~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

21.

Frontal Lobea alettiin juuri silloin kuuluttaa lavalle. Mä olin odottanut, että pääsen näkemään Villen bändin livenä, mutta tällä hetkellä ne ei olisi voineet mua vähempää kiinnostaa. Joel näytti siltä, että haluaisi sanoa mulle jotain, mutta ei saanut kuitenkaan sanaa suustaan ja päätyi kaatamaan sinne vaan lisää viiniä. Mun teki mieli kysyä siltä nyt ihan suoraan mikä vittu sitä oli viime viikkoina vaivannut, liittyikö tuo äskeinen ämmä asiaan ja mitä seuraavaksi tapahtuisi. Mutta koska mulla oli vahva tunne siitä, että osin tiesin jo vastaukset, en uskaltanut kysyä mitään, koska pelkäsin romahtavani tähän ihmisten keskelle jos kuulisin ne asiat ääneen sanottuna. Lopulta meidän ei kuitenkaan tarvinnut puhua keskenämme mitään, kun Joonas, Olli, Niko ja Miia ilmestyi jostain meidän seuraan ja alkoivat jutella kuka mitäkin. Mä halusin vaan pois koko paikasta, mutta en tiennyt miten ja minne muka menisin. Pakkasenkin oli luvattu kiristyvän yöksi lähemmäs kolmeakymmentä.

Olin niin ajatuksissani, etten tiennyt yhtään montako biisiä Frontal Lobe oli soittanut ja kauanko olin tuijottanut tyhjyyteen, kun huomasin Ollin siirtyneen mun viereen.

- Onko kaikki ok? se huusi musiikin yli ja katsoi mua niin ystävällisesti, että jopa siinä mielentilassa tunsin vähän rauhottuvani.

Mä koitin hymyillä sille takasin, mutta lopputulos taisi olla aika epätoivosen näkönen yritys. Ollin ilme muuttui vähän huolestuneeksi. Se vilkaisi Joelia, joka näytti myös tuijottavan synkkänä eteensä näkemättä mitään.

- Mä taidan käydä katsomassa miten Venla voi, se on niiden huoneessa lepäämässä päänsäryn takia, sanoin Ollille ja melkein juoksin niiden luota aulaan ja huoneille vievälle käytävälle.

Oikeasti suunnistin kuitenkin mun ja Joelin huoneelle. Oli pakko päästä johonkin yksin selvittämään ajatuksiaan, vaikka tuntukin epätodennäköseltä saada niitä yhtään selkeämmiksi ilman keskustelua Joelin kanssa. Mutta sen aika ei ehkä ollut tänään, Joel oli sen verran kovassa humalassa. Ja halusi varmaan jatkaa iltaa vielä pitkään ilman parisuhdedraamoja. Kello oli vasta vähän yli yhdeksän.

Huoneeseen päästyäni riisuin korkkarit jalastani ja tungin ne saman tien lattialla olevaan matkalaukkuuni. Mun juhlat oli kyllä tältä illalta ohi. Kaivoin laukusta yövaatteeni ja otin ne valmiiksi mukaan suihkun puolelle. Seuraavat puoli tuntia istuin suihkun lattialla lämpimästä vedestä nauttien ja miettien miten tähän tilanteeseen oikein oli tultu. Muistin Joelin tiuskineen mulle pari kertaa tammikuun alussa ennen Amerikkaan lähtöään, mutta olin laittanut ne tilanteet työstressin piikkiin. Jenkeistä palattuaan se oli ollut enemmän tai vähemmän outo. Oliko siellä tapahtunut jotain? Vai oliko se vain kyllästymässä muhun tai ahdistunut parisuhteessa olemiseen, juuri niin kuin oli syksyllä itsestään varoittanut? Jos, niin miksi se oli halunnut mut tänne typeriin juhliin ja sanonut illalla rakastavansa mua enemmän ku ketään?

Lopulta sammutin suihkun, kuivasin itseni, laitoin yörasvat naamaan ja pukeuduin. Sammutin valot vessasta ja olin juuri avaamassa ovea astuakseni huoneen puolelle, kun kuulin jonkun tulevan sinne käytävästä. Jähmetyin paikalleni, kun arvelin sen olevan Joel, jonka kanssa joutuisin nyt ehkä kuitenkin puhumaan vaikeista asioista. Jossei se sitten sammuisi saman tien tultuaan. Vessan ovi oli pari senttiä raollaan, ja näin Joelin laittavan huoneen puolelle valot ja kävelevän sängylle jääden siihen istumaan päätä polviinsa nojaten. Se näytti siltä, että sen oli todella paska olla, ja mun teki mieli mennä sen luo. Se ei selvästi ollut huomannut mun olevan paikalla pimeässä vessassa. Olin jo toista kertaa lähtemässä astumaan huoneen puolelle ja pysähdyin taas, kun käytävästä alkoi jälleen kuulua ääntä. Joku koputti meidän huoneen oveen.

Ennen kuin mä ehdin reagoida asiaan Joel nousi ja meni ovelle katsomaan.

- Mitä sä...? se kuului kysyvän vähän ärtyneellä äänellä.

