What Is Life Really Like? 💫🕊️

49. Pitsaa

Pov' Min Yoongi

•

'Jimin mun on pitänyt kertoo tää sulle jo kauan sitten.. Mä.. Mä rakastan sua. Oon ollu jo kauan ihastunu suhun. En tiiä miten reagoit tähän, mut jossain vaiheessa mun oli ihan pakko kertoa. Ja se aika tuli nyt.'

Jään tuijottamaan keskustelua ja Odottamaan tuolta vastausta. Huomattuani Jiminin kirjoittavan, suljin puhelimen näytön. Sydämeni hakkaa lujaa.

Kun saan ilmoituksen uudesta viestistä, avaan keskustelun uudelleen.

Jimin:
' Yoongi... En tiiä miten vastaisin. Mäkin tykkään susta. Oikeesti'

Jään tuijottamaan tuon viestiä. En voinut uskoa tätä todeksi. Kauan aikainen ihastukseni... Pitää myös minusta. En tiedä mitä ajattelen. Kaikki on nyt niin sekavaa. Sain kerrottua ajatukseni, ja sain niille vielä hyväksyvän vastauksen.

Kysyn Jiminiltä suoraan haluisko tuo nähdä. Saan siitäkin myöntävän vastauksen. Sovimme näkevämme siellä samassa Kahvilassa, missä olimme silloin joskus.

Lähden suoraan siistiytymään. Käyn nopeasti suihkussa pesten myös hiukseni. Vaihdan vaatteet rentoihin ja mukaviin vaatteisiin. Löysät housut ja huppari. Kampaan hiukseni peilin edessä. Ennen lähtöä nappaan keittiöstä yhden omenan. Eteisessä puen nopeasti kengät jalkoihin ja vedän takin ylleni. En tiedä mistä tämä kamala kiire johtuu. Ehkä vain haluan niin kovin nähdä Jiminin. Toivon kuitenkin samalla ettei tilanteesta tule mitenkään kiusallinen..

Saavun Kahvilalle ennätysajassa. Olin melkein juossut koko matkan. En ihan. Olisihan se ollut noloa jos olisin juossut pitkin katuja. Kuitenkin kaikki täällä päin tietävät minut laiskana kotona majailijana. Naurahdan hiljaa omille ajatuksilleni.

Avaan kahvilan lasisen oven. Kello sen yläpuolella kilahtaa. Suu hymyssä katselen ympärilleni etsien Jiminiä. En näe tuota kuitenkaan missään. Päätän mennä pöytään odottamaan, sillä olin etuajassa. Ei tuo välttämättä ollut vielä edes tullut paikalle. Istun samaisessa pöydässä, missä olemme aina täällä aikaa vietettäessämme.

Viisi minuutti on kulunut. Alan jo oikeasti ihmettelemään missä Jimin on. Helpotukseksi tuo kuitenkin astelee pian ovesta sisään. Katsettaan hetken pyöriteltyä Jimin huomaa minut ja astelee lähemmäs hymyille.
Hymy kasvoillani senkun kasvaa. Olen niin onnellinen nähdessäni kyseisen pojan jälleen pitkän ajan jälkeen.

En tiedä pitäisikö sanoa jotain, ja jos pitäisi, niin mitä. Siksi pysyttelen vain hiljaa. Katseeni vaeltaa pitkin kahvilan seiniä, käyden vähän väliä Jiminissä. En halua katsoa tuota suoraan. Siksi katselen sinne tänne ja käytän katseeni välillä tuossa. Uskon tuon kyllä tajuavan mitä yritän.

"Kyllä sä voit mua ihan katsoa. Ei sun tartte tolla tavalla peitellä"
Jimin naurahtaa suloisella äänellään. Sulan aina tuon äänelle. Se on niin pehmeä ja rauhallinen. Täydellinen.

"Sori..."
Mutisen nolona ja Raavin varovasti niskaani toisella kädelläni. Naurahdan hiljaa nostaen katseeni vihdoin kunnolla tuohon. Jimin katsoo minua suoraan silmiin hymyillen lempeästi. Onneksi tuo ilmeisesti huomasi pienen jännitykseni. Olen helppo jännittämään jopa tuttujen kanssa.

"Ei se mitään"
Kuuluu jälleen uusi naurahdus edessäni istuvan pojan huulien välistä.

Katson ensin tuon hiuksia. Sitten silmiä. Jumitun hetkeksi tuon silmiin. Kuitenkin lasken katsettani hetken päästä varovasti tuon huulille. Nielaisen purren huultani mahdollisimman huomaamattomasti. Jimin tekee minut aina ihan hulluksi.
Tajuan nopeasti minne oikein tuijotan. Luulen tuonkin huomanneen katseeni kohteen. Lasken katseeni mahdollisimman nopeasti alas syliini. En ole ikinä ollut näin nolostunut. Enkä tiedä miksi nolostukseni korostuu nyt Jiminin seurassa. Olen kuitenkin tuntenut tuon jo jonkin aikaa. Huokaisen hiljaa ja päätän avata suuni vihdoin.
"Tilataanko jotain?"
Ääneni tuskin kuuluu mihinkään. Onneksi vastapäätä istuva pörrötukkainen poika kuulee sen terveeksi hyvin.

"Joo, mikä ettei. Vois sullakin toi ujous lähteä ku saat suustas jotain alas"
Tuo naurahtaa ja pyytää tarjoilijan luoksemme.

Tarjoilija kysyy tilauksemme, annamme sen tuolle ja jäämme odottamaan.

