~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

3.

- Voi paska, mitä kello on!?

Mä heräsin Joelin ääneen ja siihen kun se hyppäsi mun yli sängystä uskomattomalla notkeudella verrattuna aamuyön lähes elottoman näköseen sammuneeseen retkottamiseen. Nousin istumaan ja kaivoin puhelimeni yöpöydältä. Tosin keittiönurkkauksen ikkunaan etelän suunnasta kirkkaana paistava aurinko jo kertoi mulle, että me oltiin nukuttu aika pitkään.

- Oho, se on vartin yli yks..., mä sanoin katsottuani kellonajan puhelimen näytöltä.

Hetken Joel tuijotti mua näyttäen siltä, ettei tiennyt kuka helvetti mä oon ja miksi se heräsi mun asunnosta. Sitten se ilmeisesti alkoi muistaa loppuillan tapahtumia, ja jos en väärin tulkinnut niin näytti myös nopeella vilkaisulla vielä varmistavan, että sekä sillä itsellä että mulla tosiaan oli vaatteet päällä.

- Joo siis sä sammuit parissa minuutissa tähän sänkyyn sinä aikana kun mä kävin vessassa ja etsin auton avaimia. Ja sen jälkeen sua ei saanut millään hereille, koitin selittää illan viimisiä hetkiä.

- No mä muistan kyllä sen kun tultiin tänne. Ja uskon että mua ei oo siinä kohtaa saanut hereille... Mutta nyt mulla ois oikeesti tosi kiire, se kaivoi puhuessaan housun taskujaan ja löysikin sieltä puhelimensa. - Oisko sulla antaa laturia, mun on saatava tää puhelin nyt heti auki.

Kaivoin yöpöydän laatikosta laturin ja annoin sen Joelille, joka siirtyi valonnopeudella keittiönurkkauksessa näkemälleen pistorasialle laittamaan puhelintaan lataukseen. Pian se sai puhelimensa aukeamaan, ja rupesi itsekseen kiroillen ilmeisesti lukemaan siihen tulleita viestejä. Sinä aikana mä istuin sängyllä ja sain idean, joka mun olisi varmaan pitänyt tajuta jo aamuyöllä ennen nukkumaan menoa, jos aivot olisi siinä kohtaa vielä toimineet. Kirjoitin googleen "Blind Channel" ja siirryin hakutuloksista bändin kotisivulle, jossa näkyikin heti etusivulla tulevat keikat. Näkyvissä oli vielä eilinen Jyväskylän Elofest... ja seuraavana, ennen joitakin syksyn ulkomaan keikkoja oli merkitty lauantaille 19.8. Espoon Tapiola festivaali. Hups. Voi paska. Keikka kuitenkin vielä tänään Espoossa?

Joel kuului aloittavan keittiön puolella puhelun jonkun kanssa. Sivusta kuuntelemalla mulle selvisi, että muu bändi ja crew oli ilmeisesti koko aamupäivän yrittänyt etsiä ja tavoittaa sitä, ja lopulta ennen puolta päivää päättänyt lähteä siirtymään kohti Espoota toivoen, että Joel jostakin sinne ajoissa löytäisi perille. Ne olivat tällä hetkellä jo lähes puolivälissä menossa, eivätkä ehtisi enää kääntyä takaisin hakemaan yhtä matkasta jäänyttä krapulaista, jonka pitäisi nyt helvetin nopeasti lähteä tulemaan vaikka taksilla perässä. Puhelu ei kuulostanut sujuvan kovin ilosissa merkeissä ja sen päätyttyä Joel oli hetken hiljaa ja tuijotti synkkänä eteensä. Sitten se kääntyi muhun päin.

- Mikä tää osote on? Mun täytyy soittaa taksi, meillä alkaa viiden tunnin päästä keikka Espoossa. Tuli näköjään kalliiks tää mun sekoilu.

Mä harkitsin kaksi sekuntia vastaustani, mutta päätin sitten sanoa ääneen ajatuksen, joka oli tullut mieleen jo äskeisen puhelun aikana Joelin ilmettä katsellessa. Vapaalippu illan Elofesteille saisi nyt jäädä käyttämättä.

- Ei sun tarvii taksia soittaa ja odottaa, tossa on edelleen se mun auto pihassa. Voidaan lähteä heti.

- Täh. Ootko tosissas? 300 kilometriä?! Ei sun tarvii.

- Tiedän ettei tarvii, mutta on tää osittain munkin syytä, että sulle kävi näin. Eikä mua haittaa lähteä ajelemaan. Voin palata takasin tullessa mun vanhan kotipaikkakunnan kautta ja hakea sieltä muutamia tavaroita, niin pystyn sitten siirtymään ens viikolla muuttopäivänä suoraan täältä Helsinkiin.

- No siis.. eihän tää todellakaan ollut yhtään sun syytä vaan mun oma moka, ku en tajunnut rajottaa juomistani, mutta jos oot varma niin... kiitos oikeesti tosi paljon.