~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

55.

Sen jälkeen kun mä perjantaina otin vaikean asian puheeksi, me juteltiin siitä vähän väliä koko viikonloppu. Ne oli hyviä ja rauhallisia keskusteluja, ja varmaan auttoi meitä näkemään tilanteemme realistisesti, kun siihen asti me oltiin molemmat muutosta toivoen pyöritelty asioita vain itseksemme.

Sunnuntaina me istuskeltiin taas Ollin olohuoneessa, ja mä päätin kysyä suoraan.

- Kaiken tän jälkeen mitä me on tässä nyt pari päivää puhuttu.. Tuntuuko susta, että meillä oikeesti olis vielä mahdollisuus muutokseen vai pitäskö tässä tehdä joku muu ratkasu?

- Tää on kamalaa, Olli sanoi. - Tuntuu että on pelkkiä huonoja ratkasuja. Tosi hyvähän se oli, että otit tän asian puheeksi, koska se on kaikki totta mitä sä perjantaina sanoit. Mutta kun mä en halua menettää sua. Sun seurassa on niin kivaa, ja meillä toimii asiat muuten paitsi...

- Se "paitsi" on aika oleellinen juttu parisuhteessa, mä huokasin.

- Niinhän se on.

- En mäkään silti halua menettää sua.

- Ei kai meidän tarvisi menettää toisiamme, vaikka me erottaisi, Olli sanoi. Se oli ensimmäinen kerta, kun se lausui eron ääneen siinä muodossa, että se saattaisi olla mahdollinen. -Kun hyvinhän me on pysytty kavereina ja nähty meidän sellasia exiä, joiden kanssa se on ollut luontevaa ja mahdollista ja molemmat on halunnut jatkaa yhteydenpitoa.

- Niin, se on kyllä totta.

Sen jälkeen me oltiin pitkään hiljaa. Molemmille alkoi sen iltapäivän aikana olla selvää, mihin tää johtaisi. Lopullisen ratkaisun tekeminen vaan oli helvetin kipeetä ja vaikeeta.

Iltaan mennessä me oltiin sovittu eroavamme. Olli tietysti sanoi, että mä voisin tammikuussa tarvittaessa asua sen luona niin pitkään kuin halusin, koska multa oli menossa oma asunto alta kahden viikon päästä. Mä toivoin että se ottaisi yhteyttä Millaan ja jatkaisi yhteistyötä sen kanssa ja halutessaan tapaisi sitä muissakin merkeissä. Olin joskus kuullut sanonnan, että epäitsekkäistä teoista tulee hyvä olo, mutta Ollin rohkaiseminen juoksemaan toisen naisen syliin, koska mä en itse pystynyt tarjoamaan sille parisuhteessa vaadittuja juttuja, oli vaikeimpia asioita joita olin ikinä tehnyt.

Mä jäin seuraavaksikin yöksi vielä nukkumaan Ollin viereen. Maanantaina menin kuitenkin töiden jälkeen kotiin. En muistanut, koska olin viimeksi tuntenut oloni siellä niin yksinäiseksi. Jouluaattokin olisi jo viikon päästä. Meidän oli ollut tarkotus viettää se Ollin asunnolla, ja käydä välipäivinä sen perheen luona, mutta Olli oli nyt ajatellut muuttaa suunnitelmiansa niin, että lentäisi jo aatonaatoksi Ouluun. Mä varmaan ajaisin sitten jouluksi Parkanoon. Tässä kerrostaloluukussa en alkaisi pyhiä viettää.

Me oltiin sovittu laittavamme muutamaan Whatsapp-ryhmään lyhyesti tiedoksi, että oltiin päätetty erota ilman draamaa ja pysyä kavereina, koska olisi tuntunut raskaalta alkaa selitellä asiaa joka suuntaan erikseen. Tytöt oli ehkä Venlaa lukuun ottamatta todella yllättyneitä, mutta eivät onneksi alkaneet kysellä enempää. Ne varmaan ajatteli kuulevansa asiasta tarkemmin uuden vuoden juhlissa, jotka oli tänäkin vuonna tarkotus pitää Venlan ja Villen luona.

Tiesin Ollin saaneen laitettua viestin poikien ryhmään siitä, että Joelilta tuli viesti:

"Haluatko olla yksin vai kaipaatko seuraa?"

Mun yksinäisyyden tunne oli sillä hetkellä niin repivä, että vastasin heti:

"Tuu tänne."

