~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

25.

Joel oli lähtenyt kotiinsa meidän keskustelun lopuksi. Helvetillinen tyhjyyden tunne oli vyörynyt mun päälle saman tien oven sulkeuduttua. Vaikka sen käytös oli huolestuttanut mua viime aikoina, en olisi ikinä uskonut tilanteen päättyvän tällaiseen näin nopeesti. Illan olin maannut sohvalla kattoa tuijottaen, ja yön pyörinyt levottomasti sängyssä. Seuraavan päivän työt tein etänä. En halunnut mennä toimistolle säikyttelemään ihmisiä zombia muistuttavalla ulkonäölläni, tai ylipäänsä puhua kenenkään kanssa.

Neljään asti sainkin olla omassa rauhassani, kunnes ovikello soi. Vilkasin itseäni peilistä. Mulla oli edelleen samat vaatteet, jotka olin Tampereella vaihtanut toissa iltana suihkun jälkeen päälleni. Silmän aluset oli valvomisesta tummat ja silmät hienona kontrastina sille verestävän punaset väsymyksestä ja vähän itkemisestäkin. Kävelin vilkasemaan ovisilmästä, ja tulijat tunnistettuani avasin oven. Venla, Miia ja Rea astui eteiseen.

- Me kaikki satuttiin olemaan yhtä aikaa tässä ihan lähellä ja päätettiin poiketa, Venla sanoi selvästi vitsaillen. - Jos siis saadaan tulla peremmälle? se vielä varmisti vakavammalla äänensävyllä.

- Tottakai. Kiva kun tulitte, mä sanoin.

Niillä oli mukanaan suklaata ja muita herkkuja, ja ne oli ottaneet vastapäisestä kahvilasta neljä take away -lattea mukaan niin, ettei mun tarvinnut keittää edes kahvia. Mulla ei ollut aavistustakaan paljonko ne tiesivät tällä hetkellä Tampereen tapahtumista tai mun ja Joelin erosta, mutta jos eivät paljoa, niin todennäkösesti pystyivät päättelemään mun kamalasta ulkonäöstä sen verran, että asiat ei olleet menneet kovin hyvin. Me istuttiin ruokapöydän ympärille. Tytöt näytti siltä, että kukaan ei oikein uskaltanut kysyä mitään tai alottaa keskustelua, joten mä päätin kertoa tilanteen suoraan.

- Me erottiin eilen illalla.

Kaikkien ilme muuttui saman tien epäuskoseksi. Ne ei siis olleet tienneet. Kun kukaan ei vieläkään puhunut mitään, mä yritin tiivistää tapahtumat lyhyesti.

- Niin. Joel siis petti mua siellä Tampereella. Jenni Aallon kanssa.

Siinä kohtaa Venla tuijotti mua kuin avaruusolioo ja luetteli todennäkösesti kaikki Suomen kielen kirosanat ja muutaman vieraskielisenkin. Miia ja Rea vain katsoi mua niinku ne ei olisi ollenkaan tajunnut mitä mä sanoin.

- Sitä oli kai jo jonkun aikaa tietyllä tapaa ahdistanut tää suhde, vaikka meillä oli periaatteessa kaikki tosi hyvin. Niin se sitten toimi noin. Ja ei kuulemma pysty mun kanssa jatkamaan ilman että pettäisi jatkossakin. Te ette näköjään olleet vielä kuulleet näitä mistään.

- Mä tiesin vaan sen, minkä kaikki kuuli sillon Tampereella, kun oltiin ensin aamupäivä ihmetelty teidän katoomista. Että olit lähtenyt Ollin kyydillä yöllä Helsinkiin, Miia sanoi. -Ja äsken Nikolta, että Joel ei tänään ilmestynyt koko päivänä studiolle eikä ole vastannut kenenkään soittoihin tai viesteihin.

Venla näytti vähän syylliseltä.

- Mäkään en ole puhunut Joelin kanssa, mutta kuulin... tai siis kysyin Ollilta eilen illalla viestillä, että tiesikö se mitään enempää teidän tilanteesta. Sori. Olin vaan niin huolissani. Se ei kertonut mitään tarkempaa, vastasi vaan että tilanne taitaa olla aika paha.

- No ei mua haittaa vaikka kyselit. Onhan tää ollut yhtä draamaa melkein sinne Tampereelle saapumisesta asti, ja jonkin verran jo ennenkin sitä...

- Mutta mä en vaan vittu tajua, että se on tehnyt sulle noin. Ja vielä sen ylimielisen, ilkeen jakorasian kanssa, Venla alkoi taas kiroilla.

