Hope we'll meet again / Olli Matela /

68. Hajamielinen pakkaaja

Emily

Kaivelen epätoivoisesti vaatekaappiani todeten, et mulla ei oo mitään käyttökelpoisia vaatteita.

Ollaan siis käymässä mun kämpillä, koska mun pitää pakata huomenna jatkuvaa kiertuetta varten. Mulle se tosin on vasta alkava kiertue, koska pääsen ekaa kertaa mukaan. Päällimmäinen tunne keikoista on jännitys. Pelkään, et joku tunnistaa tai näkee mut, jolloin mun yksityisyys ois historiaa. Jätkät on kuitenki luvannu, et mut pidetään niin hyvin piilossa ku on mahollista, eikä lavojen taakse yleensä nää. Yritän siis luottaa siihen, et kaikki menee hyvin.

"Olliiii! Auta!" huudan olohuoneessa löhöilevälle pörröpäälle. "Niin?" kuuluu vastaus sekä lähestyviä askeleita. Olli ilmestyy makkarini ovelle ihmeissään. "Mulla ei oo mitään mukaan otettavia vaatteita", valitan. "Mitä sä höpiset? Sullahan on kaappi täynnä vaatteita. Kato nyt tätäki...", Olli ihmettelee marssiessaan vaatekaappiani kohti. "Hetkinen...", kuuluu selkäni takaa. Käännyn ja huomaan Ollin pitelevän omaa lempihuppariaan käsissä. "Hups", totean vähän hihittäen. "Mites tää täältä löytyy?" Olli ihmettelee. "Ehkä sä oot joskus unohtanu sen tänne", vastaan olkiani kohauttaen. Yritän pitää naaman peruslukemilla, koska todellisuudessa varastin hupparin Ollilta jo ajat sitten. "Kerran hupparivaras, aina hupparivaras", pörröpää sanelee. "Hys hys", naurahdan.

Huomaan Ollin hiippailevan selkäni taakse ja yhtäkkiä tunnen tutut ja turvalliset kädet ympärilläni. "No hei", tervehdin. "Moi", Olli vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Tää pakkaaminen ei nyt oikeen edisty. "Saisinko nyt pakata rauhassa nii päästäis sit takas sun luo ja säki voisit pakata?" ehdotan. "Jooo, mutta...", tämä aloittaa. "Mutta mitä?" "Tos ois sänky", Olli virnistää. Mmh, en valittais, mut kohta tulee kiire... "Miten ois eeehkäpä illalla?" tarjoan vastaehdotusta. "No okeiii sit", Olli marisee ja lähtee pettyneenä takaisin sohvalle. Sainhan mä jopa pakattua kolme hupparia, joista kaks on Olluskan, ja yhdet sukat tässä ajassa.

Time skip

Illalla:

Olli

Päästiin vihdoin takas mun luo. Eihän Emilyllä kestänyt ku vaan kolme tuntia pakata kaikki tarvittava kaks viikkoa kestävälle matkalle. Mulla menee vartti.

"Ootko nähny mun matkalaukkua?" kysyn Emilyltä. "Sehän oli sulla käsissä kaks sekuntia sit", tämä naurahtaa. "Mut ei oo enää", totean. "Huomaan", Emily vastaa nauraen. En ymmärrä miks ja miten kaikki tavarat häviää aina yhtäkkiä mun käsistä. Ihan sama, voin ettiä kaiken pakattavan valmiiks sängylle ja sit vaan nostella ne laukkuun. Jos sitä koskaan löytyy.

"Siinä", Emily tokaisee hetken päästä kuljettaessaan matkalaukkuni sänkyni viereen. "Missä se oli?" kysyn. "Kylppärissä vessanpöntön päällä", tämä vastaa ja yrittää selvästi pidätellä nauruaan. "Missä välissä mä sen sinne oon voinu viedä?" ihmettelen ääneen. "Mä en tiiä, mut sä oot vähäsen hajamielinen", Emily nauraa. "Mut ihana sellanen. Ainaki siihen asti ku muistat mut ottaa mukaan", hän lisää. "Ei sua voi unohtaa ku et oo sekuntiakaan hiljaa", totean ilkikurisesti. "Hei!" Nyt taitaa olla piiloutumisen paikka...

En ehdi edes ajatella piilopaikkaa, kun Emily tönäisee mut sängylle ja hyppää perässä. Painiksihan se menee. "Jos kerran haluut painia nii painitaan sit", tokaisen ja nousen polvilleni, jonka jälkeen kaadan vuorostani Emilyn sängylle. "Epistä", tämä valittaa. "Ei oo. Höpiset vaan", nauran. Tiedän kyllä suurin piirtein kaivavani omaa kuoppaa tällä pään aukomisella, mutta vähän jännitystä elämään.

Hetken painimisen jälkeen jään tuijottamaan Emilyä silmiin. "Mitä sä tuijotat?" hän kysyy ja tuijottaa takaisin. "Tätä", vastaan ja painan huuleni hänen omilleen. "Mm, kelpaa", tämä mumisee ja jatkaa suudelmaa. Tunnen, kuinka hän hivelee käsillään selkääni ja näpertää paidan helmaani ilmoittaakseen sen tarpeettomuudesta. Irrottaudun hetkeksi suudelmasta ja otan paitani pois. Emilyn ilme kirkastuu välittömästi ja huomaan myös pienen virneen tämän kasoilla.

Ehkä mä pakkaan sit yöllä, koska nyt just tuli tärkeämpää tekemistä. Eihän sitä voi koskaan tietää, kuinka pitkä selibaatti kiertueella ollessa on tiedossa.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 557
Juuu, seuraava luku oiski sopivasti 69 ja tää jäi nyt tällaseen kohtaan...🤠
Hihi