole nähnyt heitä muuttoni jälkeen. Siitä on jo ainakin kolme kuukautta, jos ei enemmänkin. Kolmessa kuukaudessa on tapahtunut kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeimpänä tietenkin Ollin tapaaminen. Niin ja tietenkin myös muihin jätkiin tutustuminen. Ilman sitä apinalaumaa viettäisin varmaan kaikki iltani yksin sohvannurkassa syöden jäätelöä ja katsoen ällösöpöjä leffoja, jotka kaiken lisäksi saavat oloni vain epätoivoiseksi ja yksinäiseksi. En meinannut saada illalla unta, koska oon tottunut nukkumaan Ollin vieressä. Nyt jo niin ikävä sitä pörröpäätä. En todellakaan tiedä, miten selviän nämä kolme päivää ilman Ollia. Tämän lämpimiä haleja ja turvallista syliä... Oon myös miettinyt sitä, miten kerron perheelleni meidän suhteesta. Tiedän, että siskoni Amanda kyselee miesasioistani vähän turhankin innokkaasti, joten asia tulee joka tapauksessa ilmi tämän vierailun aikana.

--

Heitän repun selkään ja lähden astelemaan ihmisvirran mukana ulos junasta. Vanhempani lupasivat olla vastassa asemalla. Äitini tuntien he ovat seisseet asemalla jo ainakin puoli tuntia, jotta olisivat varmasti ajoissa.

Pian huomaan heidät istumassa eräällä penkillä. Äitini nousee ylös ja ryntää halaamaan. "Hei, kiva nähä pitkästä aikaa", äitini sanoo. "Niin on", vastaan hymyillen. "Mites oot sopeutunu sinne isoon kaupunkiin?" isäni kysyy. "Ihan hyvin. Meni kyllä hetki tottua siihen, et ihmisiä on joka puolella paljo enemmän ku täälä", totean. Alan taas ajatella Ollia ja muita. Ilman niitä oisin kyllä kaukana sopeutumisesta. "Ootko löytäny uusia kavereita?" äitini vuorostaan kysyy. "Joo oon", kerron hymyillen. "No hyvä. Mutta eiköhän mennä, ku Amanda varmaan on jo kotona", äiti toteaa. Ihana olla taas kotona. Tosin ei tämä tunnu enää kodilta, koska Olli on muualla. Kamala ikävä.

Avaan vanhan huoneeni oven. Tänne on aina ihana palata. Vielä silloinkin, kun asuin Oulussa, täällä käyminen oli viikon kohokohta. Sillon vielä pystyin käymään viikottain. Nykyään se ei yksinkertaisesti onnistu. Lasken repun sängylle, jonka äiti oli pedannut valmiiksi. Mieleeni tulee taas se ilta. Se, jolloin tapasin Ollin ensimmäisen kerran. Välillä on vaikea uskoa todeksi, että mä oikeasti seurustelen mun lapsuuden idolin kanssa. En koskaan voi unohtaa sitä, miten Olli katsoi minua. Ja se hali... hyvä, että pysyin tajuissani. Yhtäkkiä kuulen ulko-oven käyvän alakerrassa. Amanda taisi tulla. Lähden kiireesti alakertaan ja, kun näen isosiskoni, juoksen välittömästi halaamaan häntä. Tätä on ollut ikävä.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 565
Saankohan mä ikinä ajokorttia ku tänään ajotunnilla vaan yks kolari, kaks tai kolme ulosajoa ja yks hirvikolari😭😂
Nää tapahtu onneks simulaattorissa kaikki mut katotaan miten huomena käy ku eka oikee tunti😵