~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

52.

Seuraava päivä multa kului makoillen ja illasta toipuen. Maanantaina Olli lähti korusuunnittelutapaamiseensa. Mulla oli vapaapäivä. Makasin sohvalla ajatuksissani, ja mitä enemmän ajattelin sitä ahdistuneemmaksi tulin. Baari-illan päätteeksi tajuamani asiat ei olleet jättäneet mua rauhaan sen jälkeen, ja tiesin, että mun olisi pakko puhua Ollin kanssa. En vaan ollut yhtään varma, miten se suhtautuisi asiaan. Toisaalta, eikö me oltu Qstockin tapahtumien jälkeen sovittu, että otettaisiin mieltä vaivaavat asiat toisen kanssa suoraan puheeksi. 

Mun teki mieli selvittää ajatuksiani puhumalla niistä ensin jonkun toisen kanssa, mutta kyseessä oli niin yksityiset asiat, että Olli tuskin tykkäisi siitä, että juttelisin tällaisesta sen selän takana Miian tai Venlan, saati Joelin kanssa.

Se saapui tapaamisestaan myöhään iltapäivällä vähän hämmentyneen näköisenä, ja meni keittiöön keittämään teetä. Se kaatoi mullekin kupillisen, ja mä menin pöytään sen seuraksi istumaan. Olli tuijotti kuppiaan ja pyöritti lusikkaansa teessään niin keskittyneesti, että olin varma että sitä vaivasi joku.

- Se sokeri varmaan sekottui sinne jo pari minuuttia sitten, ja sun tee on kohta jäähtynyttä, mä totesin hymyillen.

- Täh? Se nosti katseensa kupistaan ja tuijotti mua.

- Sua selvästi mietityttää joku, mä sanoin sille.

Olli näytti vaikeelta.

- No kun se Milla pyysi mua ulos, se sitten sanoi ja katsoi muhun sen näköisenä, että vähän pelkäsi mun reaktiota.

- Ulos...? 

- Niin, tai se kysyi haluaisinko nähdä muutenkin ku töiden merkeissä. Mutta mä tietysti kieltäydyin ja kerroin olevani varattu.

Oho. Mä olin kyllä tottunut siihen, että tuhannet fanit oli kiinnostuneita Ollista ja lähetteli sille treffikutsuja ja vähän muitakin ehdotuksia, mutta tällanen muusta suunnasta tuleva lähestyminen tuntui jotenkin eri asialta.

- Okei... Eihän se ole mikään ihme, jos joku kiinnostuu noin upeesta tyypistä, mä sanoin. - Jäikö sua vaivaamaan joku siinä tilanteessa?

- No ei ehkä tilanteessa, mutta... mähän tapaan sitä vielä jatkossakin, kun nää meidän koruhommat on ihan kesken, Olli sanoi syylliseltä näyttäen.

- Miltä sen näkeminen susta ton jälkeen tuntuu?

- Vähän väärältä, Olli vastasi.

- No mut... eihän kukaan oo tehnyt mitään väärää. Se ei tiennyt sun olevan varattu, ja sä sanoit ei.

- Niin kai, Olli sanoi ja hymyili söpösti. - Kai mä vaan ajattelin, että jos susta tuntuu pahalta se, että näen sitä vielä jatkossakin tällasen jälkeen.

Mitä mä olin tehnyt, että olin saanut noin ihanan miehen? Ja mitä mun pitäisi tehdä mun päässä pyörivien ajatusten kanssa, puhua niistä vai olla hiljaa? Olli oli niin täydellinen tyyppi. Komee, kiltti ja luotettava...

- Ei se musta tunnu pahalta, kun mä luotan suhun ihan täysin, mä sanoin sille.

Ja kyllä mä oikeesti luotin Olliin. Joku pieni sävy sen äänessä vaan sai mut entistä enemmän ajatuksiini.

***

Mä en olisi ollut oma itseni, jos en olisi vähän käynyt somessa kurkkaamassa miltä se Milla näytti. Se oli ihan kaunis, sillä oli punaruskeat hiukset ja siniset silmät ja kuviensa perusteella liikunnalliset harrastukset. Olikohan se yhtä mukava, kuin millasen kuvan siitä sai sen tekstien perusteella? Mitäköhän Olli siitä oikeesti ajatteli?

Mä olin sattunut kuulemaan, kun Olli oli ennen niiden aiempaa tapaamista ehdottanut puhelimessa, että ne voisivat nähdä seuraavilla kerroilla yhdessä kahvilassa keskustan tavaratalossa. Mulla oli kehittymässä mielessäni pieni suunnitelma, jonka toteuttamisesta olin kuitenkin todella epävarma. Pahimmillaan se saisi mut näyttämään täydeltä idiootilta. Mutta jos niin kävisi, saisinkohan erään henkilön mukaan nolaamaan itsensä yhdessä mun kanssa?