~ It Started On The Beach ~ || Blind Channel

27.

Jono maahantulotarkastukseen oli madellut niin hitaasti, että kello oli lähellä puolta kahdeksaa, kun me saavuttiin tilataksin kyydissä hotellille. Hotel Ambersweet oli tasokas paikka ihan merenrannan tuntumassa Mid Beachilla rauhallisemman pohjoisrannan ja vilkkaasta yöelämästä tunnetun etelärannan välissä. Aulassa oli baari, ja isoissa ravintolatiloissa tarjolla aamiaista, lounasta ja päivällistä.

Asukkaiden käytössä oli myös kuntosali, uima-allas ja polkupyöriä. Ollin katse kirkastui, kun se näki tiskillä mainoksen viimeksi mainituista. Aulan seinällä mainostettiin myös joitakin tiskiltä varattavissa olevia retkiä, mutta olin niin väsynyt, että päätin keskittyä katselemaan tarjontaa joskus myöhemmin.

Mun ja Ollin huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa. Siellä oli Venlan lupaaman mukaisesti kaksi yhden hengen sänkyä. Yksinkertainen, pienehkö huone sisälsi lisäksi pöydän ja sohvan. Suihkutiloissa näkyi olevan kylpyamme. Ikkunasta ja sen takana olevalta parvekkeelta aukesi upea näkymä rannalle ja merelle.

Jotkut olivat sopineet nopeasta tapaamisesta ja drinkeille lähtemisestä pian huoneisiin majoittumisen jälkeen, mutta musta tuntui, että mulle riittäisi tänä iltana yhden minibaarin kylmän juoman nauttiminen huoneen parvekkeella sieltä avautuvia näkymiä ja ääniä ihmetellen. Riisuin hieltä tuoksahtamaan alkavan hupparini, ja heitin sen muovikassiin, johon suunnittelin kerääväni pyykkejä, joita voisin pesettää matkan puolivälissä.

- Mikä sulla tohon on osunut? Olli kysyi ja hipaisi mun olkavartta nähdessään siinä pienen, tuoreen arven.

- Kävin poistattamassa yhden ärsyttävän luomen. Tikit poistettiin toissapäivänä, niin pääsen täällä onneksi heti uimaan. Mä haluan mennä aamulla kun aurinko nousee tonne mereen, mä vastasin ja katselin 50 metrin päässä illan hämärässä rantaan lyöviä aaltoja.

- Monelta se täällä nousee?

- Vähän ennen seitsemää.

- Aika aikasin saa herätä, Olli nauroi. -Mutta olishan toi täydellinen loman alotus huomiselle. Mä voin tulla mukaan.

- Etkö lähde kohta sinne rantabaariin mihin monet oli menossa?

- En taida. Alkaa tuntua tää melkein vuorokauden valvominen jo.

Me löydettiin minibaarista hyvän näköiset ananasjuomat, joiden kanssa istuttiin parvekkeelle nojatuoleihin.

- Miten sä oot voinut viime viikot? Olli kysyi päästyään tuolissa mukavaan asentoon ja nostettuaan jalkansa parvekkeen kaiteelle.

- Aika paska olo tässä on ollut, mä vastasin. - Tein paljon ylitöitä ennen tätä matkaa, mutta heti kun lopetti tekemisen ja vaan pysähty olemaan yksin asunnossaan ni oli jotenkin.. tosi vaikeeta.

- Joel on näyttänyt olevan myös aika huonossa kunnossa. Tai suoraan sanottuna ihan paskana, vaikka se yrittää peittää sitä. Jotkut koitti siltä aluksi kysellä vähän teidän erosta ja voinnista, mutta se tuntu menevän siitä vaan lukkoon, ni me on annettu sen olla rauhassa... Sano jos kyselen liikaa, mutta saitko sä kuitenkin siltä jotain selitystä sen käytökseen?

- Sain. Vaikka sitä olikin vähän vaikee ymmärtää..

Kerroin Ollille pääkohdat keskustelusta, joka me oltiin Joelin kanssa käyty Tampereelta paluun jälkeen. En tiennyt mitä mieltä Joel olisi siitä, että näistä juttelin ensin Venlan ja muiden ja nyt Ollin kanssa, mutta mun puhumisen ja asian pohtimisen tarve yhdessä jonkun kanssa oli sen verran kova, että en oikeastaan välittänyt.

- Kuulostaa monimutkaselta, Olli kommentoi. - Ja siltä, että Joel tunnistaa noita vaikeita piirteitään ja ongelmansa taustoja muttei voi niille mitään.

- Niin. Aika hyvin se osasi kertoa mikä se ongelma on. Kai joku toinen tarvisi vuosien terapian jo siihen, että tajuaisi tollaset asiat ja käytöksensä takana olevat syyt itsessään syvemmin.

- Eikö se tunnistaminen ole kuitenkin ensimmäinen askel siihen, että niitä omia käytösmalleja voisi joskus saada muutettua omaa hyvinvointia enemmän tukevaan suuntaan, Olli tuumi. - Vaikka eri asia on, löytääkö Joel enää ikinä ketään, johon sen olisi edes mahdollista rakastua niinku suhun. Se oli vaan sivusta katsottuna jotain niin erilaista ku sen mitkään aiemmat deittailut ja suhdeyritykset.

Me istuttiin parvekkeella hyvän aikaa, jonka jälkeen mä kävin suihkussa ja aloin valmistautua nukkumaan menoon. Päivä oli ollut hiton pitkä, ja oli ihanaa ryömiä pehmeän peiton alle ja painaa pää tyynyyn.

***

Olli piti lupauksensa, ja heräsi mun kanssa aamu-uinnille Miami beachin auringonnousuun. Meidän astellessa kuuden maissa pyyhkeet olalla hotellin käytävää pitkin aukesi hissiaulan viereisen huoneen ovi. Se oli Joelin ja Joonaksen huone. Ulos astui kaksi ruskettunutta, hyväkroppaista nuorta blondia niukoissa vaatteissa. Mulla pisti silmään, että niiden muuten huoliteltuun tyyliin nähden niiden hiukset oli sekaisin ja toisella oli toppi väärin päin päällä. Ei ollut vaikea arvata, millasia jatkoja huoneessa oli vietetty. Ne vaikutti olevan hyvällä tuulella ja jäävän keskenään naureskellen odottamaan hissiä. Olinhan mä tiennyt, että Joel täällä varmaan ottaisi yöelämästä kaiken irti, mutta silti yllätyin, kuinka vitun kipeältä se vihlaisu mun rinnassa tuntui. Keskityin tuijottamaan tapettia meidän pysähtyessä myös hissien eteen. Blondit tuli samaan hissiin, ja hävisi ala-aulaan päästyä nopeasti ulos kadulle.

- Ootko kunnossa? Olli kysyi ja katsoi mua myötätuntoisesti. Se oli varmasti osannut tehdä naisista samat päätelmät kuin mäkin.

- En ihan. Mutta kyllä tää tästä. Mennään nyt vaan sinne rannalle.

Merivedessä tarkeni hyvin uida. Palmuranta, sen värikkäät hengenpelastajien kopit ja Atlantin takana hehkuva pinkin oranssi taivas ja sieltä kohta nouseva aurinko olivat niin mieletön näky, että sain ainakin hetkeksi helposti unohdettua Joelin ja sen harrastukset.