~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

47.

Elokuun puolivälissä BC:llä oli kesän viimiset keikat. Olli oli sopinut Qstockin riitansa Heidin kanssa, ja lupautunut auttamaan sitä elokuun viimisenä viikonloppuna muutossa siten, että myös ajaisi muuttokuorman Helsinkiin, koska Heidi oli epävarma kuski peräkärryn kanssa. Se pyysi muakin reissuun mukaan, ja suunnitelmana oli lentää perjantaina iltapäivällä Ouluun, yöpyä Ollin vanhemmilla ja ajaa lauantaina tavaroiden kanssa Heidin autolla tänne takasin. Peräkärryn Heidi lainaisi vanhemmiltaan, jotka ottaisivat sen mukaansa myöhemmin Etelä-Suomessa käydessään.

Mua vähän epäilytti mukaan lähtö. Heidi oli ok, mutta ajomatka Oulusta Helsinkiin kestäisi tuskasen monta tuntia. Olisiko meillä mitään luontevaa yhteistä puhuttavaa porukalla, vai olisko tunnelma autossa vaivaantunut tai sitten toinen meistä jäisi aina kolmanneksi pyöräksi toisen jutellessa Ollin kanssa?

Lupauduin kuitenkin lähtemään, koska me oli saatu Muonion loman jälkeen hyvään alkuun meidän yhteiseen aikaan ja läheisyyteen panostaminen, ja koin, että tämäkin reissu voisi olla jollain lailla hyödyksi, jos nyt kuitenkin onnistuisin ystävystymään paremmin Heidin kanssa.

En tiedä olinko enemmän pettynyt vai helpottunut, kun tunsin oloni perjantaina päivällä vähän huonovointiseksi ja kurkkukipuiseksi, ja sitten tuntia ennen lentokentälle lähtöä alkoi nousta kuume. Tässä kunnossa en tosiaan lähtisi mihinkään. Olli oli jo tullut mun luokse lähtöä varten, ja näytti sekä pettyneeltä että huolestuneelta, kun mä kaivoin mittarin kainalostani ja totesin kuumetta olevan 38 astetta.

- Pärjäätkö sä täällä? se kysyi. -Voinhan mä vielä koittaa kysyä, jos se muutto onnistuisikin vaikka sunnuntaina ja lähtisin vasta huomenillalla.

- Mene vaan. Kyllä mä pärjään kun otan Buranan ja painun sänkyyn.

- Ootko ihan varma?

- Olen, oon mä nyt ennenkin ollut yksin kotona kuumeessa.

- Niin kai..

- Kunhan saat Heidin uskomaan, että mä tulin oikeesti kipeeksi, ettei se ajattele etten mä halunnut tulla ja keksin jonkun tekosyyn.

- Miksi se niin luulis?

- En mä tiedä. Meillä ei vaan hirveesti ollut yhteistä puhuttavaa siellä Oulussa, ja se on sun exä, niin helposti voi tulla vääriä käsityksiä kun en ilmestykään paikalle...

Olli lähti kentälle ja mä menin ottamaan särkylääkkeen ja sitten nukkumaan. Heräsin muutaman tunnin päästä. Lääke ja uni ei olleet näköjään auttaneet yhtään. Mun olo oli ihan kamala. Parin metrin päässä olevaan vessaan kävely tuntui maratonilta. Miten mä olin näin kipeä? Influenssaakaan ei pitäisi tähän aikaan vuodesta olla liikkeellä. Burana paketissa oli ollut viiminen. Olisi pitänyt ennen Ollin lähtöä varmistaa, että niitä oli riittävästi, mutta nyt oli myöhästä. Apteekki ei ollut kaukana, mutta tässä olossa en todellakaan pystyisi siellä käymään. Otin vessan kaapista koronatestin, jonka tein pissalla istuessani. Istuminen alkoi nopeesti tuntua raskaalta urheilusuoritukselta, ja mun oli pakko palata sänkyyn.

Olli soitti juuri kun pääsin peiton alle. Kello oli puoli kuusi, eli sen kone oli juuri saapunut Ouluun. Se kyseli mun vointia. Kerroin oloni pahentuneen, ja saman tien myös koronatuloksen, johon ei näköjään tarvittu vartin odottelua. Kaksi kirkkaanpunaista viivaa oli ilmestynyt tikkuun saman tien.

- Mä en tiedä miten tää on nyt näin paha. Edellisellä kerralla mulla vaan nenä vähän vuoti.

- Onko sulla Panadolia? Jos otat sitä ja vielä toisen Buranan yhtä aikaa?

- Mulla ei nyt ole kumpaakaan, mä sanoin. - Buranatkin loppui.

- Sun on pakko saada jotain lääkettä yöksi, Olli sanoi. - Mä voin kysellä jos vaikka Venla tai Aleksi tai Joel pääsisi tuomaan. Miia ja Niko on siellä Lapissa.