~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

31.

Kaikki tapahtui sen jälkeen todella nopeesti. Me oltiin erottamattomat ensimmäisestä päivästämme lähtien, ja vietettiin loppuloma pitkälti kahdestaan pyöräillen, uiden ja rannalla makoillen. Vaikka me oltiin alussa puhuttu jatkavamme "tapailua" Suomessa, niin käytännössä me loman päättymiseen mennessä jo seurusteltiin. Juorut oli tietysti nopeasti edenneet niille lopuillekin, ketkä ei olleet nähneet aamiaispöydän tapahtumia, mutta kaikki suhtautui meidän juttuun tosi hyvin.

Olli pyysi yhtenä päivänä Joelia kanssaan kaljalle hotellin aulabaariin. Mä lähdin siksi ajaksi rantaan jäätelölle, koska en halunnut hermoilla tapaamisen sujumista tylsässä hotellihuoneessa. Olli ei jälkeen päin kertonut tarkemmin mitä ne olivat puhuneet, mutta ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin, ja loppuajan ne näyttivät tulevan normaalisti keskenään toimeen.

Mä olin onnellinen. Helvetilliseltä tuntuneen eron jälkeen asiat mun elämässä oli jotenkin loksahtaneet äkillisesti takaisin paikalleen ja edenneet yllättävän hyvin ja sujuvasti. Meillä tuntui olevan edessä uudenlainen, ihana arki Suomessa Ollin kanssa. Joka kyllä sitten repäistiin mun jalkojen alta aivan yhtä äkillisesti ennen kuin se ehti edes alkaa.

***

Paluulento Suomeen lähti tiistaina puolilta päivin. Se ei ollut suora, vaan Pariisissa olisi tiukka vaihto. Me oltiin hyvissä ajoin lentokentällä. Mä ja Olli tapettiin aikaa katsomalla sen puhelimesta Netflixiä lähtöportin lähellä. Me näytettiin kuulemma ällöttävän söpöiltä, kun nojattiin seinään niin, että mä olin Ollin kainalossa jalat sen sylissä. Meidän paikat koneessa oli kaukana toisistaan, joten me haluttiin viettää jokainen minuutti ennen sitä kiinni toisissamme. Koneeseen nousu oli juuri alkamassa, kun mä lähdin käymään vielä pissalla viereisessä vessassa.

Sain juuri housut vedettyä ylös kopissa, kun puhelin soi. Puhelu tuli jostakin mulle tuntemattomasta numerosta, ja hetken arvoin viitsinkö vastata, mutta painoin kuitenkin vihreää luuria.

- Iltaa. Täältä Finla työterveydestä lääkäri Lassi Hellström soittelee, kuului miehen ääni puhelimesta.

- Iltaa? mä vastasin. Suomessa kello taisi tosiaan lähestyä jo seitsemää.

- Aluksi pahoittelut siitä, että meistä riippumattomista syistä näissä patologin vastauksissa liittyen siihen luomenpoistoon on tapahtunut pientä viivettä.

Ai niin, sitähän tää soitto tietysti koski. Olin unohtanut koko luomen ja sen, että lääkäri oli kertonut niiden menevän aina automaattisesti tutkittavaksi mahdollisten muutosten varalta.

- Menen nyt suoraan asiaan. Meillä on vähän ikäviä uutisia näistä sun tuloksista. Siitä käsivarren luomesta on valitettavasti löytynyt pahanlaatuisia muutoksia. Kyseessä on melanooma.

Vessakoppi alkoi jotenkin pyöriä ja maailma muuttua epätodelliseksi mun ympärillä, kun kuulin sen sanan. Melanooma. Pahin, vaarallisin ja ennusteeltaan huonoin ihosyöpä. Melkein kaaduin takaisin pöntön päälle.

Hellström jatkoi linjan toisessa päässä: - Melanooman ensimmäinen hoitotoimenpide on aina leikkaus. Meiltä tehdään täältä välittömästi kiireellinen lähete kirurgialle, josta sinuun ollaan yhteydessä jatkotoimenpiteistä. Sairasloma tästä tietenkin heti seuraa, sen jatko ja lopullinen pituus määritellään sitten kirurgialla.

Kopin ulkopuolelta kuului vessajonossa olevien ihmisten iloista englanninkielistä puhetta. Musta tuntui, kuin olisin kuunnellut sitä jostain toisesta todellisuudesta.

Lääkäri oli ilmeisesti kertonut oleellisimman mitä tässä vaiheessa oli kerrottavissa, ja lopetti puhelun pahoittelevin korulausein. Tajusin, että mun pitäisi palata lähtöportille, mutta musta tuntui, etten ikinä löydä voimia nousta siitä pöntön päältä ylös. Tuijotin vessan ovea. Jollain ainoalla sillä hetkellä toimivalla aivosolullani keksin seuraavan liikkeeni, joka ei todellakaan ollut siinä tilanteessa järkevä. Avasin nettiselaimen ja kirjauduin Omakantaan saadakseni jonkinlaisen näkyvän varmistuksen sille, mitä olin juuri puhelimessa kuullut. Lääkärin äskeisen puhelun tekstiä siellä ei luonnollisesti vielä ollut, mutta patologin tarkka lausunto oli näkyvissä. Siinä shokkitilassa mun oli vaikea tajuta lukemaani, ja avasin toisen välilehden googlatakseni jotakin tietoa siitä, mitä hemmettiä nuo sanat ja numerot lausunnossa oikein tarkoittivat. Kylmä puristus rinnassa voimistui sitä mukaa, kun aloin hämärästi ymmärtää lukemani merkitystä. Melanoomalle oli olemassa muutama sen vakavuudesta ja aggressiivisuudesta kertova luokitus. Mun lukemat olivat siellä pahemmassa laidassa.