What Is Life Really Like? 💫🕊️

021

~~kahdeskymmenesensimmäinen~
                _omalla vastuulla_
~jungkookin nk~

"ömm.. Anteeksi, että häiritsin" mutisin katsoen kenkieni kärkiä. Saikin olla kiinnostavat.

"Et jooko tee tätä toiste jos näet meidät tai jotkut muut täällä samoissa hommissa? Okei?" Namjoon selitti jotain järkevästä käytöksestä, mutta en oikein kuunnellut.

Poskeni olivat yhä punaiset aikaisemmasta kaatumisestani. Minua ei ollut pitkään aikaan nolottanut näin paljon.

" Sori vaihdan taas aihetta. Haluatteko selittää että mitä vittua sille koululle tapahtu!? Joo, mulle selitettiin jo vähän mut haluun tietää lisää yksityiskohtia" puhelimeni värisi farkkujen takataskussa.

"No tuota.. Mitä nyt minä selville sain, niin koulun palo oli aluksi tuhopoltto. Siitä se sitten paheni niin paljon, että kun paloauto saapui paikalle koulu oli jo liian liekeissä sammutettavaksi. Loppuen lopuksi koululle kävi siin surkeasti kuin räjähdys. Sen tiedätkin että veljesi jäi loukkuun, eli jäi paloon. " Seokjin alkoi selittää tapahtunutta yksityiskohtineen.

" kiitos selvennyksestä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan että veljeni on sairaalassa. "

"Minkälainen hänen kuntonsa on? Jung-Hyun oli huippuoppilas" Seokjin jatkoi kanssasi juttelua Namjooniin nojaten.

Huokaisin hiljaa kunnes sain suuni taas avatuksi. "Hänen tilansa on vakava. Selviäminen olisi maailman suurin ihme. Noin 00,01% mahdollisuus selviämiseen."

Kaksikko nyökkäsi täsmälleen samaan aikaan. Se nauratti minua hieman, mutta sain pidettyä naurun sisälläni. En halunnut päästää sitä valloilleen juuri nyt. Puhuimmehan vakavista asioista.

Pienen hetken kuluttua kaksikko kääntyi kannoillaan ja vilkutti minulle lähdön merkiksi. Vilkutin pikaisesti takaisin ja lähdin itsekin takaisin kohti Taehyungin kotia. Nappasin puhelimeni taskustani. Monta viestiä Taehyungilta. Avasin keskustelumme.

Tae:Moi

Tae: Mis oot?

Tae: Hei oikeesti! Minne menit keskellä yötä?

Tae: huhuu

Tae: Jungkook

Tae:vastaa!!

Tae: eikai sulle oo käyny mitää?

Jungkook: sori. Kävin vaan kävelyllä.

Tae: aa okei. Hyvä ettei sulle oo käyny mitään. Ootko jo tulos takas?

Jungkook: oon just kävelemässä sinne. Ei hätää

Tae: huh okei. Oon valmiina täällä.

Jungkook:✨

Kertojan näkökulma-

Poikien keskustelun jälkeen Jungkook pujautti puhelimensa takaisin housujen taskuun. Brunette jatkoi matkaansa ripein askelin kohti isoa kerrostaloa. Alaovi oli lukossa joten tuo laittoi Taehyungille uuden viestin.

Jungkook: tuutko avaa tän alaoven? Se on lukossa.

Taehyung:tuun. Oota sekka!

Jungkook:okei. Oo nopee.

•

Pian taehuyng ilmestyi alaovelle ja avasi sen lukosta Jungkookille. Pojat hymyilivät toisilleen samalla kun Jungkook pujahti ovesta sisälle. Taehuyng sulki oven ja laittoi sen takaisin lukkoon. Pojat astelivat Taehyungin asunnolle, avasivat oven ja luikahtuvat sisälle pienestä ovenraosta.

Jungkook hyppäsi selkänojaan yli sohvalle. Tyynyt tipahtelivat lattialle mätkähtäen jungkookin painon alta pois. Taehuyng istui tuon viereen.

