What Is Life Really Like? 💫🕊️

83

•Pov: Jeon Ju-Hyung
•kirjoitettu: 25.7.2020
---------------------------------

Astelin katua pitkin kohti työpaikkaani, kahvilaa. Olin ottanut sieltä työt muutama viikko sitten.

Perille päästyäni avaan kahvilan oven. Ihan ensimmäisenä laskin kaikki tuolit alas pöytien päältä ja pyyhin nopeasti muutamat pöydät. Sen jälkeen käänsin ovessa roikkuvan kyltin toisin päin, eli toisin sanoen avasin kahvilan.
Siirryin sen jälkeen seisoskelemaan tiskin taakse odottamaan jospa asiakkaita alkaisi tulla. Yleensähän tähän aikaan aamusta tuli vain muutamia, mutta sitten pidemmällä päivällä enemmän ruokataukojen ja muiden aikana.

....

Työpäivän loputtua jätin kahvilan toiselle työkaverilleni hoitoon. Yleensä minä hoidin avaamisen, ja hän sulkemisen. Näin vuorot menivät sopivasti.

Ajattelin käydä ennen kotiin menoa ostamassa Hoseokille suklaata kaupasta. Jotain mistä tiesin tuon pitävän. Astuin kaupan ovista sisään ja suuntasin heti karkkiosastolle. En viipyisi kaupassa kauaa, etten aiheuttaisi Hoseokille miettimistä missä oikein viivyin. Olinhan luvannut että tulisin suoraan töistä kotiin.

Maksoin suklaalevyn kassalla ja lähdin suuntaamaan kotiin. Astelin pitkin ja nopein askelin kadun reunalla.

Kotipihalle päästyä tungin avaimet ovessa olevaan avainreikään, ja käänsin niitä pienesti. Vedin oven auki ja astuin eteisen puolelle. Laitoin valot päälle, sillä jostain syystä ne olivat pois päältä. Mietin hetken aikaa miksi, mutta jätin kuitenkin ajatuksen pois. En halunnut rakentaa mielessäni mitään ylimääräisiä tarinoita.

"Hoseok?", Tokaisin rauhalliseen ääneen. Sytytin kaikkia valoja ympäri kämppää päälle. Astelin samalla kaikkia huoneita läpi etsien Hoseokin sieltä jostain.

Kaikki valot päälle saatuani löysin Hoseokin nukkumasta olohuoneen pörrö sohvalla. Hymyilin näylle ja istun sohvan toiseen päätyyn. Laskin käteni nuoremman hiuksien sekaan silittäen niitä varovaisesti. Ihmeellisen hyvät unenlahjat Hoseok kyllä omisti. Itse en pystyisi nukkumaan tähän aikaan päivästä. Noh, parempi vain että tuo sai nukuttua eikä sen takia olisi väsynyt hereillä ollessaan.

"Herätys, aurinko", Kuiskasin hiljaa silitellen yhä tuon hiuksia ja pehmeitä poskia... Olihan tuo pakko jossain kohtaa herättää vaikka en olisi millään halunnut.

Onnistuinkin aika hyvin, kun Hoseok hetken päästä nousi istumaan hiljaa mutisten. Otin käteni pois tuon hiuksista ja laskin syliini.
"Toin tän sulle", sanoin ja ojensin tuolle suklaata. Vastaukseksi sain kiitollisen hymyn ja pieneen lämpimän halin.

Istuimme sohvalla pitkään ihan vain halaillen toisiamme. Haukottelin pienesti ja käperryin Hoseokin kainaloon. Siellä oli lämmin ja turvallinen olla. Tunsin itseni aina turvassa olevaksi Hoseokin käsien suojassa. Ihmisen, jota rakastin koko sydämestäni.

Huominen saattaisi olla hieman erikoisempi kuin meidät normaalit päivämme kotona. Olin suunnitellut vähän kaikkea erikoisempaa. Uskoin Hoseokin kyllä pitävän suunnitelmistani.

-hp-

•Anteeksi lyhyt luku! Lopetan nää vaan just siihen kohtaan ku itelle tuntuu hyvälle. En rupee siis pitkittää pitkittää lukuja pakottamalla itteäni siihen. Ja seuraavan suunnitelman haluan tehdä seuraavaan lukuun enkä tunkea tähän samaan!

Toivon ettei haittaa ❣️•