Joel oli niin nopeesti sen jälkeen mun oven takana, että mietin millä se oli paikalle lentänyt, mutten kysynyt. Se oli päässyt kipseistään eroon, ja halasi mua pitkään eteisessä. Sitten se käveli keittiöön ja laittoi teeveden kiehumaan. Se näköjään muisti, etten halunnut työpäivää edeltävinä iltoina juoda näin myöhään enää kahvia.

- Ei me sitten muutettukaan yhteen, mä sanoin saatuani teekupin eteeni.

- Haluatko kertoo mitä tapahtu?

- No.. mitään ei tapahtunut. Siis riitaa tai draamaa. Mutta kun mitään muutakaan ei tapahtunut. Makuuhuoneessa tai muissakaan paikoissa, mä sanoin. Olli oli kesällä Oulussa kännissä huutanut nää asiat niin suoraan, että mä en kokenut tarvetta kierrellä niitä nyt Joelin kanssa.

- Okei. Joel näytti siltä, ettei oikein tiennyt mitä uskaltaa asiaan kommentoida. Me ei oltu tästä aiheesta juteltu myöskään kesällä Lapissa, vaikka se muuten olikin sillon varmistellut mun olevan kunnossa Qstockin jälkeen.

- Niin. Ei meidän väleissä ollut mitään vikaa, mutta koko juttu oli melkein heti alkamisensa jälkeen taas jo enemmän kaverisuhde kuin parisuhde. Meiltä vaan kesti näin pitkään myöntää, ettei se siitä muuksi muutu.

- Miten sun asuminen nyt sitten?

- En mä tiedä. Tästä kämpästä pitää häipyä joulukuun loppuun mennessä. Mulla on loppiaisesta eteenpäin koko tammikuu sovittu että en tee etätöitä, kun ne tarvii mua siellä paikan päällä. Saisin kuulemma olla Ollilla niin pitkään että löydän uuden asunnon, mutta... riippuu vähän...

- Riippuu mistä?

- Jos se tapailis sillon jo jotain toista, niin mä en halua olla sen luona sotkemassa asioita.

- Ketä se muka niin nopeesti tapailis?

Mä en oikein tiennyt mitä Olli olisi mieltä siitä, että puhuin sen asioita, mutta mulla nyt vaan oli puhumisen tarve tällä hetkellä.

- Sitä korusuunnittelijaa, jonka kanssa se tekee teidän fanituotteita.

- Mitä vittua? Onko niillä ollut jotain?

- Ei ainakaan vielä. Ei se siis mua pettänyt. Mutta niillä taisi olla vähän molemminpuolista ihastumista.

- Miten kukaan voi ihastua siihen muijaan jos vaihtoehtona oli olla sun kanssa, Joel tuhahti ärtyneesti. Saman tien se näytti vähän nololta, ja siltä että katui äskeisen sanomista ääneen.

- Ehkä niiden välillä oli luonnostaan sitä fyysistä vetovoimaa jota mun ja Ollin välillä vaan ei ollut, vaikka me keväällä hetki niin luultiin, mä tuumin.

Joel katsoi mua ja näytti siltä, että oli sanomassa aiheesta vielä jotain, mutta muutti sitten mielensä ja oli hiljaa.

Se oli lähdössä jouluksi perheensä kanssa Rukalle, ja palaisi uudeksi vuodeksi Helsinkiin. Mä kerroin suunnitelmistani lähteä Parkanoon. En ollut vielä ehtinyt enkä jaksanut kysellä mun siellä asuvien kavereiden joulun vietosta, mutta viihtyisin talossani kyllä yksinkin. Ostaisin valmiit ruuat ja menisin syömään niitä vaikka metsään aaton hämärässä.

- Ootko varma? Joel kysyi. Se oli sitä mieltä, että mä voisin aina lähteä sen kanssa pohjoiseenkin, jos yksin olo ei tuntuisi oikeasti hyvältä.

- Kiitti tarjouksesta. Mutta kyllä mä pärjään. Ja tarkotan sitä ihan oikeesti enkä vaan sano.

- Laita lauantaihin mennessä viestiä jos muutat mieltä.

Joel istui mun luona pari tuntia ja lähti sitten kotiinsa. Mä menin vähän paremmalla mielellä suihkuun ja nukkumaan. Mulla olisi torstaihin asti töitä, ja sen jälkeen pitkä vapaa, koska joulupyhät osui kaikki seuraavan viikon arkipäiville, ja sitä seuraavalle olin ottanut lomapäiviä. Tää loma vaan menisi nyt vähän eri tavalla kuin sen oli pitänyt mennä.