Emily
Astumme Ollin kanssa käsi kädessä ulos hissistä. Muut tuijottaa meitä turhautuneena. "Mitä?" kysyn ihmeissäni. "Aina teitä kahta saa oottaa", Joel huokaisee. "Tais mennä illalla vähä myöhään", Joonas virnuilee. Nyt myös Joel virnuilee tuon hattarapään vieressä. Pieni puna nousee poskilleni. "Antakaa nyt rakastavaisten olla tai myöhästytään", Tommi järkeilee ja pelastaa tilanteen. Nojaudun hymyillen Ollin olkapäätä vasten.
~timeskip~
Suomessa:Lento meni hyvin ja sain jopa vähän nukuttua. Olli nukkui lähes koko matkan nojaten olkapäähäni ja tuhisten söpösti. Se oli maailman suloisin näky. Tietenkin pidin koko ajan tätä kädestä. Jossain välissä huomasin Aleksin ottavan meistä kuvan ja hymyilevän. Olin niin väsynyt, etten juurikaan kiinnittänyt siihen huomiota. Tälläkin hetkellä kyllä väsyttää niin, että hyvä kun silmät pysyy auki.
"Oot ihan väsy", Olli toteaa ja kiertää käden ympärilleni. Lasken pääni tämän rintakehälle. Hän alkaa silittämään hiuksiani ja pudottaa niihin muutamia pusuja. En halua mennä kotiin ilman, että Olli on vieressä unikaverina. Yksinkertaisesti en vain osaa enää olla ilman Ollia. Oon liian rakastunut olemaan yksin. Tartun Ollia kädestä ja tutkiskelen hetken tämän sormia. "Voitko tulla mun luo yöksi?" mutisen hänen rintakehäänsä vasten. "Enköhän mä voi", tämä vastaa. Hänen äänestään voi kuulla, että hän hymyilee. "Hyvä. En nimittäin osaa enää nukkua ilman unikaveria", totean. Olli vain hymähtää söpösti.
Olli
Ajateltiin mennä suorinta tietä nukkumaan, kun päästään Emilylle. Tällä hetkellä ollaan hississä. Emily nukahtaa kohta pystyyn. Hän nojaa söpösti olkapäätäni vasten. "Rakas, älä vielä nuku", sanon ja silitän hellästi tämän poskea. Emily nostaa päänsä ja katsoo minua kummissaan. Luon kasvoilleni kysyvän katseen. Pian Emily alkaa hymyillä tuota maailman suloisinta hymyään. "Rakas", hän toistaa hiljaa hymyillen. Punastun vähän ja käännän katseen kenkiini. Emily kuitenkin nostaa katseeni takaisin itseensä. "Oot ihana", hän kuiskaa ja yhdistää sen jälkeen huulemme. Saavuimme jo ajat sitten oikeaan kerrokseen, mutta nyt on tärkeämpääkin tekemistä.
Kello 00.57
Käperryn yksikseni peiton alle odottamaan Emilyä. Hän jäi vielä letittämään hiuksensa hammaspesun jälkeen. Ensin tämä kuitenkin päätti laittaa mun hiukset tupsulle, vaikka yritin livistää paikalta. Onhan se kieltämättä aika söpöä, joten tyydyn kohtalooni ja annan tupsun olla rauhassa. Ainakin oon söpö. Kai? Emilyn mielestä oon.
"Joko sä nukut?" Emily kuiskaa ja istahtaa sängynreunalle. Käännyn ympäri ja pudistan päätäni. Nostan peittoa sen verran, että Emily pääsee pujahtamaan viereeni peiton alle. Hän jää tuijottamaan minua suurilla, merensinisillä silmillään. Nuo silmät lumoaa mut aina. "Rakastan sua", Emily kuiskaa ja laskee kätensä poskelleni. "Mäkin rakastan sua", vastaan ja siirrän oman käteni hänen poskelleen. Tää hetki on täydellinen.
Timeskip 3min
Vähän ehkä meni söpöilyksi, eikä enää malta nukkua. "Alettaisko nyt nukkumaan, ennen ku toinen sammuu?" ehdotan. "Ei", Emily vastaa ja kurtistaa söpösti kulmiaan. "Mut oot ihan väsy", yritän. Silitän varovasti tämän poskea. "Jos laitan silmät kiinni, nii en nää sua." "Oon ihan koko ajan tässä vieressä." "Ei", Emily tokaisee. "Mmm, mitä jos saisit vielä ainaki kymmenen pusua? Suostutko sit nukkumaan?" kysyn. "Ehkä, jos saan ainaki kakskyt." "Hyvä on", myönnyn ja alan pudotella pieniä pusuja tämän kasvoille.
En kyllä ole laskenut, mutta varmasti kaksikymmentä on jo täynnä. Viimeisenä pussaan Emilyn nenänpäätä. "Joko nyt nukutaan?" kysyn. "No okei. Haluun ihan sun lähelle", Emily vastaa ja painautuu vasten kehoani. "Ihana oot", totean hymyillen. Kierrän toisen käteni hänen ympärilleen. Silittelen rauhallisesti hänen selkäänsä niin kauan, kunnes kuulen suloista ja tasaista tuhinaa. Nyt maltan itsekin sulkea silmäni ja nukkua. Eiku... ei vielä. Painan huuleni vielä kevyesti Emilyn otsalle. Nyt voin nukkua.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 543
Nyt viimenki sain tän kirjan suunnitelman eteneen nii ehkä saisin myös toteutettua tätä taas enemmän🙌🏼
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...