40. Nälkä

374 22 7
                                    

Olli

"Mentäiskö takas hotellille?" Emily ehdottaa. Tämän kasvoilla on myös pieni virne, josta päätellen tällä ei ole mielessä nukkuminen. "Sulla taitaa olla mielessä jotain ihan muuta ku nukkuminen", totean. Emily virnistää vastaukseksi. Hän tarttuu kädestäni ja lähes vetää minua perässään. Tästä tulee täydellinen päätös tälle matkalle.

Joonas

Koputan viereisen huoneen oveen. Niko tulee avaamaan sen. "Lähetkö ostaan jotain iltapalaa?" kysyn tältä. "Joo. Voin mä lähtee", tämä vastaa. Astun peremmälle huoneeseen odottamaan, kun Niko käy hakemassa puhelimen ja lompakon mukaansa.

Hotellin käytävällä meitä vastaan astelee tuttu kaksikko. Olli ja Emily kipittää käsi kädessä huonettaan kohti. Ilmeistä voi päätellä, mitä näillä on suunnitelmissa. Päätän kuitenkin olla vähän ärsyttävä ja hidastaa kaksikon matkantekoa. "Lähettekö ostaan jotain iltapalaa?" kysyn. "Eei me nyt", Emily vastaa ja vilkaisee Ollia. "Joo. Muita suunnitelmia", Olli toteaa ja yrittää kuulostaa täysin viattomalta. "En sit haluu kuulla tarkemmin", naurahdan. Tässä kohtaa viimeistään tyhmäkin tajuaa, mistä on kyse. Emily punastuu tajutessaan, että suunnitelmat tais just paljastua. Tämä kuiskaa jotain Ollille ja yhtäkkiä kaksikko lähtee jatkamaan matkaansa. "Muistakaa sit, et tän hotellin äänieristykset ei oo mitkään parhaimmat", huudahdan näiden perään. "Anna niitten nyt ottaa ilo irti, ku on kuitenki meiän vika ilta täälä", Niko naurahtaa ja tönäisee minua käsivarteen. Nuoripari ei ole huomaavinaankaan minua ja Nikoa enää. Noh, antaa lasten leikkiä. Tai ei lasten, mut joo...

Emily

Olli yrittää kaivaa huoneemme avainkorttia taskunsa pohjalta. Alan olla jo melko malttamaton, joten päätän vetää Ollin suudelmaan. Nyt toivon, ettei kovinkaan moni silmäpari satu olemaan todistamassa tilannetta. "Mhmm. Malta vielä hetki", Olli naurahtaa vetäydyttyään suudelmasta. Jään tuijottamaan tuota edessäni komeilevaa basistia melko... nälkäisenä?

Astun peremmälle hotellihuoneeseen ja vedän Ollin perässäni. Tämä sulkee oven ja jää hetkeksi tuijottamaan minua suoraan silmiin. Vedän hänet kuitenkin nopeasti suudelmaan. Olli työntää minut kevyesti seinää vasten. Hivutan käteni tämän niskan taakse syventääkseni suudelmaa. Olli kuitenkin erkanee suudelmasta yhtäkkiä. "Kaikki okei?" kysyn. "On, jos sulla on", tämä vastaa kysyvästi. Nyökkään ja yhdistän jälleen huulemme. Suudelmien syventyessä niistä tulee yhä intohimoisempia. Olli nostaa minut syliinsä ja lähtee kuljettamaan meitä oletettavasti sängylle. Hän laskee minut varovasti makaamaan sängylle ja riisuu paitansa. Päätän edistää tilannetta omatoimisesti ja heitän myös oman paitani lattialle. Ovelta kuuluu koputus, mutta se jätetään nyt täysin huomiotta. Kiskaisen Ollin makaamaan viereeni ja nousen itse tämän päälle hajareisin. Alan tekemään tarkempaa tuttavuutta tuon taivaallisen kaulan kanssa.

Aleksi

Ajattelin ajankuluksi käydä katsomassa, joko tämä meidän nuoripari olisi palannut kävelyltä. Koputan tuon kaksikon oveen. Hetken hiljaisuudesta päättelen, ettei huoneessa ole ketään. Sitten kuitenkin kuulen jotain epämääräistä äännehdintää sekä huokailuja. Nyt tosiaankin on mun aika poistua paikalta. En nimittäin halua saada elinikäisiä traumoja niitten kahen aktiviteeteista.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 422
Tällä hetkellä tuntuu et en haluu kirjottaa mitään tämän yksityiskohtasempaa noihin juttuihin liittyen ja toivon että ymmärrätte🙌🏼
Ehkä vielä joskus saatan kirjottaa tai sit en, ei voi tietää🤔
Toivon et kukaan ei nyt tämän takia katoais täältä🤠

Hope we'll meet again / Olli Matela /Where stories live. Discover now