~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

45.

Olli soitti neljän jälkeen, ja kertoi heränneensä vähän aiemmin Joonaksen tultua katsomaan miten se voi.

- Joonas sano, että olit laittanut Joelille yöllä viestiä, että lähdit ajamaan Muonioon. Ja se kertoi mulle myös syyn siihen. Mulla on itsellä vaan joku tosi hämärä kuva siitä kun istuttiin pöydässä, mutta oon kuulemma käyttäytynyt ihan vitun tyhmästi.

- No niinhän sä olet.

- Anteeks, se sanoi ja kuulosti puhelimenkin läpi älyttömän surkeelta. - Joonas kerto aika lailla sanatarkasti, mitä olin sulle sanonut. Mä en tajua, miten oon voinut päästää suustani sellasta paskaa.

- Sulla on kuulemma kyky täyteen persoonallisuuden muutokseen, kun juot itsesi jonkun pisteen yli.

- Niin kävi joskus nuorempana pari kertaa... En tajunnut, että niin vois tapahtua vieläkin. Ja mulla meni eilen ihan yli sen minttuviinan kanssa.

- Ai jaa.

- Anteeks, se sanoi uudelleen.

- Musta olis ihan kiva, että jatkossa kertosit mulle kahden kesken, jos joku vaivaa sua. Se oli maailman noloin tilanne.

- Ainoo kenen sitä tarvii hävetä olen mä.

- Enpä tiedä koska mäkään viitsin näyttää naamaani siinä porukassa seuraavan kerran. Kaikki sai varmaan kuvan, että mä oon joku kylmä pihtari. Ehkä se sitten on niin. Onhan se totta, että meillä on kesän aikana seksi vähentynyt.

- Ei se tarkota, että mä ajattelisin sun olevan joku pihtari.

- Aika syyllinen olo mulle kuitenkin tuli.

- Sori, mä en oikeesti halua, että koet sellasta. Siihen on varmaan monia syitä että meillä on jäänyt seksi vähemmälle, mutta olis kivempi puhua siitä livenä ku puhelimessa.

- Niin kai.

- Saanko mä vielä tulla sinne?

- Tänne mökille?

- Niin. Jos otan huomenna bussin tai jotain. Tajuan kyllä, jos oot niin vihanen ettet nyt halua mua sinne. Mutta... olis kiva tulla.

- No voit sä tulla. Joel ehtii varmaan lähteä täältä siihen mennessä kun pääset perille, mä sanoin ja tunsin suoraan sanottuna pientä tyytyväisyyttä päästessäni kertomaan, että se oli täällä.

- Joel??

- Se tuli junalla tänne, kun oli huolissaan musta.

Olli oli hetken hiljaa.

- Ehkä mä ansaitsin tän, se sitten huokasi.

- Mä oon kyllä samaa mieltä että niin ansaitsit, mä vastasin, ja kun en viitsinyt kiusata sitä enempää niin jatkoin: - Mutta joo, se nukkuu tossa sohvalla ensi yön ja lähtee huomenna Kilpisjärveltä tulevan isänsä kyydillä Ouluun.

- Okei. Olkaa kiltisti.

- En mä sua pettäis, vaikka olitkin ihan idiootti, mä sanoin jo vähän ystävällisemmällä äänellä.

- Niin olin. Ja kyllä mä uskon, Olli vastasi.

Se kertoi vielä yrittävänsä saada syötyä jotain ja käyvänsä suihkussa, minkä jälkeen se katselisi huomisen juna- ja bussiaikatauluja ja palaisi nukkumaan. Ilmeisesti krapula oli edelleen aika kova. Me lopetettiin puhelu ihan ok tunnelmassa.

- Miten meni? Joel kysyi sohvalta, kun mä tulin puhelimeni kanssa terassilta, johon olin mennyt puhumaan.

- Ihan kohtalaisesti. Saatiin me vähän sovittua. Se tulee huomenna jollain tänne.

- Kerroitko musta?

- Joo. Ei se siihen ihmeitä sanonut.

Mä pyöräytin silmiäni kun mietin koko tilannetta ja sanoin vielä: - Te ootte kyllä ihme tyyppejä. Vuorotellen huolehtimassa musta siten, että se, jonka kanssa en ole yhdessä ilmestyy paikalle kun toinen on mokannut.

***

Yöunet autossa ei ollut varmaan kunnolla virkistäneet, koska mua väsytti jo alkuillasta. Joel katseli jotain elokuvaa. Mä menin sen seuraksi ja yritin keskittyä leffaan, mutta nukahdin sohvalle melkein saman tien. Seuraavan kerran havahduin hetkeksi yöllä kahdelta. Joel näkyi tuoneen mulle peiton ja tyynyn. Itse se oli varmaan mennyt makuuhuoneeseen nukkumaan.

Me herättiin aamulla aikasin. Joel sanoi isänsä laittaneen viestiä, että se olisi puolen päivän aikaan täällä. Meillä oli siis hyvin aikaa pakata kahvit ja leivät reppuun ja kävellä aamiaiselle läheisen tunturin päälle.

Tunturissa ei ollut itikkaa, ja aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Maisema sieltä oli yhtä mieletön, kuin ne kymmenet kerrat aiemmin, kun olin siellä istunut. Sen katseluun ei koskaan kyllästynyt. Joelkin näytti tykkäävän meidän retkestä, vaikka oliskin varmaan mieluummin noussut sinne tunturiin jollain kovaa kulkevalla moottorivehkeellä...

Me oltiin juuri päästy takasin mökille, kun Ollilta tuli viesti:

"Bussi on kahdeltatoista Muoniossa. Tuutko hakemaan vai kävelenkö 🥺"

En sentään viitsinyt laittaa sitä kävelemään viittätoista kilometriä, joka keskustasta tuli mökille, ja vastasin tulevani asemalle. Olipa se aikasin jo perillä, moneltakohan se oli lähtenyt matkaan.

Joel tuli mun kyydissä keskustaan, ja jäi odottelemaan kyytiään S-Marketin pihaan.

- Olis täällä pidempäänkin viihtynyt, se sanoi noustessaan autosta. - Hyvää lomaa teille, toivottavasti saatte asianne kuntoon.

- Kiitti. Oli kiva kun kävit.

- Joskus harvoin känni-ideat tuntuu vielä aamulla herätessäkin hyviltä, ja tää reissu oli sellanen, se sanoi hymyillen ja sulki auton oven perässään.