"Mistä sä sait... No... Yhtäkkiä rohkeutta kertoa mulle?"
Jimin kysyy ja pitää katseensa tiukasti minussa.

Ihmettelen tuon kysymystä hetken. Mietin päässäni ajatukset sanoiksi, ennen kuin kykenen vastaamaan tuolle. Siinä meneekin aikaa, koska olen huono puhumaan. Jutut kuulostaa hyvältä päässä, mut sanoissa ei todellakaan. Ei lähellekään.
"Nosiis... Kävin puhumassa terapiassa. Sain sieltä rohkeutta ja vinkkejä. Sit vaan kerroin sulle. Mua kyllä jännitti silti. Onneks sä osaat ottaa asiat niin hyvin vaikket oliskaan aina samaa mieltä"
En tiedä mistä nuo kaikki sanat tulivat. Heti vain kun avasin suuni, ne tuli. Sain puhuttua putkeen paljon.

" Oho, sieltä tulikin paljon tekstiä. "
Taas naurahdus
"Mä ymmärrän sua kyllä. Ainahan se vähän jännittää. Mäkin oon tykänny susta tosi kauan. En oo vaan kehdannu kertoa"
Tuo jatkaa vielä. Emme siis kumpikaan olleet pystyneet kertomaan toiselle tunteistamme, vaikka molemmat tunsimme samoin. Ehkä olemme vain epävarmoja. No, nyt nekin epävarmuudet on poissa. Tiedämme toisistamme, ja voimme alkaa sopia asioista pikkuhiljaa. Siitä olen onnellinen.

Tilauksemme tuodaan pöytään pian. Otimme molemmat vain normaalit kaakaot kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla.
Istumme vastakkain nurkkasohvapöydällä. Katselemme molemmat myös ikkunasta ulos. Ulkona on edelleen kaunis ilma. Samanlainen kuin eilen, mutta jotenkin lämpimämpi.

Juotuamme kaakaot loppuun, päätämme yhdessä lähteä minun kodilleni. Viettäisimme vain rennon päivän katsoen elokuvia. Saatamme syödä myös joitakin herkkuja. Alkoholin juomiseen emme ala. Ainakaan vielä. Jiminillä on sen verran huono pää, ettei se kestä suurta alkoholin määrää. Se menee sekaisin jo pienestä.

Kävelemme asuntoani kohti pienellä hiekkapolulla, joka kulkee puiston läpi. Pysähdymme järven rannalle antamaan ankoille leivänpalasia>3 Rannalla on aina jokin pieni kori täynnä leipää. Siitä ohikulkijat saisivat halutessaan ruokkia ankkoja. Ankat ovat kyllä suloisia, pakko sanoa.

Avaan taloni oven avaimella, antaen Jiminin mennä ensin sisälle. Astun sitten itse perässä ja vedän oven kiinni. Riisumme kenkämme ja takkimme eteiseen. Päästän Jiminin menemään valmiiksi olohuoneeseen. Itse menen keittiöön valmistelemaan hieman herkkuja.
Tulenkin itse olohuoneeseen mukanani yksi sipsikulho, yksi popparikulho ja suklaalevy. Onhan minulla myös pienet pullot limpparia. Minun lempparini, ja Jiminille tuon lemppari. En sitten yhtään tiedäkään mistä tiedän tuon suosikki limpparin.

Katsomme jotakin erittäin tylsää rakkaus elokuvaa, jonka löysimme Netflixin uumenista. Melkeinpä kaikki tapahtumat ovat ennalta-arvattavia, niinkuin suurimmassa osassa muissakin tämänkaltaisissa elokuvissa.

Saamme elokuvan kuitenkin loppuun, ilman että kumpikaan nukahtaa. Jimin on käpertynyt hetki sitten kainalooni, ja olen kietonut käteni tuon ympärille. Silitän toisella kädelläni hellästi tuon kylkeä.

"Jimin..."
Mutisen hiljaa kääntäen katseeni tuohon.

Jimin nousee paremmin istumaan kaivautuen pois käteni suojasta. Tuo kääntää kysyvän katseensa minuun.

"Haluutko jäädä mun luo yöksi?"
Kysyn. En tiedä mistä tälläinen ajatus on päähäni edes pompannut. Olen kuitenkin iloinen että kysyin sen. Jos viettäisin yön jonkun kanssa, se olisi ehdottomasti Jimin, eikä kukaan muu.

"Tottakai mä voin jäädä"
Jimin vastaa hymyillen maailman suloisinta hymyään.

Vedän tuon uudelleen käsieni sisään halaten tuota tiukasti. Suljen silmäni ja nojaudun tuota vasten. Olen vain niin onnellinen, kuin voi ihminen olla.
Halailemme kauan istuen sohvalla. Elokuva on jo loppunut jokin aika sitten.

Tilaamme itsellemme pitsaa. Odottaessamme pistoja käymme suihkussa vuorotellen, ja vaihdamme rennot vaatteet ylle. Annan Jiminin lainata vaatteitani. Istumme jälleen sohvalle odottamaan vielä hetken.

Vatsani kurnii nälästä juuri siinä vaiheessa kun ovikello soi. Pomppaan vauhdilla ylös mennen avaamaan ruskean puisen oven. Pitsakuski ojentaa minulle kaksi laatikkoa, ja maksan rahat tuolle. Suljen oven lähtien pitsojen kanssa olohuoneeseen. Lasken tuon oman tuon eteen. Istun sohvalle takaisin ja nappaan oman pitslaatikkoni syliini.

Syömme pitsoja hiljaisuuden vallitessa koko taloa.

•
Uutta lukua jälleen. Toivottavasti kelpaa 🥰