~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

44.

Viisi tuntia ja yli neljäsataa kilometriä yötä vasten. Se oli tuntunut Oulussa hyvältä idealta, mutta jossain Pellon ja Kolarin puolivälissä mua alkoi väsyttää niin, että kun liikennemerkit tien vieressä vääristyi näyttämään ihmisiltä ja hirviltä, mä pysähdyin P-alueelle ja menin takapenkille yrittämään unen saantia. Yö oli onneksi lämmin. Aurinko oli laskenut jo hetkeksi taivaanrannan taakse, yötön yö oli päättynyt näillä korkeuksilla. Mun kaikki tavarat käsilaukkua lukuun ottamatta oli tietysti Ollin vanhempien luona, mutta säilytin muutamia vaatteitani Muonion mökillä, niin pärjäisin siellä kyllä. Nyt tarkenin takakontissa aina mukana pitämäni viltin alla.

Joel oli pian mun rattiin hypättyä koittanut soittaa ja laittanut sitten viestin mihin katosin, mutta olin ollut niin raivoissani, etten ollut halunnut vastata, vaikka eihän se tässä ollut mihinkään syyllinen. Nyt kun pahimmat höyryt oli alkaneet laskea ja olin pysäyttänyt autonkin, vastasin Joelille lyhyesti lähteneeni Lappiin. Se varmaan lukisi viestin saatuaan housut taas jalkaan jonkun satunnaisen muijan luota poistuessaan, mietin vähän ilkeästi itsekseni.

Olikohan tää ollut ihan tyhmä ja lapsellinen veto? Mä olin sataprosenttisen varma, että Olli katuisi käytöstään heti herättyään ja olisi tosi pahoillaan. Mutta itsepä oli käskenyt mun painua tänne yksin.

Toisaalta. Sen sanoissa saattoi olla jotain perää. Kun tarkemmin mietti, niin olihan meillä meidän suhteen lyhyeen kestoon nähden ollut seksuaalisesti hyvinkin aktiivisen kevään jälkeen vähän.. kuiva kesä. Mutta ei meillä ollut kuitenkaan mitään riitoja tai näkyviä ongelmia ollut, me oltiin viihdytty mun mielestä tosi hyvin yhdessä kaikki se aika kun oltiin nähty toisiamme. Tosin mä olin ollut aika paljon viime viikkoina Parkanossa. Oliko se kuitenkin haitannut Ollia, vaikkei se ollut mitään sellaista sanonut? Sitten mun verenpaine taas rupesi nousemaan, kun muistelin sen käytöstä. Jos jotkut asiat oli salaa vaivanneet sitä, niin ne olisi voinut ottaa kahden kesken puheeksi, eikä huutaa puolen Oulun kuullen tyytymättömyyttään meidän seksielämään. Kulahtaneen avioliiton sketsistä?! Toi saattoi jopa vähän osua mun omanlaiseen huumoriin ja hymyilin pienesti itsekseni, mutta sitten saman tien mua alkoi taas vituttaa. Ei, tänne pohjoseen karkaaminen ei ollut lapsellinen ratkasu, vaan ihan oikein Ollille. Saisi miettiä käytöstään, kun heräisi yksin aamulla.

En ehtinyt saada silmiäni kiinni auton takapenkillä, kun Joel vastasi mun viestiin:

"Lähdit ajaa Muonioon?? Pysytkö varmasti hereillä perille asti?"

"Niin. En pysy. Pysähdyin just nukkumaan tien sivuun."

"No hyvä. Koita saada unta. Soitan sulle aamulla."

"Ok."

Kuvittelin nukkuvani korkeintaan pari katkonaista pätkää epämukavassa autossa, mutta kello oli puoli yhdeksän, kun havahduin ohi ajaneen rekan jyrinään.

Aamukahvin tarve alkoi saman tien jyskyttää ohimoita, ja nälkäkin jo vähän oli, joten puskapissalla käytyäni käynnistin auton ja päätin ajaa Hotelli Kolariin aamiaiselle.

Olin juuri saanut kerättyä hyvän näkösen annoksen eteeni ja ottamassa ekaa suullista höyryävästä, taivaalliselta tuoksuvasta kahvistani, kun mun puhelin soi. Niinpä tietysti. Jos se olisi Olli, en todellakaan vastaisi kesken aamiaishetkeni. Se oli kuitenkin Joel.

- Moi, missä asti meet? se kysyi mun vastattua puheluun.

- Juon kahvia Hotelli Kolarissa. Nukuin aika pitkään.

- Okei, no hyvä, tota...

Hiljaisuus. Lopulta se jatkoi: - Mä olin pilkkuun asti baarissa festareilta lähdettyä, ja jäi vähän mietityttämään se teidän tilanne siinä pöydässä, ja että oothan sä ihan kunnossa.

- Mä oon sitä paremmassa kunnossa mitä lähemmäs pääsen tuntureita.

- Okei, no hyvä kuulla. Mä en vaan voinut olla asiasta ihan varma siinä aamuyöllä niin...

Taas sen lause jäi kesken.

- Mitäs sä nyt yrität sanoo...? mä ihmettelin.

