~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

19.

Sovitin asuani huomista radiokanavan juhlaa varten. Musta mekko näytti upealta mun päällä, mutta en voinut mitään sille, että mielessä pyörivät ajatukset synkensi mun olotilaa ja halua osallistua koko tapahtumaan. Tuijotin itseäni peilistä ja rapsutin hajamielisesti käsivarttani, joka oli viime aikoina ärsyttävästi kutissut kyynärtaipeen yläpuolella olevan luomen ympäristöstä.

Joel oli palannut Amerikasta kaksi viikkoa sitten. Aluksi mä olin ajatellut sen pienen poissaolevuuden johtuvan aikaerosta, väsymyksestä ja paineista kiertueen takia rästiin jääneisiin töihin liittyen. Välillä se olikin jo vaikuttanut omalta itseltään, ja edellinen viikonloppu, joka me oltiin vietetty mun luona elokuvia katsellen, oli ollut ihan mukava. Tän viikon mittaan se oli kuitenkin tuntunut taas etäisemmältä. Se oli ihan ystävällinen mua kohtaan, mutta sen olemuksessa oli jokin pieni muutos aiempaan, joka sai mut epäilemään että jokin vaivasi sitä. En ollut varma pitäisikö mun kysyä asiasta suoraan vai antaa sille aikaa kertoa sitten kun se itse haluaisi.

Joel oli halunnut mut luokseen yöksi, että me päästäisi huomenna ilman kiirettä lähtemään puolilta päivin kohti Tamperetta, jossa juhla pidettiin. Mä riisuin mekon, ripustin sen henkariin ja istuin pelkissä alusvaatteissani sohvalla puhelimella olevan Joelin viereen. En pystynyt enää olemaan hiljaa.

- Tota... Ootko varma, että haluat mut mukaan sinne huomenna? mä kysyin varovasti.

Joel katsoi mua vähän yllättyneen näkösenä.

- Tottakai haluan. Miten niin?

- No kun... Sä oot ollut vähän poissaoleva teidän Amerikasta paluun jälkeen ja ajattelin jos kaipaat täällä Suomessakin tilaa tehdä enemmän juttuja myös ilman mua tai jotain...

- Sori. Ei oo ollut tarkotus olla sellanen, se vastasi ja näytti vähän apeelta. - Välillä pää on vaan niin täynnä kaikkia sekavia ajatuksia, että on vaikee olla edes itsensä kanssa ja varsinkaan huomioida sillon toista. Mulle tulee joskus sellasia kausia...

Joel näytti vahvasti siltä, ettei halunnut enempää puhua sekavien ajatustensa sisällöistä, joten mä en kysellyt niistä. Siinä vaiheessa se vasta huomasi kunnolla, että mä olin puolialasti, ja sen silmät syttyi. Se veti mut syliinsä ja riisui mun loputkin vaatteet. Siitä rakastelusta tuli yksi ihanimmista, mitä mä olin sen tai kenenkään kanssa koskaan kokenut. Tuntui että Joel ei olis halunnut lopettaa ollenkaan. Sängystä noustua me mentiin pitkäksi aikaa suihkuun ja siitä suoraan nukkumaan.

- Mä haluan että sä tiedät, että mä en oo ikinä rakastanut ketään niinku sua, Joel sanoi viimisenä ennen ku rupesi nukkumaan.

Vaikka se oli ihanasti sanottu, mua jäi silti vaivaamaan se vähän surullinen sävy, jolla Joel sen sanoi. Koitin kuitenkin rauhoittua nukkumaan, koska huomisesta tulisi pitkä ja toivottavasti myös hauska päivä.

***

Seuraavana aamuna mulla oli heräämisestä alkaen jotenkin ahdistunut olo. Yritin siitä huolimatta keskittyä normaaleihin aamutoimiin, kahvista nauttimiseen ja pakkaamiseen. Me mentäisiin Tampereelle kahdestaan mun autolla, ja oltaisiin yötä samassa hotellissa, jonka isossa juhlatilassa tapahtuma pidettiin. Villen bändi Frontal Lobe oli yhtenä juhlan esiintyjänä, ja Miia, Niko ja Joonas oli tulossa paikalle sen ja Venlan kyydillä. Aleksi ja Kasperi tulisivat Ollin kyydissä. Tommi ja Paula oli päättäneet jättää tapahtuman välistä.

Viikonloppu oli kylmä, pakkanen lähenteli 25 astetta. Ajomatka meni hiljasuudessa, jonka mä koin jostain syystä vähän painostavaksi, vaikka yleensä hiljaa oleminen ei Joelin kanssa ollut koskaan tuntunut epämukavalta. Mä toivoin, että mun vanha Mondeo ei hyytyisi moottoritielle, koska sillä oli ollut viime talvina välillä taipumusta ottaa itseensä kylmistä ilmoista. Ehkä se kestäisi, kun oli toiminut jouluna Lapissakin. Autosta stressaaminen lisäsi mun epämääräistä, vellovaa ahdistuksen tunnetta, ja olin helpottunut meidän saapuessa aikataulussa Tampereelle.

Ajoin auton parkkitaloon, jonka jälkeen me kirjauduttiin hotelliin ja mentiin huoneeseemme valmistautumaan iltaa varten. Sain tunnissa meikin ja hiukset valmiiksi ja olin ihan tyytyväinen peilikuvaani. Joel näytti helvetin hyvältä ja kuumalta sen punamustassa asussa. Mun oli helppo kuvitella naisten reaktioita sen saapuessa juhlapaikalle.

