~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

68.

Niko ajoi auton Kasperin vanhempien talon pihaan. Kello oli ihan vitusti. Mutta pääasia, että lääkäri ja poliisit oli saaneet kaiken tarpeellisen tehtyä ja kyseltyä, ja nyt mä saisin vain nukkua. Ja näkisin Joelin. Se oli koko päivän luullut mun olevan kuollut. Mä en pystynyt edes kuvittelemaan, miltä sellainen oli siitä tuntunut.

Aleksi ja Kasperi oli etuterassilla istumassa. Niko oli kertonut Aleksin päässeen aamulla sairaalasta, ja olevan jo parempivointinen. Se tuli halaamaan mua.

- Sä näytät paljon paremmalta verrattuna siihen kun viimeksi nähtiin, mä sanoin sille.

Se vilkaisi mun edelleen likaista naamaa ja sekasia hiuksia, ja siellä täällä kehossa olevia mustelmia ja paikkauksen jälkiä.

- Joo, ei tarvii yrittää keksiä mun ulkonäöstä mitään kohteliaisuutta takasin, mä sanoin ja jostain syystä mua meinasi alkaa hysteerisesti naurattaa oma kommenttini. Nyt pitäisi oikeesti päästä nukkumaan.

Aleksi katsoi varmaan hetken, että sekosinko mä, mutta uskalsi sitten sekin vähän hymyillä.

Suurin osa porukasta oli mennyt jo nukkumaan. Joel istui yksin olohuoneen sohvalla meidän astuessa sisään, ja mä näin jo kaukaa tikatun haavan sen ohimolla. Kävelin sen luo ja istuin sen viereen. Joel näytti siltä, että se ei vieläkään ollut ihan varma, että mä oikeesti olin siinä. Se katsoi mun käsivarsia, joista toisessa oli haavalappu ja toisessa Hectorin puristamisen jäljiltä suuret mustelmat, joiden keskellä vanha melanooman leikkausarpi oli melkein kaunistus. Sitten mun oikeeta jalkaa, jossa oli sidos kaatumisesta tulleen, tikatun haavan päällä ja pienempi reidessä. Poskea, joka työkalupakkiin osumaa otettuaan oli vähän turvonnut ja tummunut. Joelin ilme näytti mun ruhjeiden näkemisen jälkeen siltä, että se olisi varmaan tappanut ne kaikki neljä, jos ne ei jo olisi olleet kuolleita. Musta tuntui oikeestaan vähän samalta. Mä vihasin niitä ja sitä mitä ne oli meille tehneet.

Joel meinasi halata mua, mutta näytti miettivän mistä voi ottaa kiinni ettei osu mun kipeisiin kohtiin. Mä painauduin sen syliin ja se laski kätensä mun selälle.

- Tekikö ne... muuta pahaa ku satutti? Joel kysyi varovasti ja kuulosti siltä, että sitä pelotti kuulla vastaus.

- Ei ne kerinnyt raiskata. Mä karkasin ensin.

Se silitti mun selkää.

- Sä oot uskomaton, kun pääsit niiltä pakoon.

- Mun pitää jättää Kasperin isälle tänne joku kallis viinipullo tai jotain. Sen ostama suihke pelasti mun hengen.

Kerroin Joelille lyhyesti edellisen yön ja päivän tapahtumat, mutta mua väsytti niin, etten jaksanut enää kauheesti puhua. Se kertoi siitä, kuinka oli ollut hetken tajuttomana kadulla, ja ensimmäiseksi kokeillut, oliko meidän molempien puhelimet niin rikki, ettei niillä pystynyt soittamaan apua. Puhelimet oli entisiä, mutta se oli kuitenkin ottanut ne ja mun laukun mukaansa ja juossut pää veressä lähimmälle kadulle, josta kuului ääniä, ja pyytänyt ensimmäistä vastaantulijaa soittamaan poliisin. Kasperin perheen auton avaimet oli olleet mun laukussa, ja auto oli tänään haettu parkkipaikalta, johon se oli yöllä jäänyt.

Me noustiin yläkertaan Joelin huoneeseen, mä kävin hakemassa omastani vaan hammasharjan. Hiusten pesu saisi odottaa huomiseen. Mä tykkäsin yleensä nukkua mahdollisimman pimeässä, mutta nyt halusin jättää pienen yövalon päälle huoneeseen.

- Yks kysymys vielä ennenku annan sun nukkua, Joel sanoi kun menin sen kainaloon makaamaan.

- No?

- Tarkotitko sä sitä mitä sanoit siinä kadulla juuri ennenku ne vei sut... Vai halusitko sanoa niin vaan siksi, kun se tilanne tuntu siltä että me nähdään viimisen kerran?

- Kyllä tarkotin. Mä rakastan sua, mä vastasin, ja melkein ihmettelin kuinka helppo se oli sanoa ääneen. - Oon tainnut tuntea niin taas jo pidempään tän vuoden aikana. 

- Okei, Joel vastasi ja hymyili niin ihanasti että mua otti mahanpohjasta katsoa sitä. - Entä se mun ehdotus, johon sä et kerinnyt vastata? Se kaksio?

- Mä muutan sun kanssa ihan mihin vaan, mä vastasin ja annoin sille pienen suudelman suulle.

- Sä pystyt luottamaan muhun? se kysyi ja suuteli mua ihanan pehmeesti takasin.

- Kaiken sen perusteella mitä sä siinä kadulla kerroit.. kyllä pystyn. Ja tärkeintä oli se että sä itse uskot osaavasi toimia tällä kertaa toisin. Sillon mäkin luotan suhun.

Me jatkettiin suutelua pitkään. Se tuntui tosi hyvältä, ja riittävältä siinä kohtaa. Mä en ollut varma koska olisin kokemusteni jälkeen siinä kunnossa, että pystyisin seksiin. Sanoin sen myös Joelille. Se ymmärsi asian ja oli valmis odottamaan niin pitkään kuin mä tarvitsin aikaa.

Vaikka olin ihan poikki, huomasin nukahtamisen olevan tosi vaikeeta. Heti kun yritin sulkea silmät, näin kuvia hetkistä mökillä ja mielikuvia siitä, mitä olisi tapahtunut jos en olisi päässyt karkaamaan. Pyörin pitkään levottomasti. Lopulta mun oli pakko pyytää Joelilta unilääkettä, jota se aina kantoi mukanaan reissuissa. Sen jälkeen nukuin aamuun asti.