~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

10.

Mä inhosin lentämistä. Vaikka olin istunut koneessa lukuisia kertoja elämäni aikana, niin edelleen pelkäsin erityisesti nousuja ja vähän laskujakin. Koin oloni muutenkin tukalaksi matkustamon ahtaissa tiloissa ja ylipäänsä kymmenen kilometrin korkeudessa lentävässä tuubissa, jonka ilmassa pysymisen ymmärtämiseen mun fysiikan taidot ei riittäneet. En tajunnut, miten kukaan pystyi unelmoimaan lentoemännän ammatista. Silti mikään ahdistus maailmassa ei olisi saanut mua olemaan lähtemättä tälle lennolle. Pomolleni oli sopinut hyvin alkuviikon töiden urakoiminen jo viikonloppuna. Pääsisin ihan kohta Joelin luo, se oli luvannut tulla mua kentälle vastaan.

Kello lähestyi kymmentä, ja kone laski korkeutta valmistautuen laskeutumaan aikataulussa Malpensan kansainväliselle lentoasemalle. Mun mahaa kouraisi sekä pilvien läpi laskeutumisen aiheuttaman koneen tärinän että jännityksen takia. Siitä oli kuitenkin kuukausi, kun me oltiin viimeksi nähty Joelin kanssa. Olisiko se toisen seurassa olemisen helppous ja meidän välinen vahva vetovoima edelleen samanlaisena tallella?

Mä matkustin pelkällä selkärepulla, joten pääsin koneen laskeuduttua siirtymään nopeasti suoraan kentän aulaan, jonka kahvilassa Joel istui mua odottamassa. Huomatessaan mun tulevan liukuovista se nousi pöydästä ja meidän kohdatessa veti mut syliinsä. Sillä hetkellä mulle oli maailman yhdentekevin asia, kuinka monta samalla Finnairin lennolla tullutta suomalaista Joelin tunnistaisi ja lähettäisi tilanteesta salakuvan Seiskaan.

Me lähdettiin kentältä junalla kohti keskustaa, jonne oltiin sovittu menevämme ensin syömään ja katselemaan kaupunkia. BC:n hotelli sijaitsi vähän keskusta-alueen ulkopuolella, ja sinne me siirryttäisiin myöhemmin päivällä. Normaalisti ne kuulemma nukkuivat aina pareittain kahden hengen huoneissa, mutta nyt Joel oli varannut samasta hotellista meille oman huoneen, kun mun tulo oli varmistunut. Toisen laulajan Nikon pitkäaikainen tyttöystävä Miia oli kuulemma myös tullut eilen illalla pariksi päiväksi tänne.

Huomasin vähän jännittäväni mahdollista törmäämistä Joelin bändikavereihin tai crewin jäseniin. Uusien ihmisten tapaaminen ei ollut mulle varsinaisesti vaikeaa, eikä esimerkiksi nykyiseen työpaikkaan meneminen ollut mua suuresti jännittänyt, koska iän myötä olin alkanut monissa tilanteissa lakata välittämästä siitä, mitä muut musta ajattelivat. Mutta tämä tuntui nyt eri asialta. Jotenkin koin todella tärkeänä, että musta pidettäisiin. Toisaalta todennäköisesti Joelin kaverit ajattelisivat mun vaan olevan joku lyhytaikainen säätö numero 547, eivätkä siksi jaksaisi muhun juuri kiinnittää huomiota tai alkaa paremmin tutustua. Huomasin ajatusteni alkavan lipsua taas turhan negatiivisen puolelle, ja keskityin kuuntelemaan Joelin ehdotuksia nähtävyyksistä, joita me päivän aikana voitaisi kiertää.

Italiassa oli siihen aikaan vuodesta mukavan lämmin muttei liian kuuma, joten me jaksettiin kävellä kaupungilla tuntikausia. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, ja huomasin taas hermoilleeni turhaan tapaamisen onnistumista.

Iltaseitsemältä me saavuttiin hotellille. Mä menin suihkuun ja Joel lähti sinä aikana hakemaan hotellin päärakennuksen ravintolasta huoneeseen pientä iltapalaa, koska me oltiin viimeksi syöty kunnolla tuntikausia sitten kentältä keskustaan saapuessa. Mun suihkusta tullessa se ei ollut vielä palannut. Menin huoneen parvekkeelle hetkeksi ihailemaan näkymää alapuolella aukeavalle isolle allasalueelle. Huominen me oltiin suunniteltu viettävämme pääosin siellä. Jätin huoneen puolelle palatessani parvekkeen oven auki ja olin alkamassa etsiä reppuni pohjalta puhtaita sukkia, kun kuulin puhetta ulkoa.

