~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

30.

Mä heräsin aamulla alastomana Ollin vierestä sen sängyssä. Viime yö oli ollut ihana. Me oltiin hyvin nopeasti edetty suutelemisesta seksiin, käyty sen jälkeen yhdessä suihkussa ja päädytty sitten taas aloittamaan alusta sängyn puolella. Nukkuvaa Ollia katsellessa en meinannut malttaa odottaa sen heräämistä, että saisin sen taas sisääni. Miten mä olin voinut tähän asti pitää sitä vain kaverina ja olla täysin huomaamatta kuinka kuuma ja upea se oli?

Pian en jaksanut enää odottaa. Aloin herätellä Ollia suutelemalla kevyesti sen kaulaa, josta etenin rintakehälle, vatsalle ja lopuksi vielä vähän alemmas. Varsinkin siellä alempana oli alkanut nopeasti tapahtua heräämistä ja ylös nousemista.

***

- Sun vierestä vois herätä joka aamu jos se on tällasta, Olli sanoi puolta tuntia myöhemmin meidän kävellessä kohti aamiaisravintolaa.

Mä hymyilin sille. Mua ei yhtään haittaisi herätä Ollin vierestä tän loman jälkeenkin.

Meidän porukan vakiopöydäksi aamiaisella oli muodostunut iso nurkkapöytä, vaikka me ei oltu taidettu kertaakaan sinne kaikki samaan aikaan aamusta vielä sattua. Mä nostin auki jääneet hiukseni niskaan ponnarille ennen kuin menin buffet-linjastolle ja aloin kauhoa ruokaa lautaselleni. Keräsin valtavan annoksen, koska syöminen huoneelle päästyä oli illalla unohtunut... Olli sai ensimmäisenä lautasensa täyteen ja käveli pöytään, jossa jo olivat istumassa Niko, Miia, Venla, Ville, Tommi, Paula.. ja Joel, joka selasi puhelintaan. Niiden kaikkien lautaset näytti jo aika tyhjiltä, onneksi, koska mua alkoi yhtäkkiä jännittää hitosti pöytään meneminen. Näkyisikö musta ja Ollista jotenkin meidän muuttuneet välit? Venlalla oli tietenkin oma tutkansa päällä muutenkin siihen suuntaan. Mutta eipä siihen sitten mitään tutkaa edes tarvittu, silmät päässä riitti.

- Menikö teillä eilen myöhään Evergladesissa? Niko kysyi mun laskiessa tarjotinta pöytään.

- Aika myöhään. Suoraan nukkumaan me siitä mentiin, Olli vastasi.

- Näittekö alligaattoreita?

- Joo. Nähtiin me useempia. Osa ui ihan veneen vierestä, mä sanoin.

- No ne on kyllä mennyt tosi läheltä, kun yks on purrut sulle kaulaan tollasen punasen jäljenkin, Venla kommentoi hymy huulillaan.

Mä tunsin veren pakenevan päästäni. Mitä hittoo.. Oliko mulle jäänyt..? Mä vilkasin vaistomaisesti Ollia, joka tuijotti mun kaulaa maailman syyllisimmällä ilmeellä. Siellä ilmeisesti oli sitten meidän yön tai aamun touhuista kertova jälki, jota me ei kumpikaan oltu huomattu.

- Varmaan joku suoitikan purema jos siellä jotain on, ne oli aika isoja, mä vastasin tekopirteesti, vaikken tiennyt kuinka naurettavalta hätävaleelta se kuulosti, kun mulla ei ollut aavistustakaan minkä näkönen läiskä mun kaulassa helotti.

Muiden reaktiot näytti siltä, että mun selitys ei selvästikään mennyt läpi. Ne yritti selvästi peittää hymyjään, ja Tommi ja Niko vilkaisi Ollia sellasella hyväntahtosella "mitä vittua" - ilmeellä. Kaikki tietenkin tajusi jäljen aiheuttajan henkilöllisyyden, koska me asuttiin samassa huoneessa ja Ollin aiemmasta kommentista oli jo selvinnyt sekin, että mä en ollut missään juhlimassakaan retken jälkeen.

Mä tunsin Joelin katseen itsessäni. Se ei hymyillyt. Se käänsi huomionsa nopeesti takaisin puhelimeensa, mutta ehdin nähdä sellasen tuskan sen silmissä, että mun omaakin kurkkua vähän kuristi.

Muut oli olleet jo lopettelemassa aamiaistaan ja alkoivat nousta pöydästä heitettyään vielä muutaman mielestään varmaan todella hauskan vitsin suoitikoista. Joel ei sanonut sanaakaan eikä enää edes katsonut meihin päin. Me jäätiin Ollin kanssa kahdestaan istumaan.