~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

69.

Seuraavina päivinä mä todella vasta huomasin, kuinka virittyneessä tilassa olin. Säikähdin pieniä ääniä ja asioita, ja äkilliset takaumat vangittuna olemisesta nousi toistuvasti mieleen. Niinä hetkinä sain vähän samanlaisia tärinöitä ja paniikkituntemuksia kuin edellisenä päivänä sairaalassa. Niitä oli kuitenkin helpompi kestää Joelin kainalossa.

Meillä oli molemmilla tikkejä, jonka takia me ei menty uimaan, ja kaupungille lähteminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Vaeltamisesta olin myös saanut tarpeekseni pakoani seuranneen yön ja päivän aikana, ja Miia lähtikin Nikon kanssa patikkareitille, joka me oltiin suunniteltu menevämme kahdestaan. Mä lähinnä makasin Joelin kanssa sen huoneen isossa sängyssä sylikkäin, ja välillä me poistuttiin huoneen ulkopuolelle syömään. Mä sain kertoa porukalle kokemuksistani moneen kertaan, mutta se ei oikeastaan haitannut yhtään. Vaikka yleensä en tykännyt jutella vaikeista asioista ainakaan kovin monille, niin nyt sen kamalan vuorokauden tapahtumien käsittely ja kertaaminen puhumalla tuntui jopa hyvältä. En tiennyt, mitä muut ajatteli siitä, että me yhtäkkiä oltiin Joelin kanssa koko ajan lähekkäin ja nukuttiin yhdessä. Ehkä ne luuli sen liittyvän vaan meidän yhteiseen kamalaan kokemukseen. Me ei oltu vielä puhuttu kenellekään yhteen paluustamme ja asuntosuunnitelmistamme. Uuden puhelimen jo hankkinut Joel soitti pari puhelua Suomeen. Se kertoi kaksion nykyisen asuntonsa alapuolelta vapautuvan heti kuun vaihteessa, ja omistajan luvanneen sen meille. Tämän jälkeen se soitti nykyiselle vuokranantajalleen, ja irtisanoi asuntonsa. Näin tehdessään se ei näyttänyt epäröivän yhtään, vaan ennemminkin siltä, ettei ollut koskaan ollut mistään asiasta yhtä varma.

Tekstailin Miian puhelimesta myös Venlalle Suomeen. Mun sim-kortti oli saatu pelastettua rikkoutuneesta puhelimesta, ja hankkisin uuden puhelimen, mutta vasta Suomessa. Nyt en vain jaksanut. Ja tuntui oikeastaan oudon hyvältä olla ilman kännykkää ja keskittyä vaan olemiseen.

Venla oli järkyttynyt tapahtumista, ja totesi, ettei olisi edellisen vuoden vapun jälkeen nukkunut silmäystäkään jos olisi tiennyt millaisen kostonhimoisen sekopäärikollisen kanssa me oikeasti silloin oltiin oltu tekemisissä. Se myös koki voimakasta syyllisyyttä mulle sattuneista asioista, koska ne liittyivät videoon, jonka olin Venlaa auttaakseni näyttänyt Rosen nähden Joelille. Mä yritin saada sitä olemaan syyttämättä itseään mistään, koska ainoa syyllinen kaikkeen oli psykopaattinarsisti Rose. Me sovittiin pitävämme Suomessa juhlat sen kuoleman kunniaksi.

Mun oli tietysti ilmotettava Venlalle myös toisesta asiasta. Pyysin sitä välittämään pahoittelut naapurilleen Leenalle, jonka asuntoon mä sittenkään en muuttaisi kesällä.

"Et kai meinaa kuitenkin kadota Parkanoon?😔" Venla kirjoitti.

"En aio. Pysyn Helsingissä. Mun suunnitelmiin tuli vaan vähän erilainen muutos. Kerron kun nähdään."

Yksi asia, joka mua päivien mittaan yhä enemmän mietitytti oli seksi. Sen puute oli muodostunut meille Ollin kanssa ongelmaksi, ja mä en millään olisi halunnut enää kuivaa kautta Joelin kanssa traumaattisten kokemusteni takia. Seksiin pystyminen vaati tietynlaista rentoutumista ja sitä, että tuntee olonsa turvalliseksi. Mun olo oli ollut kaikkea muuta kuin rento ja turvallinen viime päivinä, ja mieleen tunki kuvia satutetuksi tulemisesta ja kättään housuihinsa tunkevasta Hectorista.

Viimisenä iltana ennen mun Suomeen paluuta ja BC:n Barcelonaan siirtymistä musta kuitenkin tuntui, että halusin kokeilla. En pukenut suihkun jälkeen yöasua päälle, vaan jäin ilman vaatteita sänkyyn odottamaan, että Joel tulisi suihkusta, jonne se oli heti mun perään mennyt.

Se tuli kohta pelkissä kalsareissa mun viereen peiton alle. Mä painauduin vaativasti sitä vasten, jollon se tietysti tunsi, että mulla ei ollut vaatteita päällä, ja katsoi mua kysyvästi. 

- Ootko sä varma? se kysyi ja silitti mun hiuksia. - En halua, että sulla on mun takia paine tehdä mitään, jos et ole vielä oikeesti valmis.

- Mä haluan ainakin koittaa. En todellakaan olisi siihen valmis kenenkään tuntemattoman kanssa nyt enkä pitkään aikaan. Mutta sun kanssa se on eri asia.

- Okei. Mutta sano heti, jos susta tuntuu pahalta tai haluatkin lopettaa.

Mä vähän pelkäsin, pystyisinkö enää koskaan nauttimaan sellaisesta rajummasta seksistä kuin aiemmin, jos vain vähän kovempi ote käsivarresta jo nostaisi mieleen muistot Hectorista ja Marcista. Mutta sen näkisi myöhemmin. Nyt ei ollut sellasen kokeilun aika.

Me vain suudeltiin aluksi pitkään. Sellanen rauhallinen eteneminen tuntui oikeestaan tosi kiihottavalta. Mä olin vähän epävarma miten hommaan pystyisin, ja se epävarmuus sai mut tuntemaan oloni lähes samanlaiseksi kuin olisin harrastanut seksiä ensimmäistä kertaa. Mutta Joel oli ihanan varovainen, ja alusta loppuun musta tuntui vain hyvältä. Niin rennoksi en itseäni saanut, että olisin pystynyt vielä orgasmiin, mutta olin varma, että senkin aika tulisi taas pian.