What Is Life Really Like? 💫🕊️

041

-Kertojan nk-

*skip pari päivää*

Jungkook niminen poika käveli kaupan käytäviä pitkin Taehyungin kanssa. Pojat olivat juuri lähtemässä kaupasta. Suojatien kohdalle sattui juuri silloin joku sekopäinen autoilija , joka yritti ajaa poikien päältä. Kuitenkin Jungkook tönäisi Taehyungin sivuun, jääden vain itse uhriksi auton alle. Auton kuski pakeni heti tapahtuman jälkeen paikalta.

Shokissa Taehyung juoksi heti auton poistuttua tielle. Hän kyykistyin Jungkookin viereen katsoen tuon kuntoa. Poika oli tajuton. Ainakin hengitti vielä. Kyyneleet alkoivat pikkuhiljaa valua Taehyungin vaaleita poskia pitkin. Hän tärisevin käsin nosti puhelimen farkkujensa taskusta, soittaen hätänumeroon.

"Hätäkeskus, Kuinka voin auttaa?" puhelimesta vastattiin.

"Mun poikaystävä on jääny auton alle" Taehyung melkein huusi puhelimeen hädissään.

"Okei. Testaatko hengittääkö hän?"

Taehyung testasi vielä kerran, ja vastasi lyhyesti takaisin.
"hengittää se"

"Hyvä. Kerrotko vielä osoitteen ja katsot ettei siitä aja autoja?"

"J-joo... *osoite*"

"Lähetän sinne ambulanssin. Voit sulkea puhelun" naisen ääni kertoi.

Taehyung sulki puhelun laittaen puhelimensa takaisin taskuun. Hän tuijotti Jungkookia puhdasta kauhua, pelkoa ja surua silmissään. Pojan kädet olivat aivan veressä Jungkookia pideltyään.

Poika katseli epätoivoisesti ympärilleen hakien turvaa jostain ja samalla katsoen olisiko ambulanssi jo tulossa paikalle.

"Jungkook rakas sä selviit tästä. Sä oot tosi vahva! Sun pitää selvitä!" kyynelet tulvivat Taehyungin silmistä yhä suurimmissa määrissä.
"J-ja jos et selvii.... Mä rakastin ja rakastan sua aina ihan hitosti. Ja haluun et tiiät sen. Ne kaikki asiat mitä koettiin, jää mun mieleen ikuisiksi ajoiksi. Mä halusin joskus mennä sun kanssa naimisiin..... Ja jos sä kuolet.... M-mä jään yks.... Yksin"

Surullisen hetken Keskeytti ambulanssin kovaääniset pillit. Auto pysähtyi suojatien toiselle puolelle. Kyydistä poistui muutama mies hakien auton takaosasta paarit. He hakivat Jungkookin autoon kysyen Taehyungilta tuleeko tuo mukaan.

"Totta kai mä tulen! Saatana se on mun poikaystävä!" Taehyung sanoi normaalia kovemmalla äänellä kiiveten ambulanssin Kyytiin Jungkookin vierelle. Hän nappasi nuoremman pojan käden omaansa, vaikka se olikin ihan kylmä ja verinen.

Ambulanssi lähti kovaa vauhtia kohti sairaalaa. Tai ainakin Taehyungista se tuntui kovalta vauhdilta. Nyt hän tiesi miltä Jungkookista tuntui, kun tuo oli ollut veljensä mukana ambulanssissa.

"S-sä pelastit mut sen auton alta.... Mut miks sä jäit ite siihen?" Taehyung kysyi tajuttomalta poikaystävältään, vaikka tiesi ettei tuo tuskin kuullut, tai edes pystynyt vastaamaan.

Taehyungia ahdisti ajatuskin siitä ettei Jungkook ehkä selviäisi.

"Rakas sun on oikeesti pakko selvitä. Mä en Hitto vieköön tiiä mitä mä teen jos sä jätät mut! Ostinks mä sen jutunkin ihan turhaan?" poika puhui taas tavallaan yksinään. Nyt kuitenkin tuon oli hyvä sanoa kaikenlaista..

Ambulanssi jarrutti vihdoin sairaalan pihaan. Hoitajat lähtivät kuskaamaan Jungkookia paareilla johonkin. Taehyung seurasi tietenkin perässä. Taehyungin matka tyssäsi siihen, kun Jungkook pääsi huoneeseen ja toisen käskettiin jäädä ulkopuolelle odottamaan.

Taehyung istui vihreäpehmusteiselle penkille istumaan. Hän tuijotti kelloa. Aika tuntui menevän kymmenen kertaa hitaammin kuin normaalisti.

