~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

15.

Rean vanhempien kartano oli juuri niin hieno kuin Miia oli meidän Italiasta palatessa kuvannut. Päärakennus oli varmaan 500-neliöinen, ja sisälsi toistakymmentä huonetta. Paikka sijaitsi omassa rauhassaan parin sadan metrin päässä maantieltä, ja sen isolta piha-alueelta näytti lähtevän houkuttelevan näkösiä polkuja ympäröivän metsän siimekseen. Yhdessä suunnassa tontti rajautui järvenlahteen, jonka rannassa kohosi lähinnä kesäkäytössä oleva rantasauna.

Venlan paras ystävä Rea oli pienikokoinen, vaaleahiuksinen ja jatkuvasti hymyilevä nainen. Sen mies Jyri oli hiljaisempi, ja näytti nauttivan saadessaan välillä illan mittaan vetäytyä hälinän keskeltä puuhastelemaan itsekseen saunan ja paljun lämmitysten parissa. Kolmas uusi ihminen kehen juhlissa tutustuin oli reissustaan palannut Ville, jolla oli mustat, pitkät hiukset ja yhtä tumma pukeutumistyyli. Luonteeltaan se oli rento ja yhtä puhelias kuin Venlakin. Ne oli seurustelleet pari vuotta ja ostaneet keväällä rivitaloasunnon Käpylästä. Lisäksi paikalla olivat Miia, Niko, Joonas ja Olli. Aleksi ei kuulemma malttanut osallistua, koska oli pian BC:n Suomeen palattua löytänyt Tinderistä miehen, jota ahkerasti tapaili ja jonka kanssa oli tällä hetkellä viettämässä kuumaa kylpyläviikonloppua. Tommi ja tyttöystävänsä Paula eivät Oulusta asti olleet kiinnostuneita tulemaan paikalle.

Me majotuttiin Joelin kanssa yhteen yläkerran huoneista. Se oli tilava ja viihtyisä, mutta vanha sänky piti kovaäänistä natinaa pienestäkin liikkeestä. No, kai siinä humalansa saisi pois nukuttua, mutta seksiä ei kyllä harrastettaisi, jos ei halunnut että puoli taloa kuulisi touhut.

Juhlien ensimmäinen päivä kului syöden, saunoen ja pitkään paljussa istuen. Rean tarjoilema booli oli hyvää ja vahvaa. En ollut aiemmin nähnyt Joelia sellaisessa kännissä johon se onnistui itsensä juomaan, vaikka se meidän Jyväskylän ensikohtaamisellakin oli ollut aika hyvässä kunnossa. Se muisti kuitenkin koko illan ajan huolehtia, että mulla oli kaikki hyvin ja että varmasti viihdyin juhlissa. Ja kyllä mä viihdyin. Oli kiva tutustua entistä paremmin sen kavereihin ja päästä osaksi porukkaa. Tää oli niin paljon parempaa kuin se pelkän työn täyttämä yksinäinen syksy, jonka mahdollisuutta olin kesällä vähän pelännyt Helsinkiin muuttoa suunnitellessani.

Jossain vaiheessa iltaa Jyri asensi karaokelaitteet alakertaan. Mä olin juonut jo aika paljon ja huomasin mikkiin tarttumisen houkuttelevan, mutta yritin pysyä kaukana laitteista, kun en halunnut tappaa kenenkään korvia lauluäänelläni, joka oli yksinkertasesti kamala. Eihän se kauaa onnistunut. Miia sai mut puhuttua laulamaan duettoa kanssaan, ja sen jälkeen me ei loppuiltana maltettu oikein muuta enää tehdäkään.

Kahden maissa me lähdettiin Joelin kanssa yläkertaan nukkumaan. Se kaatui sänkyyn ja mä ryömin perässä viereen. Se näytti siltä, ettei pysy enää montaa sekuntia hereillä, mutta tuli kuitenkin vielä lähemmäs ja kiinni mun kylkeen, ja sitten viimisenä ennen sammumistaan kuiskasi rakastavansa mua ihan helvetisti.

Lämmin tunne levisi mun rinnan alueelle, ja edes aamulla takuuvarmasti edessä odottava tappokrapula ei vaimentanut sitä onnellisuutta, jota sillä hetkellä tunsin.

- Mäkin rakastan sua, mä vastasin, vaikken ollut varma kuuliko Joel enää.

***

Aamupäivällä herätessä mietin hetken olenko kuollut, kun olo tuntuikin niin hyvältä. Yleensä sain vähästäkin juomisesta aina pahan darran seuraavaksi päiväksi. Nyt ei edes väsyttänyt yhtään. Jokanen asennon vaihto nitisytti sänkyä ja makoileminen Joelin vain nukkuessa sikeästi tuntui tylsältä, joten päätin nousta ylös ja lähteä vaikka syömään jotain.

Kohta istuin alakerran valtavassa tammipöydässä syömässä kaapista löytämiäni viinirypäleitä ja jugurttia. Muita ei näkynyt vielä hereillä. Ulkona näytti olevan aurinkoinen pakkasaamu, mikä oli mukavaa vaihtelua viime aikoina sateisena ja pimeänä jatkuneeseen marraskuuhun. Siitä innostuneena päätin lähteä tutkimaan, mihin pihan laidalla näkemäni metsäpolut johtaisivat. Olin eteisessä vetämässä kenkiä jalkaan, kun ulko-ovi yhtäkkiä aukesi ja Olli astui sisään.

- Huomenta. Siellä on kaunis aamu, se sanoi mulle.

- Niin näkyy olevan. Mistä sä oot jo tähän aikaan tulossa?

- Tosta pihasta vaan. Pienessä darrassa tekee joskus mieli lähtee heti herättyä ulos niin olo paranee nopeemmin.

