~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

58.

Tammikuu oli mulla aika kiireinen töiden kanssa, joissa kävin maanantaista torstaihin. Joel oli iltaisin ja viikonloppuisin paljon pois, koska niiden uusi albumi vihdoinkin ilmestyi, mikä tarkoitti lukuisia haastatteluja radiossa ja televisiossakin.

Mun täytyi sanoa, että mua ei haitannut sen kiire, vaan olin siitä vähän helpottunut. Jos ongelmana Ollin kanssa oli ollut seksuaalisen jännitteen puute, niin Joelin kanssa ongelmana oli nyt se, että meidän välillä oli sitä liikaakin, vaikka ei olisi pitänyt. Mä huomasin sen oikeastaan jo ensimmäisen sen luona asumani viikon aikana. Ja olin täysin varma, että niin huomasi Joelkin, vaikka kumpikaan meistä ei sanonut asiasta mitään. Musta välillä jopa tuntui, että se kiusasi mua riisumalla paitansa tahallaan jo kauan ennen kuin sitten kuitenkaan siirtyi suihkuun. Mun teki mieli aina siinä kohtaa kaataa jotain Tabascoa silmiini, etten vahingossakaan katsoisi sitä, ja varsinkin ettei se huomaisi mun katselevan.

Välillä yksin ollessani mun olo oli niin levoton, että mun oli pakko hoidella itseni, ja sitä tehdessä ajattelin Joelia. Joskus tein sen jopa sen sängyssä, koska siinä tuoksussa oli helpompi kuvitella kuinka se tulisi mun päälle ja...

Miten tää oli yhtäkkiä tällasta? Enhän mä ollut kokenut Joelin seurassa tämän tyyppisiä oloja meidän eron jälkeen, vaikka olin monesti ollut sen kanssa kahdestaan? Mutta silloin mä olin tietysti ollut varattu... Tää sen luona asuminen ei ehkä sittenkään ollut kauheen järkevä veto. Nyt mun pitäisi vaan kestää sinne helmikuun alkuun, jolloin se lähtisi Amerikkaan. Me oltiin puhuttu, että asuisin sen kämpässä vielä ainakin helmikuun sen poissa ollessa. Joel oli ollut sitä mieltä, että mun olisi turha palata vielä Parkanoon, kun talvi oli tänä vuonna harvinaisen kylmä ja luminen. Olin oikeastaan samaa mieltä. Omakotitalossa asuminen oli musta selvästi mukavampaa keväästä syksyyn kuin kylmimmissä pakkasissa. Olin myös edelleen ihan pihalla siitä, että etsisinkö jatkossa Helsingistä vielä omaa asuntoa. Onneksi nyt oli tilanne, ettei tarvinnut tehdä nopeita päätöksiä.

Venla kävi tammikuun aikana muutaman kerran kylässä, ja olisin kuollut mieluummin kuin myöntänyt sille mitään asunnossa vallitsevasta tunnelmasta. Epäilin sen silti edelleen epäilevän meitä. Jälkimmäisellä käynnillään se kertoi löytäneensä mulle täydellisen asunnon, jonka ainoa ongelma oli se, että se vapautuisi vasta kesäkuun lopussa. Se kertoi niiden seinänaapurissa asuvan naisen olevan muuttamassa kesällä ulkomaille, ja etsivän vuokralaista yksiöönsä.

- Mieti, saisit asua rivitalossa ja näin ihanan ihmisen naapurissa. Kyllä se aina nää betonikuutiot voittaa. Mä voin sanoa sille Leenalle, että varaa paikan sulle, jos olisit kiinnostunut.

Me sovittiin, että jään harkitsemaan ajatusta, joka tuntui kyllä oikeastaan aika houkuttelevalta. Perheitä perustavien tai jo perustaneiden, pikkulapsiarkea elävien Parkanon kavereiden luokse palaaminen vähän mietitytti mua, varsinkin kun täällä Helsingissä mun kaveritilanne oli tällä hetkellä näin hyvä. Olliakin olin taas nähnyt, me oltiin käyty keilaamassa ja vietetty mukavat pari tuntia yhdessä. Miian kanssa lenkkeilin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ehkä mulle toistaiseksi riittäisi vierailut mun kotitalolle, ja jatkaisin tätä maailmalla oloa vielä jonkun aikaa?

Tammikuun lopussa mua alkoi mietityttää yksi asia. Joel ei ollut yksittäisen baarireissunsa jälkeen käynyt viihteellä, ja oli tuntunut tulevan aina suoraan kotiin haastatteluistaan ja muista työjutuistaan. Yhtenä perjantaina meidän syödessä aamiaista en enää malttanut olla kysymättä siltä sen naisasioista.

- Musta on näyttänyt, että sä et oo kauheesti tapaillut tässä ketään.

Joel oli ollut voitelemassa ruisleipäänsä, ja sen liike pysähtyi hetkeksi.

- En niin, se vastasi lyhyesti.

- Onko mun täällä olosta kuitenkin ollut jotenkin haittaa sille asialle...?

- Susta ei oo ollut mitään haittaa, se sanoi ja hipaisi mun käsivartta. Miksi se pieni kosketus tuntui musta samalta kuin olisin juuri saanut kovan mutta kuitenkin mukavan tuntusen sähköiskun?

- Multa jäi ne hommat pitkäksi aikaa sen sillalta putoomisen jälkeen, Joel jatkoi. - Ei vaan kiinnostanut, ja käsi paketissa ja kylkiluut murtuneena seksi tuntui vähän työläältä ajatukselta. Joulukuun puolivälin jälkeen olisin taas fyysisesti jo pystynytkin, mutta.. en vaan oo saanut aikaseksi.

- Et oo saanut aikaseksi, mä toistin huvittuneena. - Siinä on sitten tullut iso muutos sitä lokakuun putoomista edeltäneeseen yli puoleen vuoteen.

- Asiat muuttuu, Joel sanoi ja katsoi mua jotenkin miettivän näkösenä.