~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

17.

Marraskuu jatkui sateisena meidän pikkujouluviikonlopun jälkeen. Joelia työllisti niiden noin vuoden päästä tulevan uuden albumin ensimmäisen sinkun julkaiseminen, ja joulukuun alussa BC vietti viikonlopun Saksassa jossain messuhallissa järjestettävillä sisämetallifestareilla.

Mä ja Miia jatkettiin sinnikkäästi tiistailenkkejämme, vaikka vuodenaika ei niille varsinaisesti houkutellut. Venla oli varannut pikkujouluissa ideoidun Floridan matkan, johon lopulta kaikki olivat Aleksia lukuun ottamatta olleet innokkaita lähtemään. Se kai koki turhan aikaiseksi tuoda uutta miestään noin ison kaveriporukan joukkoon puoleksitoista viikoksi, muttei halunnut ilmankaan tätä Kasperia reissuun lähteä. Venla oli löytänyt sopivan hotellin ihan meren rannasta ja varannut siitä kymmeneksi yöksi kuusi kahden hengen huonetta. Porukan ainoat sinkut Olli ja Joonas majoittuisivat keskenään.

Joelin Saksassa ollessa Venla laittoi mulle lauantaina viestiä ja kysyi seurakseen kaljalle. Olin yllättynyt mutta otettu, että se halusi nähdä mua kahden keskenkin, ja lähdin mielelläni. Parin kaljan sijaan me päädyttiin juomaan melkein parikymmentä ja tanssittiin baarissa aamuyöhön asti. Oli mukava tutustua siihen sinä iltana entistä paremmin.

Seuraavana viikonloppuna olisi olleet mun työpaikan pikkujoulut, mutta ne jätin väliin ja vietin mieluummin kotiviikonlopun vapaalla olleen Joelin kanssa.

- Jouluun on enää pari viikkoo. Ootko miettinyt missä haluat viettää sitä? Joel kysyi meidän makoillessa mun sohvalla ja syödessä take away-sushia.

- En mä oo vielä kauheesti miettinyt. Yleensä ollaan vietetty sitä parin kaverin kanssa Parkanossa millon kenenkin luona, mutta nyt toisella on pieni vauva ja toinen on lähdössä siskonsa kanssa Thaimaahan aatonaattona.

- Eli kuulostaa siltä, että voisit olla joulun mun kanssa?

- Mielelläni, mä vastasin. - Onko sulla suunnitelmia?

- Yleensä oon ollut vanhempien luona Oulussa, mutta nekin päätti olla tän joulun ulkomailla. Mä en kyllä juuri välitä koko joulusta. Yksi päivä muiden joukossa.

- Mulla on vähän sama. Monesti ahdistaa koko paska, kun joka paikassa luodaan kuva, että siitä pitäis nauttia yhdessä perheen kanssa, ja mulla ei edes ole ollut perhettä yli kymmeneen vuoteen. Joskus on tehnyt mieli vaan hävitä itekin sinne ulkomaille joulun ajaksi, mutta en oo vielä koskaan niin tehnyt.

- Nythän me voidaan keksiä siihen melkein mitä vaan. Sullakin on monta päivää vapaata, kun aatto on sunnuntai?

- Joo siinä on neljä vapaapäivää, ja voinhan mä tehdä välipäivät etänä, jos lähdettäs pois Helsingistä.

***

Lopulta me päädyttiin jouluksi Lappiin. Hotellit olisi ollut monissa paikoissa täyteen varattuja, mutta mun sedällä oli Muoniossa mökki, jota mä olin vuosien aikana paljon saanut lainata omaan käyttööni, koska Erkki itse ei siellä juuri enää jaksanut käydä. Nytkin sille sopi hyvin, että majoittuisin sen mökille Joelin kanssa. Me noustiin perjantai-iltana Helsingissä mun auton kanssa yöjunaan ja oltiin aamupäivällä Kolarissa, josta ajettiin viiminen pätkä Muonioon.

Joel oli erityisen innostunut moottorikelkasta ja lumilaudasta, jotka löysi mökin autotallista. Seuraavien päivien lyhyt valoisa aika meillä kului Muonion kelkkareittejä ajellen ja kaamoksen mielettömiä pastellisävyjä ja sen jälkeen alkavaa sinistä hämärää ihaillen. Illat me istuttiin mökillä takkatulen edessä lämmitellen tai tehtiin lyhyitä kävelylenkkejä lähialueella. Ei tuntunut mitenkään joululta, mutta meillä oli kivaa yhdessä. Joel oli ostanut mulle lahjaksi aika niukan ja seksikkään yöasun, jonka se pakotti mut sen jälkeen joka ilta pukemaan päälleni, ja tein sen mielelläni. Mä annoin sille mustan, sydämenmuotoisen avaimenperäksi tarkotetun medaljongin.