"Anteeks kun lähin keskellä yötä enkä jättänyt mitään ilmoitusta siitä. Oon pahoillani" Jungkookhuokaisi hiljaa katsoen lattiaa. Tuo oli juuri noussut istumaan sohvan toiseen päähän, pienen matkan päähän Taehyungista.

"Ei se mitään. Olin vaan tosi huolissani susta. Mut tiiätkö mitä?"

"Niin?"

"Nyt sä oot siinä. Turvassa. Ja tiedän et oot siinä, joten mun ei tarvii olla enää huolissani sun turvallisuudesta" poika joka liikkui lähemmäs toista hymyili rohkaisevasti.

"Ja pitää mun kertoa yks toinenkin asia" Taehyung jatkoi.

"No mikä? Onko se huono kun sun ilme on tollanen?" Jungkook panikoi hieman. Taehyungin huulet kääntyneet alaspäin ja tuo tuijotti sohvan kangasta.

Taehyung valehteli ilmeensä, jotta Jungkook luulisi asian olevan huono.

"No... Asia on nyt niin että... Että mä taidan olla rakastunut pahemman kerran"

"Ai... Kehen? Tunnenko mä sen?" Jungkook keksi niin monta kysymystä.

"En oikeen usko et sä tunnet sitä. Mut sen voin sanoa, et se on maailman sulosin tyyppi ikinä"

"Ai.. Ketä se on? Saanko mä tietää?"

"Saat." Taehyung virnisti pelottavasti.

"Se tyyppi on brunette poika. Kävi koulua joka vähän aikaa sitten räjähti
Harmi. Ainiin ja sitten vielä lisäksi hän istuu just nyt samalla sohvalla mun kanssa" Taehyung nosti katseensa ja kohtasi Jungkookin hämmentyneet silmät. Pojan huulille nousi leveä hymy. Samanlainen iso hymy tarttui nopeasti myös Jungkookin kasvoille.

"O-oikeesti?" nuormepi brunette änkytti sekavan hämmästyksen tunteen keskeltä. Silti hänen sydämensä oli pakahtua onnesta.

"Kyllä. Juuri niin se on. Mä rakastan sua niin paljon ku voin. Jollen enemmänkin." Taehyung siirtyi aivan kiinni Jungkookin kehoa vasten. Tuo halasi nuorempaa tiukasti. Jungkook vastasi blondin halaukseen.

Hetken halailun jälkeen Taehyung siirtyi sentin päähän Jungkookista.

"Kookie. Tää merkkaa mulle tosi paljon. Sä oot se minkä mä tarvitsen. Usko mua jooko Jungkook?"

"Uskon!" Jungkook huusi itkien onnellisena.

Taehyung hymyili ja melkein itki itsekin. Samainen blondi poika painautui uudelleen kiinni nuorempaan. Tuo painoi huulensa hellästi Jungkookin huulille.

"Mennään jonnekkin muualle kun ollaan tässä sohvalla jooko?" Jungkook Keskeytti kaksikon hetken.

Taehyung ei tehnyt muuta kuin nyökkäsi ja oli jo vetämässä Jungkookia kädestä tuon huoneeseen. Blondi riuhtaisi oven nopeasti auki ja pamautti kiinni molempien ollessa huoneessa. Taehuyng veti Jungkookin perässään sängylle, kun Jungkook taas työnsi Taehyungin sänkyä vasten selälleen makaamaan.

Jungkook kömpi kontalleen Taehyungin päälle ja painoi huulensa takaisin blondin omia vasten. Molempien silmät painuivat hiljaa kiinni.

Taehyung nappasi Jungkookin paidan helmasta kiinni ja alkoi vetää sitä pois nuoremman yltä. Jungkook auttoi ystäväänsä hommassa ja veti samalla myös Taehyungin paidan pois. Molemmat paidat viskattiin lattialle sängyn viereen.

Taehyung kiepautti Jungkookin alimmaiseksi. Niin oli hänen mielestään parempi. Jungkookista tuo ei tiennyt, mutta kai se kelpasi.
  •
Täämmöstä:D toivottavasti piditte tästä😅
Kommentointi ja tähden painaminen you know ei ole kiellettyä eli tehkää miellellänne niin:)