~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

39.

Mä en lähtenyt enää etsimään Villeä yökerhon tungoksesta, vaan palasin vessoille ja kerroin Venlalle Rosen ja Joelin lähteneen. Yhdessä me palattiin sohvaryhmän luo, jossa oltiin viimeksi nähty meidän porukkaa. Nyt siellä istui vain Olli ja Ville, jotka kertoi useimpien päättäneen lähteä kotiin meidän pitkäksi venyneen vessareissun aikana.

- Mäkin haluan kotiin, Venla sanoi Villelle. - Se muija on ihan hullu.

- Mikä muija? Ville ihmetteli.

- Rose.

- Mitä ihmettä? Sehän oli niin...

- Ystävällinen, ilonen ja seksikäs, mä tuhahdin. - Niin kauan kun ei enää ollutkaan.

Venla kertoi lyhyesti vessan tapahtumista ja kuinka todellisuus Rosen luonteesta oli hypännyt dramaattisesti esiin hetkessä ja se oli muuttunut täydelliseksi vastakohdaksi sen koko illan ylläpitämästä suurieleisestä ystävällisyydestä.

- Se siis luuli puhuvansa vaan sun kuullen? Olli varmisteli Venlalta.

- Niin luuli. Se oli kai loukkaantunut siitä, kun mä meillä kerroin sen vanhan jutun musta ja Joelista. Ja seurasi mua vessoille uhkailemaan.

- Vitun puistattavaa, Ville sanoi. -Ja ette siis ehtinyt kertoa Joelille, ennenku ne lähti?

- Ei. Rose varmaan ehdotti sille lähtöä heti vessasta tultuaan, kun ne oli saman tien jo narikassa, mä sanoin.

- Musta toi uhkaus oli sellanen, että meidän on huomenna kerrottava Joelille. Pitäähän sen tietää millasta sekopäätä se tapailee, Ville sanoi Venlalle.

- Sä ämmä on ihan varmasti siellä huomennakin. Ne oli niin kiinni toisissaan, ja sillähän ei ollut edes mitään omaa asuntoo Suomessa vielä. Mä voin kuvitella kuinka se esittää viatonta ja laittaa kaiken mun kovan kännin piikkiin ja on silti maailman ymmärtäväisin ja ystävällisin mua kohtaan siinä Joelin edessä.

- Jotenkin helppo kuvitella, että se pystyis esittää sille niin että se menee läpi. Mutta meitä oli kuitenkin kaksi jotka kuuli sen, mä sanoin.

- Tehdäänkö niin, että lähdetään nyt nukkumaan päämme selväksi, ja mietitään huomenna miten tässä edetään, Olli ehdotti.

Se oli hiton hyvä idea.

***

Krapula oli sitä luokkaa, että liikkeelle lähteminen aamupäivän puolella ei tullut mieleenkään. Me oltiin tultu yöllä Ollin luokse, koska sen asunto oli kaikin puolin mukavampi ja tilavampi kuin mun kämppä.

Mä tekstailin iltapäivällä Venlan kanssa, ja me päätettiin, että mennään parin tunnin päästä porukalla yllätysvierailulle Joelille. Tällanen asia oli kivempi hoitaa livenä, kuin yrittää puhelimessa selittää sille asiaa. Me ei uskottu, että Rose voisi ihan oikeesti olla niin hullu, että kostaisi puukon kanssa nurkan takana vaanien, mutta tuntui jotenkin turvallisemmalta, että meitä oli kaksi vessan tapahtumat kuullutta juoruamassa asiasta. Ja Olli ja Ville taustatukena.

- Vaikka eihän me tiedetä sen muijan taustoista mitään, Venla mietti meidän istuessa autossa matkalla Joelin luo. Ne oli tulleet hakemaan meidät kyytiin Ollin luota.

- Jos se vaihtaa maata ja maisemaa niin usein siksi, että sillä on Interpol perässä miesystävien mystisesti kadonneiden ex-naisten takia, Ville heitti ratin takaa.

- Toi naurattas mua enemmän, jos en olis tuijottanut eilen sen kylmiin, hullunkiiltosiin silmiin samalla kun se uhkasi viiltää mua, Venla sanoi, vaikka sitäkin tuntui kuitenkin vähän huvittavan miehensä kommentti.

- Jälkeen päin ku miettii, niin siinä hommassa saatto olla jo Saksassa jotain outoo, pitkään hiljaa ajatuksissaan ollut Olli sanoi. -Meidän viiminen keikka siellä ennen Puolaan siirtymistä oli Dresdenissä, jonka backstagella Rose oli töissä. Ne huomasi toisensa heti Joelin kanssa kun me saavuttiin sinne, eivätkä sen jälkeen muita nähneetkään. Rosen kohtaamiset ja keskustelut parin muun paikan työntekijän kanssa siinä illan aikana oli kuitenkin tosi jäisiä, se tunnelma niiden välillä oli vähintään outo. Ja sehän lähti sen illan jälkeen sieltä Dresdenistä kokonaan, koska seuraavaksi se oli jo Puolassa pidempään meidän perässä, eikä Joelin mukaan ole kuulemma ollut tässä välissä enää Saksassa.