Tapaninpäivänä me ajeltiin käymään Kittilässä ja Levillä katselemassa maisemia, ja Joel kävi myös rinteessä laskettelemassa. Mä tyydyin istumaan sen ajan kahvilassa kaakaota juoden. Täällä olin vuosi sitten tavannut Petrin. Hyi. Toivottavasti se ei vahingossakaan ollut tällä hetkellä näillä seuduilla. Se oli viiminen ihminen kehen haluaisin törmätä.

Mutta ei se seuraavaksi kahvilan ovesta sisään astellutkaan kuulunut sen päivän jälkeen mun suosikkeihin. En ensin kiinnittänyt erityistä huomiota kolmen naisen porukkaan, joka asteli tiskille. Aika nopeasti rupesin kuitenkin ärsyyntymään niiden, tai lähinnä yhden niistä, jonossa pitämään kovaääniseen itsensä korostamiseen. Kahvilassa oli muuten melko hiljaista, jolloin tämän ruskeahiuksisen, mua ehkä vähän nuoremman ja viimisen päälle meikatun kikattajan mekastus tunkeutui väkisin korviin, vaikka yritin keskittyä puhelimeeni. Sen kaksi kaveria oli hiljaisempia, mutta nauroi uskollisesti sen jokaselle äänekkäälle kommentille. Vilkaisin tiskille päin. Mistä tuo muija oli muuten tuttu? Olin varmasti nähnyt sen joskus jossain...

Hetken ihmeteltyäni tajusin kuka se oli. Jenni Aalto. Miss Helsinki -kilpailija, jonka kuvan olin nähnyt loppukesällä lukemassani vanhassa lehtijutussa, jossa se oli yhdistetty Joeliin. Otsikossa oli tainnut lukea jotakin niiden "kuumista öistä" ja jutussa kerrottu niiden tapailleen pidempään joskus viime vuonna. Mä en saanut yhtään aikaa koota siinä kohtaa ajatuksiani, koska tietysti juuri silloin Joel astui kahvilaan, ja mut pöydässä muki kädessä huomattuaan käveli suoraan tiskille kaakaoautomaatin luo hakemaan itselleenkin juomista.
Muijakolmikko huomasi sen tottakai saman tien.

- Ou mai gaad, ootko säkin täällä, ihana nähdä! Jenni kiljaisi ja juoksi halaamaan sitä. Mun mahassa tuntui pieni epämukava muljahdus, jollaista en ollut koskaan kokenut tilanteissa, joissa fanit tuli kadulla halailemaan Joelia.

Se ei näyttänyt erityisen innostuneelta Jenniin törmätessään, mutta jäi kohteliaasti hetkeksi juttelemaan kaakaon maksettuaan. Jennikin tajusi vähän vaimentaa ääntänsä niin, ettei se ehkä kuulunut enää aivan ulos asti, mutta edelleen sain hyvin selvää sen puheesta. Ne vaihtoi jonkin aikaa kuulumisia, ja sitten Jenni kuului pyytävän Joelia niiden pöytään istumaan ja mainitsi myös vihjailevaan sävyyn niiden olevan lähdössä tästä seuraavaksi aloittelemaan mökkibileitä, joihin Joel olisi myös tervetullut.

- Kiitti kutsusta, mutta mulla on täällä jo seuraa. Oli kiva törmätä, pitää mennä, Joel vastasi ja alkoi tehdä lähtöä mun pöydän suuntaan. Jenni seurasi sitä katseellaan, ja nähtyään sen istuvan mun pöytään tuijotti mua pari sekuntia suoraan silmiin hymyillen vinosti. Se hymy oli helvetin jäätävä ja ylimielinen, ja siitä pystyi aistimaan paljon. Tuo muija ei pitänyt mua yhtään minään ja todennäkösesti koki voivansa koska tahansa halutessaan vain tulla ja viedä Joelin multa. Mä käänsin katseeni pois, ja toivoin sen ämmän painuvan mahdollisimman kauas meistä.

- Se oli yks vanha tuttu Helsingistä, Joel sanoi istuttuaan mun viereen ja saatuaan kuuman kaakaomukinsa pöytään. - Onko kaikki ok? se kysyi, katsoi mua hellästi ja laski kätensä mun reidelle.

- No on ku sä oot noin ihana, mä vastasin ja sain sen hymyilemään. Loppuaika kahvilassa me keskityttiin toisiimme, ja mä olin tyytyväinen, kun Joel ei enää vilkassutkaan Jennin ja sen kavereiden suuntaan.

Illaksi me ajettiin takasin Muonioon, jossa viihdyttiin vielä pari päivää. Mä yritin jossain välissä tehdä vähän töitäkin, vaikka paljon kiinnostavampaa oli kokeilla, miten mökin eri huoneet, tasot ja alustat sopivat seksin harrastamiseen. Kaikkein kiihottavinta se oli ainakin mun mielestä autotallissa moottorikelkan päällä.

Perjantaina me ajettiin Kolariin ja lähdettiin autojunalla etelään, koska haluttiin ehtiä Venlan ja Villen sunnuntaisiin uuden vuoden juhliin.