Noin tunnin kuluttua yksi hoitajista astui huoneesta ulos. Tuo pysähtyi Taehyungin eteen katsoen tätä tietävästi.
Taehyung vain odotti jotain. Jotain mitä tuo hoitaja sanoisi. Todellisuus.

"Voit mennä katsomaan Jungkookia. Hän on vielä tajuton, mutta selviää varmasti" naisen ääni oli hauras.

Taehyungin mennessä huoneeseen se nainen ja kaksi miestä lähtivät paikalta. Taehyung istui sängyn viereiselle tuolille jääden katsomaan Jungkookia. Pojan katse lasittui tuon nähdessä kuinka vaalea toisen iho oli. Vaikka se normaalistikin oli vaalea, nyt se oli tuplasti vaaleampi.

Vanhempi nappasi nuoremman käsistä kiinni katsoen tuon suljettuja silmiä.

"Jungkook toivon et kuulet mut, koska haluun vaan kertoo et..... Rakastan sua aina. Tapahtuu jotain tai ei." Taehyung kuiskasi Jungkookin korvaan hellästi tuon käsistä kiinni pitäen.

Taehyung kaivoi huoparinsa isoa taskua ottaen sieltä tummansinisen-melkein musta-rasian ja katsoi sitä käsissään. Kyyneleet tulvivat uudelleen pojan poskia pitkin paidalle. Jos Jungkook ei kuitenkaan selviäisi, hän ei pääsisi tekemään sitä, mitä oli jo kauan aikaa odottanut. Hän oli odottanut pitkään sopivan hetken tuloa, ja nyt kaikki päätyi tähän.

Vaikkei Taehyung toisaalta olisi halunnut, hän kuitenkin avasi rasian ja nappasi sormiinsa pienen hopeisen rinkulan. Taehyung tutki sitä hetken laittaen sen sitten hieman hymyillen takaisin rasiaan. Poika nosti katseensa uudelleen sängyllä makaavaan tajuttomaan henkilöön.

"Toivon et saan viel laittaa tän sulle..." Taehyung kuiskasi hiljaa laskien rasian sängyn viereiselle pikku pöydälle.

Yhtäkkiä huoneen täytti kovaääninen piippaus. Huoneeseen rynni muutama hoitaja painelemaan kaikenlaisia nappeja.

Taehyungin valtasi jälleen kerran puhdas pelko.

" Mitä tapahtuu?!"Taehyung huusi tietämättömänä.

"Joudumme viedä Jungkookin toiseen huoneeseen. On pikkuinen.... Ongelma" yksi hoitajista sanoi. Kaikki pyörivät ympäriinsä irrottaen sänkyä lukituksistaan.

Taehyung jäi istumaan tuolille yhä kamalassa paniikissa. Vaikka Jungkook vietiin pois, Taehyung vain istui ja tuijotti kohtaa, jossa sänky oli ollut. Kyyneliä ei enää tullut. Taehyung oli itkenyt tämän hetkiset kyynelkanavansa tyhjiksi. Vaikka tuo olisi halunnutkin itkeä, ei hän siihen pystynyt.

Vihdoin kun Taehyung pääsi nousemaan penkiltä ja lähtemään ulos tyhjästä sairaalahuoneesta, tuttu hoitaja tuli tätä vastaan. Heti huoneen ulkopuolella hengästynyt hoitaja pysähtyi Taehyungin eteen.

Taehyung vain katsoi hoitajaa hämmentynyt ilme kasvoillaan.

"Olemme pahoillamme mutta....."

Taehyungin silmät sumenivat ja tuntui että kuulokin meni pois toiminnastaan. Shokki valtasi koko pojan kehon. Ehkä hän teki liian nopeita päätöksiä, sillä eihän hoitaja ollut sanonut edes koko asiaansa loppuun.

"........ Jungkook selvisi törmäyksestä. Hän on nyt toipumassa hereillä toisessa huoneessa. Voin viedä sinut sinne" hoitaja lopetti asiansa.

Taehyung ei sisäistänyt asiaa. Hän ei kyennyt siihen. Kuitenkin poika lähti seuraamaan valkeapukuista hoitajaa kohti Jungkookin uutta huonetta. Sinne päästyään hoitaja päästi Taehyungin sisään lähtien itse jonnekin muualle.

Taehyung asteli sisemmälle huoneeseen nähden Jungkookin makaavan sängyllä täysin hereillä. Pieni ilon piikki valtasi vanhemman kehon. Tuo pysyi silti rauhallisena.

Taehyung istui jälleen kerran tuolille sängyn viereen. Hän katsoi säälivällä katseella Jungkookia, joka tällä kertaa katsoikin takaisin. Hymy nousi pakosta Taehyungin kasvoille, tuon katsoessa Jungkookia.