- No siis, se yökerho meni kiinni vasta viideltä. Niin siitä pääsi aika sopivasti hyppäämään siihen etelästä tulevaan yöjunaan, joka oli Oulussa kuuden jälkeen. Mä heräsin just ja tää on nyt Pellossa ja tunnin päästä Kolarissa.

Mitä vittua? Ja monettakohan kertaa viimisen vuoden sisään muuten hoin tota kysymystä päässäni näiden jätkien touhujen takia?

- Mä aamuyöllä ajattelin jotenkin niin, että käyn katsomassa että sulla on kaikki ok ja hyppään sitten faijan kyytiin. Se ajaa huomenna Muonion ohi kun tulee kotiin sieltä Kilpisjärveltä, Joel jatkoi. - Mutta siis... jos tää oli susta huono idea ja haluat jatkaa yksin siitä, niin kai tää juna takasinkin päin johonkin aikaan lähtee.

Olihan toi nyt aika huolehtivaista. Tosin en tiennyt kuinka päissään Joel oli aamuyöstä ollut ja mitä se ajatteli junaan hyppäämisestään nyt selvittyään. Mutta en mä sitä takasin halunnut käännyttää, kun se oli jo tehnyt tollasen matkan melkein perille asti. Vai.. mitäköhän Olli ajattelisi siitä, että Joel olisi yhden yön siellä mökillä? Vaikka me kuinka oltiin ok toistemme vastakkaista sukupuolta olevien kaverien suhteen, niin olisiko yö liikaa? Mutta eihän siihen yöaikaa ja samassa paikassa nukkumista tarvittu, jos pettää halusi... Ja mulla ei sellasia aikeita ollut, vaikka Olli olikin käyttäytynyt eilen paskasti. Mutta mitä jos se ajatteli oikeesti niin pahasti meistä, kuin oli kännissä sanonut? Halusiko se edes jatkaa mun kanssa? Heräisikö se tänään ennen iltaa eilisen kuntonsa jälkeen, ja koska se ottaisi yhteyttä?

- Vai.. mitä teen?

Niin, Joel oli tosiaan edelleen linjoilla. Mä olin unohtunut ajatuksiini.

- Tehdään niin, että tuun sua asemalle vastaan ja ajetaan Muonioon, mä vastasin.

- Okei, Joel vastasi ja kuulosti tyytyväiseltä mun vastaukseen. - Mä lähden hakemaan tuolta ravintolavaunusta jotain syötävää. Tää on viittä vaille ykstoista perillä. Nähdään.

Mulla oli aikaa syödä aamiaiseni kiireettömästi loppuun. Sen jälkeen ajoin rautatieasemalle, johon ei ollutkaan kuin parisataa metriä. Juna saapui, ja vähän krapulaisen näkönen Joel käveli mun autoon. Me lähdettiin ajamaan kohti pohjoista.

Joonas oli kuulemma palannut viettämään iltaa saateltuaan Ollin sen vanhempien luo ja huolehdittuaan siltä kuin pikkulapselta päivävaatteet pois päältä ja juotettuaan sille ison lasin vettä ennen sen sammumista. Tommi oli jotenkin kummallisesti vähän selvinnyt alkuillan kunnostaan ja jatkanut iltaa vielä baariinkin, jossa niillä oli ollut porukkaan uudelleen liittyneen Heidin kanssa aika läheiset tunnelmat. Joel kertoi itse olleensa "jonkinlaisessa" humalassa, mutta kuulosti, ettei se mitenkään umpikännissä ollut päättänyt tänne lähteä. Kai se sitten oli vaan ollut huolissaan musta, eikä halunnut, että mä taas kerran ryntään pärjäämään omillani, kun tulee ongelmia. Se oli sitä mieltä, että Ollin sanat mulle oli olleet todella törkeitä, ja niitä vielä pahensi se, että ne oli sanottu kovaan ääneen kaikkien kuullen. Oli helpottavaa kuulla mun omia tuntemuksia vahvistava mielipide asiasta, vaikka toki arvasinkin, etten ollut ainoa, joka oli pitänyt sen käytöstä kamalana. Joel muisti Ollilla tulleen nuorempana pari vastaavanlaista kertaa, jolloin sen yleensä niin rauhallinen ja ystävällinen luonne oli muuttunut hyvin inhottavaksi, kun se oli juonut itsensä jonkin kriittisen pisteen yli. Niiden tilanteiden jälkeen se ei ollut seuraavana päivänä edes muistanut illan tapahtumia, ja oli ihmetellyt, miksi muut suhtautuivat siihen niin ikävästi. Mutta sellaisiin tapahtumiin oli vaadittu todella kovat promillet, jollaisia se ei juuri koskaan juonut. Paitsi eilen. Joelkin sanoi miettineensä Ollin suhtautumista sen yöpymiseen mökillä, mutta oli sitä mieltä, ettei sillä tässä tilanteessa ollut asiasta valittamista.

Me käytiin Muoniossa ruokakaupassa ja ajettiin sitten mökille. Joel heittäytyi sohvalle makaamaan, eikä siitä juuri jaksanut nousta loppupäivänä. Mä purin kauppakassia jääkaappiin ja vilkuilin vähän väliä puhelintani odottaessani, että Ollista kuuluisi jotain.