- Näin kun sä lähdit yksin tänne huoneille päin. Vai oothan sä yksin? kuului Jenni vitun Aallon ääni käytävästä, josta se sitten ilmeisesti tunki sisälle.

- Olen. Mutta mähän sanoin sulle etten halua tänään.. Ei vielä..

Ei vielä mitä?? Olin ihan varma, että ne kuulisi mun hulluna takovat sydämenlyönnit sinne asti.

- Sä näytit niin stressaantuneelta, että mietin jos mä kuitenkin olisin voinut helpottaa sun oloo, Jenni sanoi äänellä, joka varmaan yritti olla vitun viettelevä. - Tollanen tyttöystävä ei tee sulle hyvää, jos se saa sut noin kireeks.

- Mun tyttöystävässä ei oo mitään vikaa, Joel sanoi ääntään vähän korottaen, ja pienen hetken mä tunsin oloni vähän paremmaksi.

Jenni ilmeisesti huomasi virheensä, ja vaihtoi taktiikkaa.

- Ei tietenkään. Mutta mä luulen että se tai kukaan ei ymmärrä minkälaisia tunteita sä näiden seurusteluasioiden kanssa käyt läpi. Mä ymmärrän.

Mitä se ämmä muka nyt oli yhtäkkiä ymmärtävinään Joelista ja sen seurusteluista? Mistä ne oli puhuneet siellä sohvalla??

- Ja sillä ei oikeesti ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, teetkö jotain mun kanssa jo tänään vai vasta ensi viikolla. Mä autan sua vaan purkamaan vähän paineita ja kenenkään ei tarvii tietää ja loukkaantua siitä.

Ne kuuluivat jutellessaan siirtyneen oven suusta huoneen puolelle. Mä pelkäsin mun haukkovan hengityksen kuuluvan sinne, kun niiden keskustelun suunta alkoi vaikuttaa muhun niin, että normaali hengittäminen oli jotenkin vaikeaa. Hyvin hitaasti pienen askeleen ottaen siirryin oven suuhun katsomaan siitä parin sentin raosta. Mun oli pakko nähdä mitä siellä tapahtuu.

Jenni oli istunut sängyn laidalle. Joel seisoi sen vieressä selin vessan suuntaan. Jenni näytti tuijottavan sitä suoraan silmiin... ja nostavan jo valmiiksi lyhyen mekkonsa helmaa vielä ylemmäs. Ei vittu ei, ei ne voineet. Käske sitä ämmää painumaan vittuun, älä tee tätä mulle.

Sillä hetkellä mä tajusin, että Joel oli tehnyt päätöksensä. Se tuuppasi yhtäkkiä Jennin kovakourasesti mahalleen sängylle, veti sen pikkuhousut pois, avasi housujensa vetoketjun, tarttu sen ämmän lantiosta ja nosti sitä vähän ylöspäin... Jenni päästi äänekkään voihkasun, kun Joel työntyi siihen rajusti takaapäin. Mä tunsin kyynelten sumentavan silmäni. Se näky meidän sängyssä oli jotain ihan kamalaa, mutta silti en pystynyt kääntämään katsettani pois. Tää ei vittu voinut olla totta.

Kauaa mä en sitä tilannetta joutunut todistamaan. Joel pani sitä ämmää todella lujaa, jotenkin mekaanisesti, ja koko homma oli nopeasti ohi. Jenni huohotti kovaäänisesti nautinnosta, kun Joel kovensi entisestään työntöjään ja laukesi sen sisään.

Siinä vaiheessa mun jalat ei enää kestäneet. Vajosin kylppärin lattialle ja yritin olla itkemättä ääneen. Yhtäkkiä säikähdin ajatusta, että seuraavaksi ne varmaan tulee tänne vessaan siistimään itseensä ton äskeisen jälkeen. Toisaalta olin niin turta ja jossain shokissa, että sekin vaihtoehto tuntui yhdentekevältä. Ei tää tästä enää pahemmaksi muuttuisi, vaikka ne löytäisi mut täältä.

Kukaan ei kuitenkaan tullut vessaan. Huoneessa oli ihan hiljaista. Sitten kuului vaan Joelin sanat, jotka se töksäytti kylmällä äänellä:

- Sä sait mitä halusit. Lähde menemään.

Jenni ei vastannut mitään. Kymmentä sekuntia myöhemmin kävi ovi. Se ämmä oli häipynyt. Nousin varovasti seisomaan ja kurkkasin oven raosta. Joel makasi sängyllä selällään ja tuijotti kattoon. Mä en ollut ihan varma näinkö sieltä asti oikein, mutta näytti niinku sen silmistä olis valunut kyyneleitä.

Mä en pystynyt muuta kuin seisomaan hiljaa paikallani. Näky äskeisestä tapahtumasta nousi pyytämättä yhä uudelleen mun verkkokalvoille kuin joku päänsisäinen b-luokan pornofilmi.

Tulin vessasta ulos vasta paljon myöhemmin, kun olin varma että Joel oli nukahtanut, ja aloin keräilemään tavaroitani laukkuun.

***

Sori, en voi itekään sietää tota Jenniä ja silti tässä kävi näin 🙈