~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

56.

En laittanut Joelille viestiä, koska sen perheen sekaan ilmestyminen Rukalle ei tuntunut musta hyvältä ajatukselta. Me ei oltu kuitenkaan melkein vuoteen oltu enää yhdessä. Ajelin lauantaina Parkanoon, ja vein mennessäni kaiken omaisuuteni asunnoltani.

Mun joulusta tuli ihan mukava. Tein talollani pihatöitä, saunoin, luin kirjoja ja kävin pitkillä metsälenkeillä eväiden kanssa ja ilman. Katselin netistä vuokra-asuntoja, mutta yhtään sopivaa, saati valmiiksi kalustettua ei osunut silmiin.

Helsinkiin palasin vasta uudenvuodenaattoa edeltävänä päivänä, ajatuksena nukkua yö asunnollani ja siirtyä sieltä aikaisin seuraavana päivänä Venlalle, johon saisin mennä yöksi baarista tullessa. Mukaan otin vain vähän vaatetta ja meikkejä. Juhlien jälkeen mulla olisi vielä lähes viikko lomaa, jonka aikana voisin olla Parkanossa ja etsiä asuntoa.

Kysyin Ollilta viestillä kuulumisia, ja että oliko se tulossa seuraavana päivänä Venlan juhliin. Se kertoi joulun menneen hyvin ja palanneensa Etelä-Suomeen jo muutama päivä sitten. Venlalle se ei ollut tulossa, kun oli sopinut muuta menoa. Mä en yksinkertaisesti pystynyt olla kysymättä, oliko se muu meno Milla.

"Onhan se. Me nähtiin kerran ennen ku lähdin Ouluun ja sieltä palattua oon nähnyt sitä nyt pari kertaa. Toivottavasti se on sulle ok."

Auts. Tiesinhän mä, että näin saattaisi käydä, ja olin Ollia hommaan rohkaissutkin, mutta silti musta tuntui vähän pahalta. Sen luokse en siis ainakaan menisi, vaikka vielä loppiaisena olisin asunnoton. Kirjotin kuitenkin vastauksen:

"Sanoinhan mä että on ok. Jos se tuntuu hyvältä niin anna mennä ❤️"

"Kiitos ❤️ Mikä sun asuntotilanne on? Mun luo saa kyllä edelleen tulla jos tarvii."

"Ei ole vielä uutta kämppää, mutta en tarvii majapaikkaa, kiitti vaan."

Mä asuisin tammikuun mieluummin vaikka hotellissa säästöni kuluttaen, kuin menisin Ollin alkavaa suhdetta häiritsemään. Helmikuussa voisin olla Parkanossakin, kun palaisin pääosin etätöihin. Ja eihän mulla sieltä olisi Helsinkiin sitten mikään kiire. Mikä pakko mun edes olisi täällä enää asua, kun olin sinkku ja mulla oli etätyöt. Paljon halvempaa olisi ajella Parkanosta tänne niinä muutamana lähityöpäivänä kuukaudessa.

"Selvä. Mutta kai lähdet joku päivä uuden vuoden jälkeen kahville? Olis kiva nähdä muuten vaan."

"Tietysti lähden. Laitan viestiä ku palaan Parkanosta loppiaiseen mennessä😎"

"Kiva. Hyvää uutta vuotta ja palataan 🥳"

"Samoin💛"

***

Seuraavana aamupäivänä keräsin petivaatteet sängystä kassiin ja pakkasin keittiöstä vähäiset eilen tuomani ruokatarpeet mukaani. Sitten varmistin, että mun iltaa varten Parkanosta tuomat juhlavaatteet ja meikit oli myös kassissa, ja kaikki mun ympärillä asunnossa näkyvät tavarat Pekan, enkä unohtaisi sinne mitään.

Jätin asunnon avaimen sovitusti eteisen pöydälle. Mun ei ihan valtavasti tulisi tätä asuntoa ikävä, mutta olin kokenut täällä asuessani paljon hienoja hetkiä, mikä aiheutti vähän haikeutta ovea kohti lähtiessä. Tässä eteisessä Joel oli suudellut mua ensimmäisen kerran, kun se oli auttanut kantamaan ruokakasseja ylös meidän palatessa sen varaamalta mökkireissulta. Se oli painanut mut aika kiihottavasti tota seinää vasten ja... Huh, miksi sen suudelman muisto tuntuikin yhtäkkiä näin vahvasti? Ajatuksilleni hymyillen avasin oven ja painoin sen perässäni kiinni.

Ajoin Venlan ja Villen luo Käpylään, ja rupesin auttamaan niitä asunnon siivouksessa juhlakuntoon. Puolen päivän jälkeen me lähdettiin Venlan kanssa hakemaan Alkosta ja kaupasta booliainekset ja muuta pientä tarjottavaa. Mä kerroin matkalla sillekin aika avoimesti mun ja Ollin eron syistä.