Hope we'll meet again / Olli Matela /

61. Seuraaja

Olli

Pilkon tyytyväisenä kurkkua keittiön pöydän ääressä. Emily puolestaan pilkkoo tomaattia pöydän toisella puolen mua vastapäätä. Hän oli käynyt jo perjantaina kaupassa ja ilmoitti valmistavansa kunnon päivällisen -eli tortilloja pizzan sijaan- tänään kotiinpaluuni kunniaksi. Tietenkin Emily ilmoitti tekevänsä kaiken yksin, mut en hyväksynyt kieltävää vastausta mun apuun. Emily yritti perustella asiaa sillä, et mun pitäis levätä kunnolla pitkän viikonlopun jälkeen. En kuitenkaan antanut periksi. Mielestäni asioiden -kuten ruuanlaiton- tekeminen yhdessä on mukavampaa kuin antaa toisen tehdä yksin ja astella vain itse valmiiseen pöytään.

"Voi hitto! Unohin ostaa jauhelihaa, ku kävin kaupassa", Emily kiroaa jääkaapilla. Nousen pöydän äärestä ja hiippailen Emilyn taakse halaten tätä varovasti takaapäin. "Mä voin käydä nopeesti kaupassa", kuiskaan hänen korvaansa. "Eiku jää sä vaan kotiin. Luulen, et mä käyn nopeemmin nimittäin ei pitäs olla pelkoo, et joutuisin johonki yhteiskuviin", Emily toteaa ja kääntyy halaamaan mua. "Okei. Laitan kaiken sillä aikaa valmiiks", vastaan. Emily antaa nopean pusun huulilleni ja katoaa sitten eteiseen. "Heippa!" hän huikkaa mennessään. "Moikka!" Ihanaa, kun Emily on yleensä aina niin iloinen. Se on ilo, joka tarttuu myös muhun. Palaan pöydän ääreen ja jatkan tomaatin pilkkomista, joka Emilyllä jäi aiemmin kesken.

Emily

Astelen ulos kerrostalon alaovesta ja suuntaan askeleeni kohti lähikauppaa, joka sattuu olemaan ihan parin korttelin päässä. Tänään on mukavan lämmin päivä, joten en ottanut edes hupparia mukaan. Myös aurinkolasit pääsi unohtumaan kiireessä. Mulla on jo kauhea nälkä, joten haluan mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Tai siis Ollin luo. Eihän se varsinaisesti mun koti ole, ainakaan vielä.

Olen juuri kääntymässä kadulle, jossa kauppa sijaitsee, mutta olen vähällä törmätä kahteen tyttöön. Hymyilen heille pahoittelevasti ja jatkan matkaani. Vilkaisen vielä taakseni, ennen kuin astelen kauppaan ja huomaan samaiset tytöt vähän matkan päässä. Ikään kuin ne aikois seurata mua, nimittäin nehän tuli just täältä päin. En jää ajattelemaan asiaa sen enempää vaan jatkan matkaani. Kävelen suorinta reittiä kylmähyllyille. En ottanut edes koria, sillä en aio ostaa muuta. Nappaan jauhelihan hyllystä ja lähden suuntaamaan kohti kassoja, kunnes huomaan jälleen ne kaksi tyttöä, joihin meinasin jo kerran törmätä. Alan vähitellen tuntemaan pientä ahdistusta. Mitä, jos ne oikeesti seuraa mua?

Puikkelehdin tarkoituksella hyllyjen välissä ottaakseni selvää siitä, seurataanko mua. Ei helvetti. Ne todella seuraa mua. Pieni paniikki alkaa herätä sisälläni. Mitä mä nyt teen? En voi mennä Ollin luo, jos mua seurataan. Tunne on ahdistava. Oon aina pelännyt sitä, et joku seurais mua. Myös se, että pari noin 14-vuotiasta tyttöä seuraa mua, on ahdistavaa. Päätän soittaa Ollille. Toivottavasti kukaan ei kuule, mitä sanon.

Puhelu

Olli: Joo?

Minä: Musta tuntuu, et mua seurataan...

Olli: Ei hemmetti. Oothan yrittäny harhauttaa niitä?

Minä: Oon. Tällä hetkellä oon kaupassa ja ne seuraa mua jokaiseen hyllyn väliin mihin meen.

Olli: Ei oo todellista. Millasia ne on?

Minä: Kaks jotain yläasteikästä tyttöä...

Olli: Muistatko yhtään näyttääkö ne samalta ku ne, jotka oli sillon sielä lentokentällä?

Minä: Ehkä toi toinen on vähä tutun näkönen...

Olli: Toivottavasti ne ei kovin monelle sitä juttua ois levittäny...

Minä: Niimpä... Mut miten pääsen ko- tai siis sinne takas?

Olli on hetken hiljaa. Se tais tajuta, et meinasin sanoa sen kämppää myös mun kodiksi.

Olli: Hmm... Hei nyt keksin! Toivon, et Tommi on jossain lähellä.

Minä: Mitä? Miks?

Olli: Soitan ja pyydän sitä hakemaan sut. Sit kukaan ei pysty seuraamaan sua.

Minä: Kiitos rakas. Tiesin, et keksit jotain.

Olli: Tiiän kuinka tärkeetä yksityisyys on sulle ja haluun auttaa sua pitämään sen.

Minä: Ilmota sit mitä se Tommi vastaa.

Olli: Joo ilmotan.

Oon kävellyt kauppaa kohta kymmenen minuuttia ympäri. Näytän varmasti tosi fiksulta, mut tää on parempi kuin se, et osoittaisin mun huomiota jotenkin niille tytöille.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 583
Juuu, en enää ees yritä luvata olevani aktiivisempi😂
Tässä on nyt tapahtunu vähä kaikkee, eikä kirjottaminen oo ollu ekana mielessä.

Pakko mainita se, et jäähallikeikka oli kyllä ihan paras🖤
Myös se, et sain nähä taas yhtä tosi tärkeetä tyyppiä, oli ihanaa🥺🖤