Me tavattiin muiden kanssa viideltä hotellin pääaulassa ja jatkettiin porukalla juhlatiloihin, joihin pääsi lyhyttä käytävää pitkin. Siellä oli aluksi tarjolla pientä syötävää, ja ensimmäinen esiintyjä alottaisi seitsemän maissa. Paikalla näkyi olevan paljon ihmisiä, joista monet olivat julkkiksia. Toiset tunnistin, mutta monet tiesin vain ulkonäöltä muistamatta nimeä tai tarkempaa syytä julkisuudelle. Venla kuiskaili mulle vastaantulijoiden nimiä ja kertoi mistä kukakin oli tunnettu. Jossain kohtaa me jäätiin hetkeksi kahdestaan, kun Miia ja Kasperi oli poistuneet vessaan, Ville bändinsä kanssa valmistautumaan niiden esiintymisvuoroon ja BC:n pojat moikkaamaan joitakin tuttujaan ison juhlatilan toiselle puolelle.

- No niin, ja sit kerrot mulle mikä on hätänä, Venla sanoi huolestuneella äänellä meidän jäätyä kaksin. Se nappasi viereisestä tarjoilupöydästä lasilliset kuohuviiniä ja johdatti meidät vähän rauhallisempaan ja hiljasempaan kohtaan salin laidalle. Se iski toisen kuoharilasin mun käteen. - Onko Joel tehnyt tai sanonut jotain tyhmää?

Näinkö läpinäkyvä mä taas olin? Olin luullut pystyneeni peittämään oudon, ahdistuneen olotilani, mutta näköjään huonolla menestyksellä ainakin Venlan seurassa. En vaan tiennyt yhtään, mitä kertoa oloni syystä. Enhän itsekään saanut oikein otetta siitä möykystä, joka oli viime päivinä kasvanut mun mielessä ja paisunut tähän aamuun mennessä entistä painostavammaksi, vaikka meillä oli ollut eilen ihana loppuilta Joelin kanssa.

- Ei se oo tehnyt mitään. Se on vaan ollut vähän vaisu, ja mä en tiedä johtuuko se työjutuista vai jostain muusta. En vaan voi mitään tälle ahdistavalle tunteelle, että kyse ei ole töistä. Mutta en oo halunnut väkisin kysellä, kun se ei kauheesti avautunut eilen, vaikka myönsi itsekin että on ollu poissaoleva. Kai mä pelkään, että juttu liittyy muhun ja meihin. Vaikka Joel kyllä viimeksi eilen illalla sano rakastavansa mua.

Siinä puhuessani tajusin, että meistä oli näköjään tullut Venlan kanssa kuukausien aikana niin hyvät kaverit, että mun oli helppo kertoa sille vaikeemmistakin asioista. Ja olin ilonen, että se oli suoraan kysynyt asiasta, koska tällä hetkellä tuntui todella hyvältä päästä puhumaan jollekin näistä mun epämääräsistä ikävistä aavistuksista. Venla mietti hetken kuulemaansa.

- Niinhän se rakastaa. Sen näkee sokeekin. Niinku myös sen, että sun kanssa se on ollut ekaa kertaa oikeesti onnellinen myös yksityiselämässä eikä vaan lavalla. Mä oon tuntenut sen yli kymmenen vuotta, ja on ollut hieno nähdä, että se on vihdoinkin löytänyt jonkun, joka on tasottanut sen synkkyyttä ja levottomuutta. Mulla ei ole tietenkään kokemusta tällasesta tilanteesta, kun en ole aiemmin nähnyt sitä noin rakastuneena, mutta on tosi vaikee kuvitella että se näkis teidän suhteessa jotain vikaa. Eikä se kyllä varmasti sano rakastavansa jos ei tarkota sitä.

Mun oli pakko kääntyä selin juhlasalin ihmisjoukkoon, kun tunsin silmieni alkavan kostua Venlan kauniista sanoista. Se huomasi mun ongelman ja halasi mua, mikä meinasi saada kyyneleet nousemaan entistä enemmän mun poskille.

- Kuoliko joku mun vessakäynnin aikana vai hyppäsittekö te vaan alkumaljoista suoraan laskuhumalatunnelmiin? paikalle tullut Kasperi ihmetteli. Se oli komea, hauska ja sanavalmis tyyppi, ja ne vaikutti Aleksin kanssa umpirakastuneilta.

- Tyttöjen juttuja, Venla hymyili sille, ja kuiskasi vielä mulle: - Haluatko, että juttelen sen kanssa jossain hyvässä kohtaa? Vaikka mä kyllä uskon ja toivon, että sun pelko on turhaa.

- Ehkä mä vaan ylireagoin. Mutta jos jotenkin hienovarasesti saat selville mistä on kyse, niin helpottaishan se mun oloa.

Miiakin saapui paikalle, ja me lähdettiin nelistään kulkemaan juhlavieraiden sekaan. Venla näytti edelleen tunnistavan jokasen vähänkään tunnetumman henkilön.

- Toi blondi osallistui Big Brotheriin pari vuotta sitten, ja on sen jälkeen toiminut juontajana eri paikoissa. Sen vieressä on tän vuoden Miss Suomi -finalisti Pirita joku, en muista sukunimee. Tuolla niiden takana seisoo.. eivittusaatana!

Venlan spontaani kiroominen ehti melkein huvittaa mua, mutta saman tien kun näin kenet se oli bongannut, päästin itsekin mielessäni muutaman ruman sanan. Totta hitossa täällä piti olla paikalla myös mulle leviläisessä kahvilassa tutuksi tullut Jenni Aalto.