Seuraavat puoli tuntia me käytettiin aiheesta keskusteluun, ja mä kerroin myös miten Joel oli käytöstään selittänyt. Jätin mainitsematta ainoastaan sen, että olin joutunut todistamaan vessan ovesta niiden panoa. Se tuntui jotenkin liian yksityiseltä puhua, vaikka Ollille olin senkin suoraan automatkalla vuodattanut. Tytöt oli surullisia ja pahoillaan meidän erosta, mutta kuitenkin tyytyväisiä siitä, että me oltiin saatu erottua rauhallisesti jutellen eikä kamalissa riidoissa.

Rea vilkaisi Venlaa ja sanoi mulle: -Siihen liittyen että ootte kuitenkin tilanteeseen nähden ok väleissä Joelin kanssa.. Olli oli tainnut sanoa Venlalle eilen iltasessa viestissä myös jotain Miamiin liittyvää, tai että epäilit sun lähtöä sinne.

- No niin mä ehkä vähän epäilin...

- Sä et saa jättää sitä väliin, Venla sanoi, ja näytti heti katuvan sanavalintaansa. - Tai siis tietysti saat, jos sinne tuntuu tässä tilanteessa pahalta lähtee, mutta mä tarkotin, että me toivotaan ettet peru sitä.

Miia ja Rea nyökytteli vieressä. Mun pelot siitä, ettei kukaan enää haluaisi mua eron jälkeen koko reissuun, näytti olleen turhia. Ehkä mulla oli tosiaan tapana välillä aliarvioida itseäni, niinku Olli oli aikanaan meidän metsässä makoillessa ystävällisesti huomauttanut.

- No kyllä me Joelin kanssa jo siitä puhuttiin, ja oltiin sitä mieltä ettei kenenkään tarvii perua mitään.

- Mahtavaa! Venla hymyili. - Ja ainahan huonejakoo voi vaihtaa, jos teistä tuntuu että olisi parempi asua erillänne.

- Puhuttiin me siitäkin, että joku muu huoneratkasu voisi olla hyvä, jos Joel haluaa juhlia siellä omalla tavallaan. Se meinasi, että voi varata omankin huoneen jos niitä on jäljellä. Mutta en mä tiedä. Sehän maksais sille varmaan kolme tonnia. Ja miten sitä huonejakookaan muka vaihtaa, kun sinne lähtee vaan pariskuntia, jotka varmasti haluaa olla samassa huoneessa. Ja Olli ja Joonas..

- No siinähän se ratkasu on. Sä voit nukkua Ollin kanssa samassa huoneessa, tehän tuutte hyvin toimeen. Siellä on siis kaikissa huoneissa yhden hengen sängyt, jotka saa erilleenkin. Joel ja Joonas voi asua keskenään ja pitää omia bileitään vaikka aamuun asti, Venla suunnitteli.

- What? Tai siis, ei se mulle olis ongelma, Olli on tosi kiva. Mutta tuskin se mun kanssa nyt samaan huoneeseen haluaa.

Venla hymyili itsekseen jotenkin lähes kieron näkösesti.

- En mä usko, että sillä on mitään sitä vastaan.

- Mistä sä voit olla niin varma? Sehän vois olla sille vaan vaivaannuttavaa.

- Mä vaan oon, Venla vastasi vielä tietäväisempi hymy naamallaan.

Miia ja Rea katsoi sitä tutkivasti. Rean ilme muuttui huvittuneeksi.

- Oikeesti? se kysyi.

Miia peitti samalla hetkellä kädellä pientä hymyään. Mä olin ihan pihalla mitä ne sekoilivat.

- Mä en nyt tajua mitään, sanoin ääneen.

- No siis. Tällä meidän Venlalla on vaan aina ollut sellanen aika erehtymätön röntgenkatse, jolla se näkee suoraan toisen sieluun tietyissä asioissa.

Sitten ne kaikki kolme alkoivat hihittää. Mua rupesi jo vähän ärsyttämään se salaperäsyys, ja jostain syystä näytti, että mun ärtyneen ihmettelevä ilme huvitti niitä vaan lisää. Kukaan ei kuitenkaan selittänyt mitään, ja saman tien ennen kuin mä ehdin vastustella enempää, Venla tarttui puhelimeensa, soitti Ollille ja kysyi sopisiko sille tällanen huoneiden uudelleen järjestely. Samalla Ollillekin selvisi, että me oltiin Joelin kanssa päädytty eroon sen jälkeen, kun se poistui eilen mun asunnolta. Puhelu oli lyhyt, ja Venla hymähti tyytyväisenä punaista luuria painettuaan:

- Sanoinhan mä että se sopii sille.