~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

20.

- Miks ton tyhjäpään pitää olla täällä, Venla huokaisi, ja tuijotti jonkun vanhemman naisen kanssa juttelevaa Jenniä. Miiakin näytti pyörittelevän silmiään. Sitten ne molemmat vilkaisi muhun vähän varovaisen näkösesti.

- Joo kyllä mä tiedän kuka toi on, mä vastasin niiden sanattomaan kysymykseen. - Me nähtiin toi jouluna, kun poikettiin Levillä. Se tuntu olevan innokas saamaan Joelin mukaansa niiden mökille. Mä en ollut sen kanssa puheissa, mutta sen yks katse riitti kyllä kertomaan mitä se oli mun olemassaolosta mieltä...

- Voin kuvitella, Miia tuhahti. - Mä oon viettänyt ton kanssa yhden illan samoissa bileissä sillon ku ne deittaili Joelin kanssa. Sen käytös oli tosi koppavaa ja alentavaa ainakin mua kohtaan.

- Niinhän se oli meitä kaikkia kohtaan, Venla muisteli. - Siis naisia. Villelle ja Jyrille jutellessaan se ämmä tihkui hunajaa, mutta muhun se suhtautu ku johonki roskaan lattialla, ja vielä sillai taitavan piilovittuilevasti ja pienillä eleillä, että jätkät ei tajunnut mitään.

- Jep. Reakin, joka on yleensä niin positiivinen eikä sano kenestäkään pahaa sanaa, oli kyllä sillon ihan kypsä, Miia jatkoi.

- Ei ne sit onneksi kauaa Joelin kanssa tapailleet. Ne tuntu aika nopeesti saavan toistensa huonoimmat puolet pintaan, Venla kertoi.

- Oliko tolla muka hyviäkin puolia, Miia naurahti.

- Jotain siinä on mikä vetoo miehiin. Siitä juorutaan että se on ollut haarat levällään joka toisen julkkismiehen kanssa.

Mä kuuntelin niiden keskustelua ja katselin Jenniä. Se oli ulkoisesti upee näky, vaikka luonne tuntuikin olevan ilkee ja ylimielinen. Toisaalta se ulkokuorikin taisi olla aika pitkälle feikkiä. Hiusten ja ripsien pidennykset, huulitäytteet, suihkurusketus, tekokynnet ja silikonit tuolla ainakin oli. Enkä mä voinut mitään sille, että se oli näissä samoissa juhlissa, joten voisin kai yrittää olla ajattelematta koko muijaa, vaikka se todennäkösesti illan mittaan Joelin seuraan koittaisikin tunkea.

Juhlissa ensimmäisenä esiintyvä, joku uusi ja nouseva naisartisti Nicola saapui kohta lavalle. Mä olin tähän ikään mennessä todennut, että olon ollessa vähänkään epämukava tai ahdistunut mun ei kannattanut juuri juoda alkoholia, koska se silloin vain pahensi oloa, joten vietin koko keikan salin perällä samaa siideritölkkiä hitaasti siemaillen. Miia ja Kasperi oli siirtyneet katselemaan keikkaa vähän edemmäs Nikon ja Aleksin kainaloihin. Venla oli valitellut alkavaa päänsärkyä ja lähtenyt hakemaan Buranaa hotellihuoneesta.

Joelilla oli juhlissa paljon tuttuja, enkä mä viitsinyt tunkea seuraan nähdessäni sen keskustelevan millon missäkin julkkisten ja musiikkialan ammattilaisten porukassa. Nicolan keikan lopulla näin sen kävelevän yksinään noin kymmenen metrin päässä musta, ja meinasin lähteä sitä kohti, mutta Jenni Aalto ehti ensin. Se ilmestyi tungoksen seasta Joelin eteen, ja hyppäsi tietysti taas saman tien kaulailemaan sitä. Mä siirryin lähemmäs niitä, ja päättelin Joelin olemuksesta sen ehtineen juoda jo vähän enemmän, vaikkei se missään kaatokännissä ollut. Ne juttelivat hetken ja kävelivät sitten kahdestaan ulos salista pienempään aulatilaan. Miksi ne sinne meni? Mun teki yli kaiken mieli lähteä perään katsomaan, mutta pakotin itseni pysymään siinä missä olin. En mä nyt hitto voinut epäillä ja kytätä Joelia heti, jos se jutteli jonkun tyrkyn kanssa, ja sitä paitsi ne huomaisi mut siinä pienessä ja vähemmän ruuhkaisessa aulassa.