- Kato Joeliakin näkee. Missä oot ollu piilossa koko päivän? kysyi miehen ääni suomeksi.

- Etkö kuullu, että Niko ja Miia oli nähnyt sen keskustan puistossa kävelemässä käsi kädessä jonkun blondin kanssa, kuului toinen vieras ääni ennen kuin Joel ehti vastata mitään.

Keskustelu vei mun huomion täysin, ja jähmetyin reppu sylissäni sängyn laidalle istumaan ja kuuntelemaan.

- Mitä?? Nopeeta toimintaa ehtiä puolessa vuorokaudessa iskee täältä joku nainen! ensimmäinen ääni kuulosti huvittuneelta.

- Se ottaa nyt kunnolla takasin sen, että oli niin oudon rauhallinen jenkeissä, toinen vastasi jatkaen keskustelua niin kuin Joel ei olisi vieressä ollutkaan.

- Vai oliko tää suunniteltu juttu, kun varasit tähän ekaan hotelliin oman huoneenkin? ensimmäinen kysyi.

- No niin, ei kuulu teille vittuakaan, Joel sai vihdoin vastattua ihan hyväntuulisen kuulosena.

- Ei kun kerro nyt, onko se nainen sun kanssa tuolla huoneessa?

Mutta Joel taisi jatkaa matkaansa, koska samalla kuului alaoven kolahdus sekä ulkoa että sisäkautta rappukäytävästä. Mulle vieraat äänet kuuluivat vielä jatkavan keskenään:

- Kenet se on tänne kanssaan pyytänyt? Onko sillä muka ollut Suomessa joku viime aikoina?

- Ei kai. Eri nainenhan sillä oli kesällä festareita kiertäessäkin melkein joka ilta.

- Jos se on se viimeks ollut jyväskyläläinen, jonka luo se lähti baarista jatkoille.

- Niin. Vaikka se taisi olla kyllä punapää ja Niko ja Miia oli puhunut nyt blondista.

- Ai niin. Mutta sinne Espooseen sen muuten kyyti joku blondi, jonka näin kun menin avaamaan sille porttia.

- Missä välissä se kerkisi sellaseen vaihtaa? Eihän se oikein ikinä kunnolla kertonut mitä se siellä oli seikkaillut niin että meinasi myöhästyä omalta keikalta.

- Ei siitä ota selvää. Mutta olihan sen käytös jenkeissä nyt ihan outoo. Epänormaalin tasasta ja hyväntuulista. Sehän ei tainnut edes säätää siellä kenenkään kanssa, vaikka tilaisuuksia oli. Onko se vittu rakastunut?

- Voiko sellanen olla edes mahdollista...

Äänet vaimenivat ja häipyivät kuuluvista samalla hetkellä, kun Joel astui take away -kassin kanssa huoneeseen. Mä yritin edelleen sisäistää juuri kuulemaani keskustelua ja varsinkin sen loppua. Ei säätänyt kenenkään kanssa, vaikka tilaisuuksia oli? Joku lämmin tunne levisi mulla rintaan ja hymyilin varmaan oudon onnellisen näkösenä katsoessani Joeliin.

- No sulla taisi olla nälkä, jos ruokien saapuminen on noin kiva juttu, se nauroi.

Mä en maininnut kuulemastani keskustelusta, koska koin vähän huonoo omaatuntoa salakuuntelusta. Vaikka minkä mä sille olin mahtanut, että meidän parvekkeen alla käyty keskustelu oli avoimesta ovesta tänne pyytämättä kuulunut. Joel mainitsi, että oli törmännyt Olliin ja bändin kitaristiin Joonakseen, ja että meidät oli nähty keskustassa, mutta asia ei tuntunut sitä haittaavan. Aika suurella todennäköisyydellä mun täällä oleminen olisi joka tapauksessa hotellialueella huomattu, ja Joel näytti olevan ihan innokas esittelemään mut muille.

Me syötiin sen tuomat lämpimät leivät, jonka jälkeen Joel meni suihkuun. Mä olin herännyt aamulla jo neljän jälkeen valmistautumaan lentokentälle lähtöön, ja päivä kaupungilla oli ollut pitkä, joten onnistuin nukahtamaan ennen sen suihkusta palaamista.