Hope we'll meet again / Olli Matela /

8. Asukriisi

Aleksi

Oon ihan pihalla siitä, kenestä noi muut puhuu. Ilmeisesti Olli oli törmännyt eilen johonkin Emilyyn ja tänään ne menee treffeille. Aika nopeeta toimintaa tai siis ne on tainnut nähä ennenkin. En tiiä. "Kenestä te siis oikeen puhutte?" kysyn hämmentyneenä. "Kerran yhen keikan jälkeen Olli iski silmänsä yhteen faniin, joka tuli jutteleen meille ja sen jälkeen ne ei oo nähny, vaikka se oli selkeesti jotain rakkautta ensisilmäyksellä", Joonas selittää. Nyökkään. "Emmä nyt tiiä menikö se ihan noin...", Olli toteaa. "Älä viitti, se oli ihan selkeetä ja sä vaan tuijotit sitä etkä saanu sanaa suustas. Ja sen lisäks olit seuraavat kaks viikkoo ihan kummallinen, varsinki keikoilla", Joonas vastaa. "No ehkä siinä oli jotain suurempaa ku pelkkä fanitapaaminen", Olli myöntää. "No oli. Ja kyllä se Emilykin sua katteli ihan eri tavalla ku mua ja Nikoa", Joonas virnuilee. "Mitä, jos se ei..." "Nyt lopetat ton manaamisen ja yrität vähä rauhottua", Niko tokaisee keskeyttäen Ollin. Tää taitaa oikeesti olla aika tärkeetä Ollille, ku ei se muuten hermoilis tolleen. Yleensä Olli kuitenkin on aika rauhallinen.

--

"Monelta sun piti mennä?" kysyn Ollilta, joka istuu lattialla tuolini vieressä. Jos Ollin pitää ihan just lähtee, sit jatketaan kaikki töitä vasta huomenna. Se on järkevin vaihtoehto. "Sovittiin et nähään viiden aikaan", Olli vastaa. "Käytkö kotona ennen sitä?" Niko kysyy ja vilkuilee kelloa. "Joo, kui?" Olli ihmettelee. "Kato kelloo nii tajuat." "Ei hemmetti, mulla tulee kiire", Olli hätäilee ja ryntää eteiseen. "Nähään huomena, heippa!" tämä huutaa eteisestä, jonka jälkeen ovi pamahtaa kiinni.

Olli

Aina tulee kiire. Nyt saan mennä puolijuoksua kotiin ja vaihtaa kai jotkut vähän järkevämmät vaatteet ku huppari ja kollarit. Varmaan iskee joku kauhee asukriisi. Elämä ois varmaan huomattavasti helpompaa, jos osaisin edes vähä ennakoida...

Kotona. Vihdoin. Vaikka asun melko lähellä studiota, silti matka tuntuu joka kerta turhauttavan pitkältä. Kello on vähän yli puoli viisi. Onneks Aleksi tajus kysyä, millon mun piti lähtee. Myös nyt tulee kiire, mut en sentään oo vielä myöhässä. Juoksen makkariin ja alan penkomaan vaatekaappia. Vaatteiksi valikoitui mustat farkut sekä joku vähän siistimpi paita. Kelpaakohan nää. Näytänkö siltä et mua ei kiinnostais tai vaikuttaisinko liian panostavalta. Ihan sama, nää saa nyt kelvata. Tai ei... en tiiä. Nyt on jo kiire. Vaihdan nopeasti vaatteet ja kipitän kylppäriin. Yritän saada hiukseni näyttämään edes jossain määrin järkevältä, joten harjaan ne. Tarkistan myös, ettei naamaltani ole luettavissa päivän ruokalistaa, vaikka yleensä en edes sotki syödessäni. Myönnetään, ehkä mua vähän jännittää tai ei ihan vähääkään... Nyt vaan yritän selvitä hengissä paikalle. Ajoissakin ois ihan kiva olla...

Samaan aikaan muualla:

Emily

Niinhän siinä yllättäen kävi, et iski kauhee asukriisi. Haluun näyttää edes jossain määrin fiksulta, mut en kuitenkaan liian yli-innokkaalta. Miks vaatteitten valinta tuottaa näin paljo ongelmia joka kerta? Varmaan oon jo myöhässä. En saa olla myöhässä. Lähes juoksin kotiin ja silti oon melkeen myöhässä. Nyt vauhtia. Jännittää niin paljon, et ajatukset vaan lentelee, eikä keskittymiskyvystä oo tietoakaan.

Viimeinkin, ku löysin vaatteet, joihin oon edes jossain määrin tyytyväinen, seuraavana tehtävänä on etsiä sopiva takki. Tämänkin ois voinut miettiä vähän aikasemmin... Nyt ainakin oon myöhässä. Nappaan lipaston päältä puhelimen ja avaimet. Sitten otan ensimmäiset kengät, jotka lojuu lattialla. Tämän jälkeen kipitän kiireesti ulos asunnostani ja yritän vielä muistaa oikean reitin puistoon. Ihan vielä en osaa kulkea täällä niin, etten eksyisi... Kunhan nyt vain löytäisin Ollin.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 535
Söpö Olli tossa kuvassa🥺🖤