Hope we'll meet again / Olli Matela /

54. Sopimus

Emily

Vihdoin päästiin mun luo. Ollilla kesti taas ikuisuus valita sopivia sukkia mukaan. Matkalla käytiin ostaan muutamia herkkuja, sillä ajateltiin jatkaa sarjaa, joka on ollut meillä jo pitkään kesken. Epäilen kyllä vähän, et Olli ois kattonu muutaman jakson salaa, mutta ei vain uskalla myöntää sitä meidän sopimuksen takia. Sovittiin, et se joka kattoo jaksoja yksin, saa tarjota ruoat seuraavan kerran jossain hienossa ja kalliissa ravintolassa.

Odotan vilttiin kääriytyneenä Ollia, joka lupasi laittaa herkut valmiiksi. Selailen hetken uutisia, kunnes huomaan niiden vaikuttavan vain negatiivisesti mielialaani. Päätän laittaa puhelimen syrjään ja etsiä sarjan valmiiksi Netflixistä.

"Meinataanko me tosissaan syödä nää kaikki tänää?" Olli kyseenalaistaa asetellessaan kuppeja sohvapöydälle. "Tiesitkö rakas, et niitä voi säästää?" totean. "No en itse asiassa", tämä naurahtaa. "No nyt tiiät. Ja onpahan sit ens kerrallekki jo herkut valmiina", vastaan. "Mä sulle herkut näytän", Olli tokaisee ja suorastaan hyökkää kimppuuni. Hän pusuttelee kasvojani otsalta leukaan saakka. Itse kikatan kuin pikkutyttö karusellissa. Hetken päästä Olli ottaa hieman etäisyyttä. "Eiköhän aleta nyt kattoon tota, et päästäis joskus jopa nukkumaan", hän toteaa ja päättää ystävällisesti pörröttää hiuksiani. "Ne oli kyllä jo ihan tarpeeks sekasin ennen tota", totean vähän mököttävään äänensävyyn. Nyt siirtelen hiuksia kasvoiltani lähes yksitellen. Ehkä parempi näin, mitä kamalien takkupallojen selvittäminen. Olli vain seuraa hosumistani vierestä hymyillen. En voi mököttää tuolle näylle. Nuo silmät lumoaa mut joka kerta. Annan itseni heltyä ja käperryn viltin kanssa Ollin kainaloon. Tämä kietoo välittömästi käsivartensa ympärilleni. Se saa oloni turvalliseksi.

~time skip~
Perjantai:

Olli

"Muistakaa sit käyttäytyä", Emily muistuttaa ja luo jostain syystä hyvinkin merkitsevän katseen just mun ja Joonaksen suuntaan. "Muistetaan muistetaan", Joonas vakuuttaa ja katoaa keikkabussiin. Itse otan muutaman askeleen lähemmäs Emilyä ja asetan molemmat käteni tämän alaselälle. Katson häntä syvälle silmiin. "Mä rakastan sua", kuiskaan lähes äänettömästi. "Niin mäkin sua", Emily vastaa ja laskee päänsä olkapäälleni. Meidän herkkä hetki keskeytyy lähes samalla tavalla Joelin huutoon kuin ensitapaamisella. "Tuus jo Matela", Joel huikkaa bussin ovelta. "Anna nyt toisten herkistellä hetki!" kuuluu ystävämme Porkon huudahdus bussin perältä. Katsomme Emilyn kanssa huvittuneena toisiamme. "Ehkä mun pitää mennä, ennen ku joudun pyöräileen perässä", naurahdan. "Joo. Pitäkää hauskaa", Emily vastaa hymyillen. Tartun häntä kädestä ja annan hänelle asuntoni vara-avaimen. "Mehän sovittiin, et saat olla mun luona tän aikaa", hymyilen. "Ja saan käyttää sun huppareita ja nukkua sun sängyssä ja halia sun peittoa ja tyynyjä, jotka kaikki tuoksuu sulta", hän lisää ylpeänä. "En varmaan voi vaikuttaa tähän", naurahdan. "Et."

Vaihdamme vielä muutamat suudelmat, ennen kuin nousen itsekin bussiin. Jään haikeana katsomaan ikkunasta Emilyn perään. Päätän vilkuttaa hänelle, jolloin hän tekee samoin. Bussin kääntyessä pois studion pihasta, en enää näe häntä. Huokaisen syvään, kun ikävä valtaa mieleni välittömästi.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 431
Tää mun kirjottaminen ei nyt edisty ihan silleen ku haluaisin🤨
Ehkä sitte ku kirjotuksista oon selvinny, jos selviän😅