~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

6.

"Huomenta. Miltä yön yli reissu vähän kauemmas kuulostaisi? Paikka on sellanen, että saadaan varmasti olla rauhassa. Jos haen sut kahden maissa?"

Olin palannut aamiaisen tehtyäni sänkyyn peiton alle nauttimaan kahvista ja kinkkuvoileivistä, ja tuon viestin saaminen paransi mun jo valmiiksi hyvää oloa vielä entisestään. Vastasin lähteväni mielelläni tuollaseen reissuun. Joel pyysi vielä pakkaamaan uikkarit mukaan. Mihin se mahtoi olla mua viemässä?

Kahden aikaan aloin siirtyä reppuni kanssa alas kadulle. En edes tiennyt millä Joel oli tulossa ja pitäisikö meidän ensin kävellä tästä johonkin vai miten siirtyisimme sinne "kauemmas"? Mä olin meistä kahdesta ainoa jolla oli oma auto, mutta viestissä mainittu hakemaan tuleminen kuulosti siltä, että mun vanhaa Mondeoo ei tässä reissussa tarvittaisi.

Alaovesta ulos astuessani huomasin Joelin juuri pysäköivän selvästi uudemman näköistä Audia kadun varteen. Se nousi autosta ja näytti helvetin hyvältä tullessaan avaamaan mulle oven. Mä olin tänään huomannut jännittäväni jo huomattavasti vähemmän kuin eilistä tapaamista odotellessa, ja pystyin nyt jotenkin rennompana nauttimaan joka hetkestä, kun me lähdettiin ajamaan ulos kaupungista. Auton Joel sanoi lainanneensa kaveripariskunnalta. Se ei edelleenkään kertonut mihin me oltiin menossa, enkä mä kysellyt, kun se selvästi halusi pitää asian yllätyksenä perille asti. Silti mua kiinnosti kovasti mikä meidän määränpää mahtoi olla. Takapenkillä näkyi Joelin eiliseltä tutun repun lisäksi myös kylmälaukku, eli tarkoitus oli kai tänäänkin syödä jossain muualla kuin ravintolassa. Uikkareiden mukaan otto taas olisi voinut viitata johonkin kylpylään, mutta sellaisissa harvemmin sai olla rauhassa. Sään puolesta ulkona oleminenkin sinänsä olisi mahdollista, se oli eilistä selvästi viileämpi ja puolipilvinen, mutta sateita ei pitänyt olla tulossa.

Noin 45 minuutin ajamisen jälkeen me käännyttiin päätieltä pienemmälle tielle, sitten toiselle ja hetken kuluttua vielä pienemmälle peltojen ympäröimälle soratielle, jota jatkettiin useampi kilometri. Mä en ollut edes yrittänyt pysyä kartalla missä me mennään, koska Etelä-Suomi oli mulle sen verran vierasta. Yleensä olin siellä ajanut vain kolmostietä pitkin ja siitä lentokentälle ulkomaan matkoille lähtiessä. Mä ihmettelin vähän, kun Joel pysäytti auton tien vieressä kohoavan maatilan pihatien kohdalla, ja nousi nappaamaan tilan postilaatikosta jotakin. Sitten me jatkettiin matkaa.

Loppumatkasta asutusta ei enää näkynyt ja soratie mutkitteli kauniin mäntymetsän keskellä. Vihdoin me saavuttiin mökin pihaan. Tai no, mökki tuntui lievästi sanottuna vähättelevältä ilmasulta, kun tuijotin sitä lähinnä luksushuvilalta vaikuttavaa kaksikerroksista hirsirakennusta, jonka takana aukesi kaunis näkymä kirkasvetiselle järvelle. Meidän aiemmat rannoilta alkaneet tapaamiset oli sujuneet oikein hyvin, ja jos tämänkertaisen onnistuminen oli puitteista kiinni, niin viikonlopusta tulisi täydellinen.

- Sä oot oikeesti järjestänyt meille tällasen? Tää paikka on upee!

Joel näytti tyytyväiseltä mun reaktioon.

- No mä toivoinkin, että sä luontoihmisenä paikasta tykkäisit.

Joel kertoi miettineensä illalla kotiin päästyään pitkään paikkaa, jossa me voitaisi rauhassa viettää aikaa, ja löydettyään netistä tällasen vapaan syrjäsen vuokramökin oli sen saman tien yöllä varannut silläkin riskillä, etten mä olisi halunnut pidempään reissuun lähteä. Mökkiä vuokrasi läheisen maatilan omistaja, jonka postilaatikosta Joel oli äsken pysähtynyt noukkimaan paikan avaimen. Missäköhän pilvissä tämän tasoisen paikan vuorokausihinnat liikkuivat, mä mietin itekseni.

Me kannettiin tavaramme sisätiloihin. Ulko-ovessa roikkuvassa pienessä, puisessa kyltissä luki kauniilla fontilla kirjoitettuna paikan nimi, Villa Relax. Eteisestä saavuttiin avaraan olohuoneeseen, jonka takan edessä olevan sohvaryhmän ympärille olisi mahtunut isompikin porukka viettämään iltaa. Taaempana oli tilava keittiö, ruokailupöytä ja suuret maisemaikkunat järvelle. Oikealla kulki kierreportaat yläkertaan, jossa oletin makuuhuoneiden sijaitsevan. Keittiön sivusta kuljettiin kylpyhuone- ja saunatiloihin sekä terassille, jonne oli upotettu iso poreamme. Terassin vierestä lähtevä polku laskeutui alas pienelle, kauniille hiekkarannalle. Tää paikka oli uskomaton.

Joel oli mennyt siirtämään ruokatavaroita kylmälaukusta keittiön kaappeihin. Se näytti hakeneen taas jostakin ravintolasta useempia valmiita annoksia ja ottaneen lisäksi mukaan ainakin kahvia, ruisleipää, oivariinia, maitoa, Omar-munkkeja ja pari kaljaa ja siideriä molemmille.

- Sä oot näköjään huolehtinut taas kaikesta. Oisin mäkin voinut tällä kertaa hankkia edes ruuat, mä sanoin vähän vaivautuneena katsellessani sen puuhia keittiössä.

- No sovitaan että sä tarjoot ens kerralla, Joel naurahti. - Onko sulla nälkä vai keitetäänkö vaan kahvit ja mennään vaikka paljuun juomaan? Siellä pitäis olla veden valmiiksi lämpimänä.

Mä olin syönyt kotona ennen lähtöä, joten kahvi lämpimissä poreissa istuen kuulosti tähän kohtaan hyvältä. Joel halusi jäädä keittämään kahvit ja tarjoilla ne terassille, joten mä menin edeltä suihkuun ja vaihdoin pari viikkoa sitten alesta ostamani tummanpunaiset bikinit päälleni. Hetken katselin vähän kriittisesti itseäni ja kesän aikana vain kevyesti ruskettunutta vartaloani kylpyhuoneen peilistä. Ei tällä missikisoissa tai niiden Hollywood-muijien keskellä pärjättäisi, mutta oli se nyt kohtalaisen sporttinen. Sitten heitin pyyhkeen olalleni ja astelin terassille. Viime viikkojen tavallista kuumemman loppukesän jälkeen 15 asteen ulkoilma tuntui melkein kolealta. Siitä oli ihana sukeltaa paljun lämpimiin poreisiin.