~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

9.

Elettiin syyskuun puoliväliä. Mä vietin lauantaiaamupäivää asunnollani kahvikupin kanssa sohvalla makoillen, ja huomasin viikon työkiireiden helpotettua vaipuvani helposti ajatuksiini. Me oltiin Joelin kanssa pidetty jonkin verran viesteillä yhteyttä viimeisten vajaan kolmen viikon aikana. BC:n päivät Losissa oli kuitenkin olleet kiireisiä ja täynnä ohjelmaa, tapaamisia ja biisien kirjoittamista. Ne asuivat tän kuukauden jossakin isossa talossa, jonka olivat vuokranneet Hollywood Hillsistä. Muutamista illanvietoista ne oli myös julkaisseet somessa kuvia ja videoita, ja yhden illan joka toisessa kuvassa oli näkynyt mukana joku paikallinen nuori kaunis naisartisti. Niitä katsoessa mulla nousi kummallista itsesäälissä rypemisen tarvetta ja ajatuksia siitä, kuinka Joel tuskin ehti ja muisti mua reissussa ikävöidä. Mehän ei oltu varsinaisesti sovittu mitään tästä väliajasta. Vain sen verran, että jatkettaisi tapailua Joelin palatessa. Silti meidän muutaman tapaamiskerran juttu tuskin vielä oli sen mielestä mitään niin vakavaa, että se kokisi pienen hauskanpidon muiden kanssa olevan tässä välissä väärin? Ajatuskin Joelista jonkun toisen kanssa tuntui helvetin pahalta. Ei näköjään sujuneet taas hyvin mun yritykset ajatella tätä meidän tilannetta jotenkin järkevän realistisesti ja siten suojella itseäni paskoilta oloilta.

Mun työpaikan bileet edellisen viikon perjantaina oli menneet kivasti. Meitä oli ollut reilun 20 hengen porukka, jonka kanssa oltiin käyty ensin keilaamassa, sitten syömässä ja suurin osa oli jatkanut iltaa myös baariin. Mä olin ruokailun loppupuolella innostunut juomaan pöytään kannettua viiniä turhankin paljon, ja ollut yökerhoon saapuessa aika kovassa kännissä. Useampikin ihan mukavan oloinen ja komea mies oli mua illan mittaan lähestynyt, ja muussa tilanteessa olisin siinä kunnossa saattanut jonkun matkaan lähteä, mutta nyt mua ei ollut kiinnostanut sellainen ollenkaan, ja olin nopeasti vetäytynyt tilanteista.

Avasin Instagramin ja saman tien Joelin uusimman storyn nähdessäni mietin pari sekuntia lapsellisen katkerasti, olisiko mun vaan kuitenkin pitänyt keskittyä pitämään hauskaa viime viikonloppuna. Kaliforniassa oli vasta keskiyö, ja julkaisemassaan kuvassa Joel istui jossakin pöydässä kaljatuoppi edessään ja piti kättään vieressä istuvan kauniin naisen olalla. Taustalla näkyi juhlivia ihmisiä. Nainen oli se sama Natasha-niminen artisti, jota oli aiemminkin näkynyt reissun kuvissa.

Seuraavan tunnin taistelin itseni ja ärsyttävän mustasukkaisiksi yltyneiden ajatusteni kanssa yksiötäni siivoten. Ahdistuneena koin aina kovaa tarvetta puuhailla jotakin pientä kuten pyyhkiä pölyjä tai järjestellä tavaroita, mutta olin asunut uudessa kämpässäni niin vähän aikaa, etten ollut vielä kovasti ehtinyt räjäyttää sitä ja siivottavaa riitti vain lyhyeksi aikaa. Miksi mä edes olin mustasukkanen? Me ei oltu yhdessä, ja todennäkösesti toi nainen teki niiden kanssa yhteistyötä musiikkijutuissa. Amerikassa menestyminen varmasti vaati paljon myös alan ihmisten juhlissa käymistä ja niissä oikeisiin henkilöihin tutustumista.

Paikkojen kiiltäessä entistä puhtaampina aloin vaihtaa treenivaatteita päälle lähteäkseni jatkamaan mielen rauhoittamista läheiselle kuntosalille, johon olin hankkinut jäsenyyden. Jemina kävi samalla salilla, ja me oli töissä sovittu treffit sinne tänään puolen päivän aikaan. Vesipulloa kassiin pakatessa kuulin eteisestä puhelimen viestiäänen. Mun syke kohosi vähän, kun näin viestin olevan Joelilta:

"Moi. Miten sulla menee? ♥ Mä tulin äsken nukkumaan tänne meidän talolle. Muut jäi vielä yksiin juhliin. Pari yötä oon tässä mennyt tosi huonoilla unilla niin ei jaksanut loppuun asti. Sain muuten illan aikana idean suhun liittyen."

Hyvin tässä menee, siivosin just puhtaan kämppäni lattiasta kattoon, koska kilahdin kun pidit kättä toisen naisen olkapäällä. Sain pienen hysteerisen naurukohtauksen, kun kuvittelin Joelin reaktiota, jos olisin lähettänyt tuollaisen vastauksen. Se pitäisi mua varmaan ihan hulluna. Mutta mikähän juttu toi viiminen lause oli? Mun kiinnostus heräsi heti.

"Moi. Toivottavasti saat ens yönä paremmin nukuttua ♥ Ei tänne ihmeitä, meinasin lähtee kohta salille. Mikäs sellanen idea on??"

"Saisitko mitenkään työt järjestettyä niin, että pääsisit mun luo Milanoon ens viikonlopun jälkeen maanantain aamulennolla ja olisit keskiviikkoon? Ymmärrän kyllä jos menee vaikeeksi, kun oot vasta alottanut uudessa paikassa. Mutta me saavutaan sinne jo sunnuntai-iltana ja kiertue alkaa vasta keskiviikkona, niin siinä ehtis pari päivää tehdä jotain"

Mitä ihmettä, Milanoon?! Mä tuijotin puhelinta varmaan aika tyhmän näkösenä hymyillen. Tottakai haluan tuollaiseen reissuun lähteä! Mun ajatukset oli hetken aikaa ihan sekaisin. Mua nolotti äskeinen hölmö mustasukkasuuskohtaukseni, vaikka kukaan ei siitä edes tiennyt. Samaan aikaan mietin, miten ihmeessä saan järjestymään kolme vapaapäivää töistä jo reilun viikon päähän. En halunnut lentää Italiaan Joelin luo ja istua siellä sitten etätöitä tehden suurinta osaa päivästä. Toisaalta, mun esimies oli puhunut työjärjestelyiden ja työaikojen olevan tarvittaessa hyvinkin joustavia. Jos voisin tehdä matkaa edeltävän viikonlopun lauantain ja sunnuntain kellon ympäri töitä, niin niillä saisin korvattua matkaani kuluvien päivien tunnit... Tunsin innostuksen nousevan sitä mukaa kun suunnitelma alkoi kehittyä mun päässä. Vastasin Joelin viestiin alustavasta ideastani kertoen, ja me molemmat toivottiin että saisin sen onnistumaan. Kysyisin asiaa heti maanantaiaamuna töissä, ja varaisin sitten lennot jos homma olisi työnantajalle ok. Toivotin Joelille hyvät yöt ja lähdin ihan uudella energialla salille treenaamaan.