~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

48.

Olli tuli myöhään illalla kotiin, ja kävi vielä seuraavana päivänä kantamassa kesken jäänyttä muuttokuormaa Heidin asuntoon. Heidi ja Tommi oli kuulemma pitäneet aika paljon yhteyttä Qstockista alkaen, ja Olli epäili niiden välille olevan kehittymässä jotain, vaikka kumpikaan niistä ei myöntänyt mitään. Olli ei asiasta kertoessaan ainakaan näyttänyt siltä, että juttu olisi yhtään sitä haitannut.

Mun tauti jatkui lievempänä vielä monta päivää, ja en onneksi ollut saanut tartutettua muita. Vasta parin viikon päästä aloin olla normaalin jaksavassa kunnossa. Siinä vaiheessa elettiin syyskuun puoliväliä, ja Olli tekikin jo lähtöä Amerikkaan. BC:llä oli siellä vajaa kuukauden pitunen kiertue lämppärinä, ja se olisi viiminen sitä lajia ennen seuraavan vuoden alussa olevaa ensimmäistä USA:n headline-kiertuetta. Marras-joulukuulla niillä ei ollut keikkoja, mutta Ollia tulisi jonkun verran työllistämään merch-tuotteet. Se aikoi yhteistyössä jonkun korusuunnittelijan kanssa julkaista ensimmäiset BC-korut, joita fanit olivat pitkään toivoneet.

Mä vietin sen kuukauden lähes kokonaan Parkanossa. Halusin viettää siellä nyt aikaa, koska vuoden alusta mulla olisi hetkeksi tiedossa vähemmän etätöitä. Meillä oli vaihtumassa tärkeä tietokoneohjelmisto loppiaisen jälkeen ja olin jossain mielenhäiriössä lupautunut kouluttautumaan sen vastuukäyttäjäksi ja neuvomaan aluksi muita sen kanssa, jolloin mun olisi helpointa olla toimistolla livenä tavoitettavissa ainakin tammikuun ajan. Olin menossa lokakuun lopussa Poriin kaksipäiväiseen käyttäjäkoulutukseen, joka järjestettiin perjantaista lauantaihin. Mun harmiksi Tommi oli suunnitellut tupaantuliaisensa juuri sille perjantaille, eli multa jäisi juhlat välistä.

Kuukausi maaseudulla kului nopeasti, ja palasin päivää ennen Ollia Helsinkiin. Kotiuduttuaan se nukkui muutaman päivän pois matkustus- ja aikaeroväsymystään, minkä jälkeen mä käytännössä asuin viikon verran sen luona, kunnes lähdin torstai-iltana junalla Poriin.

Lähiopetuksena tapahtuva koulutus tuntui oudolta koronavuosina yleistyneiden etäkoulutuspäivien jälkeen. En juuri jutellut muiden osallistujien kanssa koko ensimmäisenä päivänä. Meidän alalle tuntui hakeutuvan keskivertoa introvertimpaa porukkaa, joten asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Yksin hotellihuoneelle saapuminen päivän päätteeksi oli vähän kolkkoa, ja olisin aika paljon mieluummin ollut avaamassa ensimmäistä siideriäni Tommin tupareissa.

Olli kertoi viestissä juhlien alkaneen hyvin, ja enää ei ollut epäilystäkään etteikö Tommi ja Heidi olleet muutakin kuin kavereita. Ne kuulemma istuivat sylikkäin olohuoneessa, ja harmittelivat kun olivat hankkineet asunnot täysin eri puolilta Helsinkiä.

Mä yritin parhaani mukaan nauttia hotelli-illastani. Kävin alakerran ravintolassa syömässä työnantajan laskuun lohiaterian. Sen jälkeen ostin respan vieressä myytäviä chilisipsejä ja vadelmalimsaa, menin huoneeseeni laskemaan kylpyammeen täyteen ihanan lämmintä vettä ja sinne syömään herkkujani.

Yhdeksän maissa en keksinyt muuta tekemistä kuin ruveta nukkumaan, ja nukuinkin heräämättä siihen asti kun kello soi puoli seitsemältä. Katsoin tietysti ensimmäisenä puhelintani, ja tunsin kylmän kourasun mahassani, kun näin Ollilta kolmelta yöllä tulleen viestin:

"Soita aamulla kun heräät. Tapahtui ikävä juttu, mutta kaikki on tällä hetkellä tilanteeseen nähden kai kohtalaisen hyvin."

Mitä hittoa siellä juhlissa oli sattunut?