~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

53.

- Siis sä haluat mennä vakoilemaan Ollin palaveria ja tarkkailemaan niitä jostain nurkan takaa?! Venla ihmetteli ja tuijotti mua niinku olisin juuri ehdottanut matkaa kuuhun. -Öö.. eikö olisi vaan helpompi kysyä suoraan, jos epäilet, että se puuhaa jotain sun selän takana?

- No kun en mä sitä epäile. Ei se tekis sellasta, mä sanoin vaisusti ja otin pullan, joita Venla oli kantanut pöytään.

- No mä oon samaa mieltä, ei tekiskään, Venla sanoi. - Mutta... miks sä sitten haluat nähdä ne?

- Tää on monimutkanen juttu. Ja puhuisin näistä asioista mieluummin ensin Ollin kanssa. Mutta musta olis kiva saada sut seuraksi sinne. Olli ei tiedä, että mä tiedän missä niiden palaveri on. Jos se huomaa mut, niin oon siellä vaan sattumalta sun kanssa kahvilla ja shoppailemassa.

- Sä oot aina ollut sillai hyvällä tavalla outo, mutta nyt mä en oo kyllä varma haluanko olla näin kummallisessa jutussa mukana, Venla nauroi. -Mutta oon silti. Mä oon sulle edelleen palveluksen velkaa siitä Rosen vappukilareiden videoimisesta.

- Sä lähdet mukaan?!

- Lähden.

- Ihanaa, kiitos.

Mä join Venlan tarjoomat kahvit loppuun ja ajoin takasin Ollille. Olin itsekin sitä mieltä, että se vakoiluretki olisi hiton outo. Mutta mä halusin tietää yhden asian.

***

Maanantaina sanoin meneväni Venlan kanssa kaupungille, ja lähdin Ollin luota jo vähän ennen kuin se alkoi tehdä lähtöä palaveriinsa.

Me nähtiin Venlan kanssa sen kahvila-ravintolan vieressä, johon Ollin oli kohta tarkotus tulla.

- Mennäänkö me siis jo valmiiksi istumaan vaikka tonne nurkkapöytään ton pylvään taakse vai miten toimitaan? Venla kysyi.

- En mä tiedä. Mun suunnitelma oli laadittu vaan tähän hetkeen asti, mä sanoin ja tunsin itseni typeräksi.

- Vai mennäänkö sittenkin tohon vastapäätä olevaan vaateliikkeeseen ja katsotaan mihin päin kahvilaa ne istuu, Venla ehdotti.

- Se vois olla hyvä.

Me mentiin vaatehyllyjen taakse tarkkailemaan Ollin ja Millan saapumista. Tunnistin somestalkkaukseni perusteella Millan, kun se käveli salkkunsa kanssa kahvilan tiskille, ja meni kohta pöytään istumaan mukin ja sämpylän kanssa. Olli tuli viiden minuutin päästä perässä, ja meni suoraan Millan luo.

Milla oli valinnut meidän kannalta pöydän täydellisellä sijainnilla. Me kierrettiin vaatekaupan toisesta ovesta ulos ja tavaratalon käytävää pitkin kahvilaan toisesta suunnasta. Siellä oli vapaana pöytä, josta meillä oli näköyhteys meidän aika lähellä istuviin stalkattaviin, mutta me jäätiin kuitenkin itse pylvään ja astioidenpalautuslinjaston taakse, jolloin meitä oli vaikea niiden pöydästä huomata, jos ei erityisesti alkanut vilkuilla siihen suuntaan. Eikä ne vilkuilleet ympärilleen, vaan keskittyivät katselemaan Millan salkustaan kaivamia esineitä ja papereita. Ja toisiaan, minkä mä aika pian panin merkille.

Puoli tuntia myöhemmin me oltiin nähty tarpeeksi, ja poistuttiin kahvilasta tuloreittiämme. Venla avasi suunsa vasta, kun me päästiin parkkihalliin ja istuttiin mun autoon.

- Tota.. Mä oon pahoillani, se sanoi.

- Oliko se sunkin mielestä niin selkeetä? mä kysyin, vaikka kysymys tuntuikin aika turhalta. Sokeakin olisi nähnyt, kuinka Olli katsoi sitä naista, varsinkin sillon kun Milla ei huomannut, vaan oli keskittynyt papereihinsa tai mennyt hakemaan tiskiltä lisää kahvia. Mutta ei ne mitään luvatonta olleet tehneet, vaan hoitaneet työjuttujaan.

- Sä aavistit jotain tällasta? Venla kysyi.

- Olli kertoi, että toi nainen oli pyytänyt sitä treffeille ja se oli kieltäytynyt. Mutta joku Ollin tavassa tai äänessä tai jossain kun se kerto siitä tilanteesta vaan sai mut epäilemään, että olisko sekin vähän ihastunut siihen Millaan.

- Sä oot viettänyt liikaa aikaa mun seurassa, kun alat olla noin tarkka, Venla nauroi, mutta vakavoitui sitten. - Mitäs tästä nyt seuraa? Eihän tossa periaatteessa ole tapahtunut mitään väärää, kun tunteitaan ei voi valita... Ja niinku me puhuttiin jo meillä, niin ei Olli kyllä sun selän takana mitään tekisi. Mun on mahdoton ajatellakaan sellasta.

- Toi äskeinen vahvisti mun ajatuksen siitä, että mun täytyy jutella sen kanssa yhdestä asiasta, mä sanoin ja upposin ajatuksiini.

Ajoin Venlan kotiinsa ja olin helpottunut kun se nousi autosta. Mulla oli niin surullinen olo, että halusin vaan olla yksin.