Hope we'll meet again / Olli Matela /

32. Pelko ja ahdistus

Lentokentällä:

Emily

Mua jännittää aika paljon lentäminen. Mietin aina pahinta, mitä vois tapahtua ja oon ollut lentokoneessa viimeksi lapsena. Sillon se oli ihan siistiä, mut iän myötä oon alkanut pelkäämään enemmän, enkä osaa luottaa siihen, et joku hemmetin peltipurkki muka pysyy turvallisesti ilmassa monta tuntia.

Kello on ehkä puoli ykstoista. Meidän lento lähtee vähän ennen kahtatoista. Kentällä on onneksi melko rauhallista tällä hetkellä, eikä kukaan kiinnitä meihin erityistä huomiota. Istumme koko porukalla jossain kahvilan tapaisessa paikassa, sillä Joelin ja Joonaksen oli välttämätöntä saada bisset. Yritetään olla hajaantumatta, koska muuten ois hyvin todennäköistä, et joku katoais ja myöhästyis koneesta.

Lepuutan päätäni Ollin olkapäällä ja pidän tätä kädestä. Hän selaa puhelintaan ja näyttäisi katsovan jotain tylsiä koiravideoita. Myös muut ovat uppoutuneena puhelimiinsa. Oon tällä hetkellä liian hermostunut keskittymään mihinkään. Näprään Ollin lainaaman hupparin naruja. Hermostuneisuuteni näkyy varmasti kauas. Lähes huomaamattani tiukennan otetta Ollin kädestä, jolloin tämän huomio kiinnittyy koiravideoista muhun. Vihdoin. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy huolestuneena. "Pelottaa se lento", vastaan. "Hei, ei oo mitään hätää. Se menee varmasti hyvin ja lupaan pitää sua kädestä ihan koko ajan", Olli rauhoittelee. Jo pelkästään tuon äänen kuuleminen rauhoittaa. "Mitä jos jo-", aloitan, mutta Aleksi ehtii keskeyttää. "Älä mieti nyt mitään, mitä vois tapahtua. Ei oo mitään pelättävää", tämä toteaa ja tarttuu toisesta kädestäni. "Mä huolehdin susta", Olli sanoo ja vetää minut kainaloonsa. Tässä on hyvä.

Timeskip 20min

Ollaan edelleen samassa paikassa kuluttamassa aikaa. Yhtäkkiä näen neljä melko nuoren näköistä tyttöä kävelevän suoraan meitä kohti. He pysähtyvät vähän matkan päähän kuiskimaan jotakin. Yritän olla kiinnittämättä heihin sen enempää huomiota. Yksi heistä kuitenkin näyttää vähän tutulta. Hetkinen. Voiko olla todellista? Yksi noista tytöistä käveli meitä vastaan, kun saavuimme kentälle. Oletettavasti tämä kertoi asiasta kavereilleen ja pyysi heidät tänne.

Vähitellen tuo nelikko hivuttautuu yhä lähemmäs. On melko selvää, että nämä yrittävät saada jätkien huomion. Tökkään Ollia varovasti käsivarteen, jolloin myös tämä huomaa tuon kyseisen porukan. He vilkuilevat jatkuvasti tänne päin, joka saa oloni hieman epämukavaksi. Olli sanoo jotain muille jätkille, jolloin myös he kiinnittävät huomionsa faneihin. Tämän tajutessaan nuo tytöt riemastuvat ja astelevat vielä vähän lähemmäksi pyytääkseen yhteiskuvia jätkien kanssa.

Yritän välttää katsekontakteja noiden fanien kanssa, mutta kuitenkin tarkkailen tilannetta. Myönnetään oon utelias. Jäin hetkeksi kaksin Tommin kanssa, sillä myös Olli meni kuvaan, kun tätä erikseen pyydettiin. Yhtäkkiä huomaan yhden tytöistä tuijottavan suoraan sieluuni. Vilkaisen tyttöä nopeasti, jolloin tämä mulkaisee todella rumasti. Tilanne alkaa tuntua koko ajan vain ahdistavammalta. Nyt huomaan vielä tuon juuri mulkaisseen tytön roikkuvan Ollin kaulassa kuin omistaisi tämän.

"Älä sä noista välitä", Tommi sanoo. Ilmeisesti tämä huomasi tilanteen olevan vähän hankala mulle. "Onko tää normaalia, et oon vähän mustasukkanen Ollista?" kysyn tuolta nallekarhulta. "Eiköhän se aika normaalia oo sun tilanteessa", Tommi vastaa. Pian nuo innokkaat fanit piirittävät vielä tuon nallekarhun pyytäen yhteiskuvaa. Haluaisin vain juosta karkuun tätä tilannetta. Nousen pöydästä ja kipitän huomaamattomasti Ollin luo, joka seisoo pöydän vieressä Nikon, Joonaksen, Joelin ja Aleksin kanssa.

Takerrun Ollin käsivarteen, eikä mulla ole aikomustakaan päästää enää irti. Piiloudun kuitenkin vielä Ollin taakse, kun nuo tytöt tulevat hyvästelemään jätkät, sillä huomaan osalla olevan vielä puhelimet kädessä. En nimittäin halua näkyä yhdessäkään kuvassa tai videossa edes vahingossa. Todennäköistä kuitenkin on, että tää juttu lähtee leviämään, mut yritän olla murehtimatta sitä.

Olli

Istahdan takaisin pöydän ääreen. Emily istuu viereeni ja on yhä takertuneena käsivarteeni. Aika söpöä. Kierrän käteni kuitenkin tämän selän takaa vetäen hänet ihan kiinni itseeni. "Ootko okei?" varmistan. Emily pudistaa päätään vähän epäröiden. Tartun tätä kädestä ja johdatan vähän matkan päähän pöydästä.

"Mietitkö tota äskeistä tilannetta?" kysyn. Emily nyökkää. "Se oli aika ahistavaa. Ja sit yks niistä tytöistä katto mua tosi ilkeesti", tämä kertoo. "Ne on vaan kateellisia. Tai sit ne vilkuili sua siks, ku oot niin älyttömän kaunis", totean. "Joo, ei sun niistä kannata välittää", Joonas huikkaa pöydästä. Tämä siis selvästi kuuli keskustelumme. Emily nyökkää ja hymyilee varovasti. Vedän hänet käsieni suojaan ja painan poskeni kevyesti tämän päälaelle.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 633
Pakko mainita et tällä luvulla en mitenkään viittaa keneenkään tai kenenkään käyttäytymiseen. Tää on täysin mun omasta päästä keksittyä!

Uusia lukuja todennäkösesti ilmestyy nyt taas vähä aktiivisemmin🙌🏼