~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

8.

Me herättiin aamulla yhdeksän aikoihin, ja koska aamu oli kauniin aurinkoinen, mentiin syömään aamiainen alas rantaan. Mökistä piti poistua kahteentoista mennessä, joten rannalta palattua me alettiin jo pakkailla vähäisiä tavaroitamme ja syömättä jääneitä eväitä autoon. Ristiriitaiset olot mun pään sisällä jatkui. Tää reissu ja koko viikonloppu perjantain merenrantapiknikistä alkaen oli ollut niin ihanaa, että sen oli vaikea uskoa oikeasti edes tapahtuneen, mutta samalla mua ahdisti hitosti ajatus edessä olevasta Helsinkiin lähdöstä ja pitkästä erosta.

Paluumatka meni aika hiljasissa merkeissä, Joel tuntui olevan omissa ajatuksissaan. Perille päästyä se pysäköi auton mun kadun varteen ja tuli auttamaan ruokapakkausten kantamisessa ylös asuntoon. Itse se ei niitä halunnut viedä mukaansa, koska ei kai kauheasti välittänyt thairuoasta ja ei olisi niitä ehtinyt loppuun syödäkään. Huomenna niillä olisi bändin kanssa pitkä päivä valmistautuessa Amerikan reissuun. Tiistaina ne lentäisivät Dallasin kautta Los Angelesiin.

Joel ei tullut mun asunnossa peremmälle, vaan laski ruuat eteisen lipaston päälle. Me halattiin, jonka jälkeen se katsoi mua sen näköisenä, että haluaisi vielä sanoa jotain. Mun polvet meinasi pettää jo sen sinisiin silmiin katsomisesta, en ollut aiemmin tajunnut kuinka ihanat nekin oli. Ja seuraavaksi multa vasta meinaskin mennä jalat alta, kun Joel yhtäkkiä painoi mut itsevarmasti eteisen seinää vasten ja suuteli mua. Se oli lyhyt, hellä mutta samalla kuitenkin kiihkeä suudelma, joka tuntui niin hyvältä, että mä toivoin sen jatkuvan ikuisesti.

Joelin oli kuitenkin lähdettävä palauttamaan laina-autoa kavereilleen. Se irrottautui musta vastahakosen näkösesti.

- Nähdään, se sanoi ja poistui rappukäytävään.

Oven sulkeuduttua mulla oli saman tien kamala ikävä sitä.

***

Seuraavana aamuna mulla alkoivat työt. Olikin hyvä asia saada päiviin tekemistä ja sisältöä Joelin ikävöimisen tilalle. Varsinkin meidän eilinen suudelma eteisessä pyöri toistuvasti mun mielessä, ja sen ajatteleminenkin sai mut kiihottumaan ja hymyilemään itsekseni. Vaikutin varmaan uuden työyhteisön silmissä kovin hyväntuuliselta ja iloiselta.

Ensimmäiset pari viikkoa sovin työskenteleväni joka päivä toimistolla, että oppisin tuntemaan paikan käytännöt ja uudet työkaverini kunnolla. Sen jälkeen varmaankin jatkaisin osittain etätyössä, ja kävisin lähitöissä kahtena, ehkä kolmena päivänä viikossa. Matkaa sinne mun asunnolta tuli vain reilu kilometri, ja koin mukavaksi ajatuksen, että voisin helposti siirtyä sinne jatkamaan töitäni kotoa, jos alkaisin syksyn mittaan tuntea yksinäisyyttä asunnollani. Jyväskylässä olin toisinaan huomannut sellaista nousevan sekä yksiössäni että itsekseni kaupungilla liikkuessa, mikä tuntui selkeältä erolta Parkanoon, jossa yksinäisyyden tunne oli ollut mulle käytännössä vieras asia, vaikka olin suurimman osan aikuisiästäni viettänyt sinkkuna ja asunut yksin talossani.

Sain heti ensimmäisenä työpäivänä kutsun seuraavan viikon perjantaina jossakin keskustassa pidettäviin firman syysjuhliin, joihin mielelläni osallistuisin. Porukka toimistolla vaikutti ihan mukavalta, ja erityisen hyvin huomasin tulevani kahvitauoilla juttuun suunnilleen oman ikäisteni Jeminan ja Kaisan kanssa.

Tiistain aamupäivän tauolla selasin Instagramia, jossa jo seurasin sekä Joelin että bändin tiliä. Joel oli laittanut storyn lentokentän loungesta, jossa ne odottelivat puolen päivän jälkeen lähtevää Dallasin lentoa. Haikeuden tunteesta huolimatta mä olin iloinen siitä, että se pääsi tekemään rakastamaansa asiaa paikkaan, jossa menestyminen oli sen suurin unelma. Painoin sydäntä tarinan alareunassa, ja laitoin puhelimen taskuuni.

Ongelmiin ajautunut suhde Petrin kanssa jotenkin väritti kuvaa koko menneestä Jyväskylän kesästä todellista synkemmäksi, joten sitäkin suuremmalla innolla halusin nyt pystyä ottamaan kaiken irti Helsingissä asumisesta. Pitäisi vain yrittää tehdä syksystä mahdollisimman kiva ikävästä ja tietynlaisesta epävarmuudesta huolimatta. Vaikka me molemmat selvästi haluttiin jatkaa tapailua, niin huomasin Joelin taustojen ja epätavallisen elämäntyylin kuitenkin vaikuttavan mulla takaraivossa niin, että koitin ottaa tulevan päivä kerrallaan ilman liian innokasta odottamista, etten sitten putoaisi todella kovaa ja korkeelta, jos kaikki ei menisikään hyvin.