~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

57.

Lopulta mä en edes ajanut seuraavana päivänä Parkanoon. Joel oli illan aikana vakuutellut moneen kertaan, että kestäisi kyllä mun läsnäoloa asunnossaan sinne helmikuulle asti, jolloin niiden pitkä ulkomaan reissu alkaisi. Mun olo oli juomisesta ja valvomisesta niin väsynyt vielä myöhään uudenvuodenpäivän iltapäivänä, että laitoin Venlalla tavaroitani keräillessä Joelille viestin, voisinko tulla heti seuraavaksi yöksi sen luo, ettei mun tarvitsisi lähteä pitkään ajomatkaan. Hakisin Parkanoon jättämäni tärkeimmät tavarani myöhemmin. Vastaus tuli heti:

"Tottakai voit tulla."

- Mä lähden tästä nyt kuitenkin uuden kämppikseni luo enkä vielä tänään Pirkanmaalle, mä sanoin Venlalle, joka saatteli mua eteiseen.

- No hyvää kämppiselämää teille sitten, se toivotti jotenkin vihjailevasti naurahtaen. - Mä tuun myöhemmin poikkeemaan ja katsomaan miten teillä sujuu.

- Tuu vaan. Ja jos toi äänensävy meinasi, että kuvittelet mun päätyvän sen kanssa sänkyyn tän kuukauden aikana... niin ei tule tapahtumaan. Mä oon kerran päässyt Joelista yli, enkä halua mitään takapakkeja siinä asiassa hetken hauskanpidon takia.

- No oo sit varovainen, Venla sanoi ja hymyili ärsyttävästi. Mä muuten näyttäisin sille, että se oli väärässä oletuksineen, ja pysyisin Joelista niin kaukana kuin se niissä neliöissä olisi mahdollista.

Ajoin Etelä-Helsinkiin ja olin kohta Joelin alaovella. Huomasin sen järjestelleen asuntoa sen verran uudelleen, että se oli purkanut kahdesta yhden hengen sängystä muodostuneen parisänkynsä, ja raahannut toisen niistä olohuoneen toiselle laidalle. Se antoi mulle saman tien vara-avaimensa, jonka kiinnitin omaan nippuuni.

Vaikka mä olin käynyt sen asunnolla monia kertoja meidän eron jälkeen, niin silti musta tuntui hetken aikaa vähän oudolta yhtäkkiä olla siellä tällaisessa tilanteessa. Suunnittelin mielessäni, miten vaihtaisin vaatteitani vessassa, koska näissä pienissä tiloissa ei ollut sitten minkäänlaista näkösuojaa. Vaikka me oltiin hyviä kavereita ja vaikka Joel oli aikanaan nähnyt mut sata kertaa alasti, niin silti se tuntuisi nykyään jotenkin kiusalliselta.

Tosin huomasin senkin, että kun Joel vähän myöhemmin suihkuun lähtiessään riisui paitansa olohuoneen puolella olevaan pyykkikoriin, niin se ei ollut yhtään kiusallista vaan aika kiinnostavaa, ja mun katse jäi vähän liian pitkäksi aikaa sen paljaaseen yläkroppaan. Mutta se johtui varmaan siitä, että sen rintakehälle ilmestyneet uudet tatuoinnit oli tosi hienoja, ja mä olin tätä ennen nähnyt ne vain Instagramin kuvissa, niin pitihän niitä vähän katsoa.

***

Seuraavana päivänä lähdin parin päivän reissuun hakemaan vaatteita ja muuta tärkeetä taloltani. Palasin lauantaina iltapäivällä, jolloin Joel oli lähdössä kaverilleen, jonka kanssa oli menossa baariin. En tiedä miksi yllätyin, kun se kotiutui jo yöllä kahden aikaan, mutta olin kai ajatellut sen päätyvän jonkun naisen kanssa johonkin. Tosin en ollut varma paljonko se oli yhden illan juttuja harrastanut loppuvuoden aikana, kun oli käsi kipsissä vältellyt juomista.

Aamupäivällä lähdin salille ja sieltä suoraan kahvilaan, johon me oltiin Ollin kanssa sovittu tapaaminen. Se näytti pöytään istuessaan niin onnelliselta, että mun ei tarvinnut edes kysyä oliko sen juttu Millan kanssa jatkunut yhtä lupaavana. Se kertoi vähän varovasti niiden tavanneen joulun jälkeen joka päivä. Ajatus Ollista toisen kanssa ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin viikkoa aiemmin, ja mä pystyin ihan aidosti sanoa olevani ilonen sen puolesta. Eihän sen onni ollut multa pois.

- Kunhan lupaat käydä mun kanssa jatkossakin välillä kahvilla, mä sanoin sille. - Ja sitten kun haluat tulla sen kanssa yhdessä illanviettoon tai johonkin, niin kyllä mä sen kestän.

Olin kuitenkin salaa iloinen, että isompia juhlia ei ollut tiedossa ennen BC:n ulkomaille lähtöä, eli todennäkösesti mä törmäisin tähän Millaan vasta keväämmällä. Jos siis asuisin vielä Helsingissä.

Me juteltiin myös mun asumisjärjestelystä Joelin luona, josta Olli olikin jo kuullut. Mä kerroin, että ensimmäiset kaksi yötä oli mennyt ihan hyvin, ja huomenna mulla alkaisikin työt, ja olisin neljä päivää viikossa toimistolla. Etätöiden tekeminen pienessä yksiössä toisen pyöriessä vieressä olisi voinut aika nopeasti kiristää hermoja.

Me istuttiin kahvilassa noin tunti, ja lähtiessä sovittiin näkevämme vielä uudelleen ennen helmikuuta. Kahvilasta pois kävellessä olin oikeastaan aika tyytyväinen kaikkeen. Oli ollut tosi mukava nähdä Ollia taas vaan kaverina. Näin tän ehkä oli pitänytkin mennä.