~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

64.

Rosea seurasi kaapin kokoinen, 30-40-vuotias paikallisen näköinen mies, joka kantoi pistoolia kädessään. Toinen, korkeintaan kolmekymppinen käveli Rosen vierellä sen kanssa käsi sen vyötäröllä. Meidän takaakin alkoi kuulua askelia, ja kolmas, kahta muuta vähän vanhempi mies asteli meidän tulosuunnasta paikalle. Mä tunsin hengitykseni salpautuvan. Joel veti mut tiukasti kainaloonsa.

- Ihana tavata pitkästä aikaa, Rose sanoi ja oli muuttanut yhtäkkiä äänensä todella sydämelliseksi. -Mutta älkää nyt huutako ilosta tai päästäkö muutenkaan ääntäkään, ettei Marcin tarvii käyttää heti asettaan. Mä oon Joel muuten todella surullinen, jos ton sun äskeisen avautumisen hullu viittasi muhun. Aika ruma sana.

Kadunpätkä oli meitä lukuun ottamatta edelleen täysin autio. Missään ei tietenkään näkynyt ketään, eikä läheltä kuulunut edes ääniä.

- Mä en voinut vastustaa kiusausta tulla moikkaamaan sua, kun Instagramista näin, että te olette ihan mun lähikaupungissa ja vielä tarkan baarinkin laitoitte julkasuun, se sanoi Joelille. - Mun oli tarkotus laittaa sut vaan vähän kärsimään siitä miten mua kohtelit, ja antaa näiden kavereideni hakata sut jossain täällä kadulla tai vaikka baarin vessassa. Mutta sä toitkin mulle täydellisen lahjan, joka saa maksaa omista teoistaan ja jonka avulla pystyn näköjään satuttamaan suakin paljon pahemmin.

Se käänsi puhuessaan sekopäisen katseensa muhun. Mä mietin, voiko pelon aiheuttamaan sydämen jyskytykseen kuolla. Mua huimasi ja heikotti. Joel piti musta kuitenkin tiukasti kiinni ja pysyin pystyssä.

- Sä loukkasit mua aika pahasti sillä sun videolla, Rose puhui mulle lähes säälivällä äänellä. - Ja tänä yönä saat maksaa siitä. Se ei tuu sattumaan paljoa... Ei kun sori, kyllä se tulee. Marc ja Hector saa itse päättää paljonko ne sulla leikkii ennen kuin ampuu sut.

Se kietoi puhuessaan kättään vieressään olevan miehen ympärille ja loi kammottavan viimisen lauseensa lopussa sairaan näköisen hymyn kahteen muuhun äijään ja toisen pitelemään aseeseen. Miehet ei reagoineet Rosen puheeseen, tuskin edes ymmärsivät suomea. Ne vaan tuijotti meitä uhkaavan näköisinä. Samassa Rose alkoi puhua niille espanjaa ja osoitti mua. Ne kaksi gorillaa lähti tulemaan meitä kohti, ilmeisesti hakemaan mua. Toinen piti pistoolia koko ajan kädessään, puoliksi koholla.

- Mäkin rakastan sua, sanoin hiljaa Joelille. Se katsoi mua epätoivosen näkösenä.

Hectoriksi kutsuttu mies meni kaivamaan mun aidan päälle jäänyttä käsilaukkua, ja nosti sieltä esiin mun puhelimen, jonka murskasi asfalttiin. Sitten se tuli meitä kohti, tunki kätensä Joelin housujen taskuun ja teki saman sen puhelimelle. Marc osoitti Joelia aseella ja nyökäytti päätään mun suuntaan merkiksi, että Joel päästäisi musta irti.

- Päästä vaan irti, mä kuiskasin Joelille, kun se edelleen puristi mua itseään vasten niin lujaa, että mun alkoi olla vaikea hengittää.

Joelin oli pakko irrottaa otteensa, kun Hector tarttui mua kipeästi käsivarresta ja alkoi raahata kohti Rosea ja sen miesystävältä vaikuttavaa tyyppiä.

- Rose, älä, kuulin Joelin sanovan tukahtuneella äänellä. - Ottakaa mut.

- En mä sun halua kuolevan. Haluan että jäät tänne ja pääset kärsimään ton sun suuren rakkauden menettämisestä. Sehän on oikeestaan ihan sun syytä mitä sille tulee tänä yönä tapahtumaan. Koita silti viettää kiva loppuelämä sen tiedon kanssa, Rose sanoi teatraalisen surullisesti.

Ne kääntyivät miehensä kanssa samaan suuntaan, mihin Hector oli kuljettamassa mua.

- Jätä se henkiin, ymmärsin Rosen huutavan olkansa yli espanjaksi Marcille, joka oli jäänyt Joelin viereen.