Mun olo alkoi muuttua kuitenkin levottomaksi, kun olin ainakin 20 minuuttia vaivihkaa katsellut aulan ovelle ja odottanut Joelin palaavan sieltä, mutta sitä ei vain kuulunut. Naisartisti oli lopettanut, ja juontaja kuulutti Villen bändin olevan pian esiintymisvuorossa. Mihin Venla oli hävinnyt lääkkeenhakureissullaan? Mä oisin tarvinnut sitä nyt enemmän ku ketään.

Lopulta en saanut enää hillittyä itseäni, vaan kävelin aulaan. Siellä oli ehkä parikymmentä ihmistä, ja näin heti myös Joelin ja Jennin. Ne istui aika lähekkäin hotellihuoneiden puolelle johtavan käytävän sivulla olevalla sohvalla, ja niillä näytti naurusta päätellen olevan oikein hauskaa. Voimakas mustasukkasuuden tunne vihlaisi mun rintaa. Miksi Joel jutteli noin pitkään tuon kanssa? Musta tuntui ikävältä, ettei se ollut tuntunut muistavan mun olemassaoloa koko iltana, vaikka oli itse pyytänyt mut näihin juhliin mukaansa. Sen ajanvietto muiden juhlavieraiden kanssa oli ollut mulle kuitenkin ihan ok, mutta toi nainen... Mä huomasin vieressäni vessan oven, josta ryntäsin sisään ihan vain päästäkseni pois siitä kaikkien näkyviltä. Kaivoin puhelimen laukustani ja huomasin Venlalta tulleen viestin. Se kirjoitti jääneensä hetkeksi huoneelle lepäämään, mutta palaisi kyllä juhliin, kun Burana alkaisi helpottaa oloa. Voi paska, tääkin vielä.

Vietin vessassa viitisen minuuttia, ja päätin poistua sieltä jatkamaan juhlia salin puolelle, oli Joel edelleen aulassa tai ei. Sohva oli kuitenkin tyhjä mun astuessa vessatiloista ulos. Siirryin saliin ja näin Joelin ja Jennin vähän matkan päässä edessäni täysien viinilasillisten kanssa. Ne oli siis siirtyneet jatkamaan ryyppäämistä tälle puolelle aiempien juomiensa kai loputtua. Mulla alkoi olla olo, että halusin tietää missä mennään, joten kävelin sydän normaalia kovempaa hakaten niiden luokse.

- Moi kulta, sua ei ookaan näkynyt hetkeen, Joel sanoi jotenkin neutraalilla tai mitäänsanomattomalla äänensävyllä mut huomatessaan.

Hm, ei kai niin, jos sä oot istunut melkein puoli tuntia tuolla alueen ulkopuolella ton akan kanssa, mä mietin vähän ärtyneenä, mutten sanonut ajatustani ääneen.

- Mä jätänkin teidät jatkamaan keskenänne, Jenni yllättäen sanoi. Mä olin odottanut sen yrittävän viimiseen asti roikkua Joelissa ja luovan muhun tyytyväisiä voittajan katseitaan, kun oli saanut niin pitkäksi aikaa mun miehen huomion. Se katsoi vielä Joelia, iski sille silmää ja sanoi:
- Muista mitä puhuttiin.

Sitten se katosi väkijoukkoon. Muista mitä puhuttiin? Mitähän tuokin sitten oli tarkottanut? Mä vilkasin Joeliin vähän vaisusti, ja toivoin, että se olisi ottanut mut kainaloonsa tai sanonut vaikka jonkun ihailevan kommentin siitä miltä näytin mekossani. Mutta se otti pitkän ryypyn viinilasistaan ja katsoi muhun jotenkin... surullisesti tai lähes tuskasesti? Ja sillä hetkellä mä vaan tiesin. En tiennyt olinko tehnyt jotain väärin tai mikä tähän tilanteeseen oli syynä. Mutta mä tiesin, että menettäisin sen.