Emily
Laahustin takas makkariin siinä toivossa, et tää pääkipu ja huono olo helpottais edes vähän. Ois kyllä ihan mielenkiintoista tietää, miten ollaan päädytty tällä kokoonpanolla Ollille. Nostan käteni varovasti tuon nukkuvan basistin poskelle ja silitän sitä hellästi. Yhtäkkiä saan idean ja päätän soittaa Aleksille. Tällä todennäköisesti on selkein käsitys illan tapahtumista. Samalla saisin mahdollisesti myös selville Tommin ja Joelin olinpaikat. Kurotan puhelimeni lattialta ja etsin yhteystiedoista Aleksin. Luotan siihen, ettei Olli herää, vaikka puhuisin tässä. Tunnetusti tämä nukkuu todella sikeästi.
Puhelu
Aleksi: Mm?
Minä: Sori, jos herätin. Mut aattelin kysyy, et onko sulla mitää tietoo siitä mitä tapahtu eilen?
Aleksi: Ei haittaa, et herätit. Aika heikosti muistan.
Minä: Muistatko yhtään mitään, mitä tapahtu sen juomapelin jälkeen?
Aleksi: Muistaakseni lähettiin studiolle jatkoille ja sit ei mitään muistikuvia.
Minä: Muistaakohan kukaan mitään? Onko Joel ja Tommi muuten sun luona tai missä nyt ikinä ootkaan?
Aleksi: Oon kotona ja äänistä päätellen molemmat on täällä myös. Ja Joelilta on varmaan turha edes kysyä mitään muistikuvia...
Minä: Siinä oot kyllä harvinaisen oikeessa. Joonas ja Nikokaan ei muista mitään ja Olli nukkuu vielä.
Aleksi: Toivottavasti ei olla mitään kovin typerää teh... ei vittu. Nyt mä muistan.
Minä: Mitä sä muistat?
Aleksi: Oota soitan sulle kohta takas. Toivon, et tää ei oo totta.
Nyt en todellakaan oo varma haluanko tietää, mitä Ale sai päähänsä. Kuulosti nimittäin sen verran järkyttyneeltä itekki, et tuskin mitään hyvää ainakaan on luvassa. Voisin ehkä mennä kertomaan Nikolle ja Joonakselle, et ainaki Joel ja Tommi on hengissä. Toisaalta olohuoneesta kuuluva kuorsaus saa ajatukseni muualle. Jään katselemaan vieressäni tuhisevaa Ollia. Tämä on aivan syötävän söpö nukkuessaan. Hymyillessä Olli on kyllä vieläkin söpömpi. Olli on aina söpö.
Lasken käteni varovasti hänen hiustensa sekaan ja alan silitellä niitä. Tuo maailman suloisin basisti voisi vähitellen alkaa näyttää jotain heräämisenmerkkejä nimittäin kello on jo yli kaksitoista.
Olli
Ihanin herätys, minkä oon koskaan saanut. Tunnen Emilyn silittävän hiuksiani ja heti, kun avaan silmät, ensimmäisenä näen tuon maailman suloisimman hymyn. "Huomenta", Emily hymyilee. "Huomenta. Mikä olo?" vastaan ja kysyn. "Kerrassaan loistava", tämä naurahtaa sarkastisesti. "Sulla?" "Päätä särkee ja oks-", vastaan, mutta lähden kuitenkin ryntäämään vessaan. En juo enää ikinä.
Huomaan Emilyn astelevan hetken kuluttua perässäni kylppäriin. Hän kyykistyy viereeni lattialle ja alkaa silittää selkääni. "Toin sulle särkylääkkeen, jos siitä ois apua", tämä sanoo rauhallisesti. Nyökkään vain kiitollisena.
Emily
Makaan sängyllä käpertyneenä Ollin kainaloon. Joonas ja Niko oletettavasti nukkuu olohuoneessa. Kenenkään olo ei ole kovinkaan vahva tällä hetkellä. Aleksi todennäköisesti soittaa kohta. Toivottavasti ei olla tehty mitää järjettömän typerää.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 408
Tää ei taia olla enää iltasatu ku kello on melkeen kaks🤔 yösatu?
En malttanu olla julkasematta tätä ku sain seuraavan osan kirjotettua👀
CZYTASZ
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...