- Ulkoilemaan mäkin meinasin mennä, kun olo on onneks sen verran hyvä että jaksaa. Taidan käydä kävelemässä tuolla metsässä.

- Haluutko mennä yksin vai kelpaako seura?

- Tottakai kelpaa, lähde vaan mukaan.

Tuntui mukavalta, että Olli halusi lähteä mun seuraksi aamulenkille. Kaikki Joelin kaverit täällä ja Italiassa oli olleet tähän mennessä kivoja, mutta erityisesti Ollin kanssa keskustelu oli helppoa, ja sen rauhallinen läsnäolo oli nopeasti rauhoittanut mun jännitystä Milanossa, kun saavuttiin niiden isoon pöytäseurueeseen ja mä olin yhtäkkiä kaikkien huomion kohteena. Olli haki keittiöstä meille limsapullon mukaan, ja sitten me lähdettiin.

Meidän valitsema polku kulki ensin puolisen kilometriä tasaisessa maastossa, ja lähti sitten nousemaan jyrkkää mäen rinnettä. Metsässä oli kaunista. Matalalta paistava auringonvalo siivilöityi korkeiden puiden lomasta paksuun, jäiseen sammalmattoon. Mäen päällä oli sammaleinen kallio, jolle me istahdettiin ihailemaan sieltä aukeavaa maisemaa. Olli heittäytyi ensin makuulle, sillä oli sen verran enemmän krapula, että mäen nousu oli ottanut koville. Mäkin laskin pääni sammalelle, ja katselin kirkkaan sinistä taivasta, jolla vain yksittäinen pilvenhattara hiljalleen lipui.

Me maattiin siinä pitkään raikkaasta ilmasta ja auringonvalosta nauttien. Olli kertoi muuttaneensa Oulusta Helsinkiin noin vuosi sitten erottuaan tyttöystävästään.

- Siinä oli mulla kaksi aika vaikeeta suhdetta peräkkäin. Miran tapasin korona-aikana vähän ennen meidän UMK:hon osallistumista, ja se ei jaksanut odottaa mua, kun meidän äkillisen menestyksen jälkeen olin yhtäkkiä paljon aiempaa enemmän pois kotoa. Se ehti pettää mua lyhyessä ajassa varmaan 20 miehen kanssa ennenku jäi kiinni, ja tunnusti siinä kohtaa kaikki muutkin tekonsa. Aika pian eron jälkeen tutustuin baarissa Amandaan, joka vaikutti alussa ihan täydelliseltä, mutta se muuttui nopeesti tosi mustasukkaseksi, oli töykee tilanteissa joissa fanit tuli pyytämään multa yhteiskuvia ja raivosi niiden tilanteiden jälkeen pitkään. Se yritti kontrolloida mua ihan kaikessa, painosti lopettamaan bändissä ja uhkaili että tekis jotain itselleen, jos meille tulisi ero. Mulle oli iso helpotus, kun sekin yhtäkkiä petti mua ja alkoi kai roikkua samalla tavalla siinä toisessa miehessä. Pääsin siitä sillä tavalla siististi eroon.

- No sulla on ollut huonoo tuuria suhteissa. Tollanen sairaan mustasukkanen ja kontrolloiva ihmistyyppi on kyllä vaikee. Mun exä oli samanlainen. Se tosin ei uhannut tehdä itselleen mitään vaan mulle, jos en jatka sen kanssa ja alistu kaikkeen mitä se keksii.

Kerroin lyhyesti mun ja Petrin suhteen vaiheet ja miten olin kesällä eron jälkeen ollut ahdistunut ja pelännyt sen tekevän mulle jotain. Olli kertoi lisää Amandan epävakaalta kuulostavasta käytöksestä ja siitä, kuinka vaikeaa oli olla tilanteessa, jossa hyvää tarkottavat kaverit neuvoivat jättämään sen, mutta toisen itsetuhoisten uhkailuiden vuoksi se ei ollut niin helppoa.

- Liika mustasukkasuus on perseestä, Olli totesi lopuksi. - Mutta mun on tietysti vaikee sitä täysin ymmärtää, millasta on olla tyttöystävänä tossa vieressä, kun me ollaan niin suosittuja nykyään, pitkiä aikoja poissa kotoa ja faneissa on paljon naisia, joiden ehdotukset on välillä aika suoria. Miten sä koet nää asiat Joelin kanssa?

Juuri näistä pintaa syvemmälle menevistä keskusteluista Ollin kanssa mä tykkäsin.

- No eihän se oo aina helppoo, vaikka mulla nyt ei vielä pitkää kokemusta ole. Välillä tulee hetkiä, että miettii miten voi riittää toiselle, kun sillä olis jonossa tuhansia mua kauniimpia ottajia. Mutta en mä kyllä Joelille ole kauheesti sitä halunnut näyttää. Bändi ja fanit on sille kuitenkin kaikkein tärkeintä, ja luulen ettei se arvostaisi pientäkään mustasukkasuutta aiheeseen liittyen...

- No mut noi sun tunteet kuulostaa tosi normaaleilta, eikä miltään liialta mustasukkasuudelta. Ja vaikka naiset haluaisi sun miestä, niin muista ettet vähättele itseäskään. Sä oot kaunis ja hauskaa seuraa. Joelilla on käynyt tuuri, kun se on löytänyt sut.

- Ai jaa, kiitos, mä sanoin kun en muutakaan osannut. En oikein tiennyt ajatteliko Olli todella noin vai halusko se vaan piristää mua.

Se tarjosi mulle mukaan ottamaansa limsaa, ja me maattiin vielä hetki taivasta katsellen ennen kuin lähdettiin palailemaan talolle, jossa krapulaiset ihmiset olivat alkaneet heräillä uuteen päivään.