Hope we'll meet again / Olli Matela /

17. Pikkuapina

~time skip~
Muutama viikko

Emily

Oon matkalla jätkien studiolle. Olli sano, et niillä ois joku idea viikonlopulle. Kuulemma jotain hauskaa. Aina, jos tuo apinalauma on kyseessä, kannattaa olla vähän varautunut. Koskaan ei nimittäin tiiä, mitä on vastassa. Astelen portaita ylös oikeaan kerrokseen ja koputan oveen. Sisältä kuuluu epämääräistä meteliä. Varmaan joku vuosisadan painiottelu taas meneillään. Tulisivat nyt edes avaan tän oven. Koputan uudelleen. Ei ketään. Turhaudun oven takana seisoskeluun, joten päätän soittaa Ollille. Ei vastausta. Alan miettimään muita vaihtoehtoja. Nikolle on turha edes yrittää. Ei vastaa kuitenkaan. Joel ja Joonas todennäkösesti toistensa kimpussa. Tommi erotuomarina. Aleksi. Hän todennäköisesti tekee töitä tai katsoo puhelinta. Soitan siis hänelle, jos ajattelin joskus päästä sisälle.

Aleksi

Selaan puhelintani, kunnes huomaan Emilyn soittavan. Miks ihmeessä se mulle soittaa? "Moi. Mitäs sulla?" kysyn vastattuani puheluun. "Heii. Kauanko mun pitää vielä seistä täälä rappukäytävässä ennen ku joku avaa oven?" Emily pohtii. "Sori. Ei olla kuultu mitään ku Joel ja Joonas riehuu taas", pahoittelen. "Juu, ei se mitään. Jos nyt vaan viittisit päästää mut sisälle." "Totta kai. Oota hetki", naurahdan ja suljen puhelun. Nousen ylös tuoliltani ja suuntaan eteiseen. Avaan oven. Oven takaa paljastuu Emilyn iloiset kasvot. Alan hymyillä myös joka kerta, ku nään Emilyn hymyilevän. Meistä on tullut viime viikkojen aikana ku parhaat kaverit. Meillä on hauskaa ja pystytään luottamaan toisiin kaikissa tilanteissa.

"Haloo?" kuuluu ääni ajatusteni läpi. "Häh?" ihmettelen ja katson Emilyä, joka muuten yhä seisoo rappukäytävässä. "Niin, et väistäisitkö vähä?" Emily naurahtaa. "Aa joo. Hups. Mä meen takas tonne jo," selitän ja katoan takaisin treenitilaan. Ei hemmetti mä oon tyhmä. Tai ainakin sellanen olo.

Emily

Astelen treenitilaan. Täällä on meneillään täysi kaaos. Joel ja Joonas painii lattialla, Olli kannustaa ku hullu ja Niko soittaa pianoa sekä laulaa, Aleksi yrittää keskittyä johonkin ja Tommia ei näy. Perus meno, ku tänne tulee. "Hei Olli! Kato kuka tuli!" Joonas hihkaisee Joelin alta. Ollin katse kääntyy välittömästi. Iloinen hymy leviää tämän kasvoille, kuten myös omilleni. Lähes hyppään Ollin kaulaan. "Heii", mumisen tämän kaulaa vasten. "No hei. Älä jooko kurista mua", hän naurahtaa. "Hups", totean ja hellitän vähän otetta.

--

"Pitäiskö keksiä jotain hauskaa tekemistä koko porukalla?" Niko pohtii. "Mennään museoon", Joonas ehdottaa. "Ootko tosissas? Sehän on tylsää vaan katella pelkkiä luurankoja", Joel nauraa. "Hmm. Totta, huono idea. Mut miten ois seinäkiipeily?" Joonas ehdottaa. "Oon aina halunnu kokeilla", hihkaisen. Kiipeily on hauskaa ja aina, jos jossain on paikka, mihin voi kiivetä, mä kiipeän. "Apinalauma lähtee siis kiipeilemään, et myös tää pikkuapina saa purkaa energiaa", Olli naurahtaa. Vilkaisen tätä epäilevästi. "Sanoitko sä mua just apinaksi?" kysyn ja kurtistan kulmiani. "Ehkä." "Nyt leikit vaarallisilla vesillä" "Olli, sinuna lähtisin karkuun", Aleksi varoittaa. Just sillä hetkellä, ku oon hyppäämässä Ollin kimppuun, se päättää livistää paikalta. "Hei! Et mee nyt mihinkään!" huudahdan ja säntään tämän perään. Studio ei ole ehkä fiksuin paikka leikkiä kissaa ja hiirtä, mut saa luvan kelvata. Olli nimittäin juoksee karkuun ja aion saada hänet kiinni.

Hetken kissa-hiiri -leikin jälkeen Olli pysähtyy. Juoksen tätä kohti ja hyppään tämän selkään. Olli ei ilmeisesti osannut varautua, sillä kaatui polvilleen lattialle. Nyt Olli makaa lattialla minä päällään. "Apuaa! Auttakaa nyt mua!" tämä anelee. "Saa Matela ihan ite selvittää naisongelmansa", Joel nauraa. "Hei. Ei tää oo reilua", Olli tuhahtaa. "Katotaan sanotko mua vielä apinaksi tän jälkeen...", uhkailen leikkisästi. "Mitä sä meinaat?" Olli kysyy kauhistuneena. Virnistän ilkikurisesti ja alan kutittamaan Ollia. Tämä alkaa välittömästi kiemurrella lattialla. "He-ei! E-ei saa! Lope-ta!" Olli nauraa. "Sit ku lupaat, että et sano mua enää apinaksi", tokaisen ja lopetan kutittamisen hetkeksi. Siirryn Ollin viereen istumaan, jolloin tämä pyörähtää selälleen. "Lupaatko?" kysyn. "Lupaan lupaan", tämä vakuuttaa. "Varmasti?" "Joo. Mä lupaan. Apina." "Hei! Mä kostan tän!" huudahdan ja alan jälleen kutittamaan lattialla makoilevaa basistia. "Lo-petaaa! Lu-lupaan, et en sano sua e-enää apinaksi!" "Muista sit kans", totean vakavana. Olli nyökkää. Nousen lattialta ja suuntaan ylpeänä sohvalle. Yhtäkkiä jonkun kädet kiertyy ympärilleni. Olli laskee päänsä olkapäälleni suloisesti. "Sori, et sanoin sua apinaksi", tämä pahoittelee. "Ei se haittaa. Ehkä mä myönnän välillä olevani vähä apina", naurahdan ja käännyn kasvot Olliin päin. Painaudun vasten tämän lämmintä ja turvallista kehoa. Kiedon vielä kädet tiukasti tämän ympärille, ettei hän heti ole karkaamassa.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 678
🖤