What Is Life Really Like? 💫🕊️

46

•Pov' Park Jimin

•

Istun Yoongin auton etupenkillä matkalla kotiin. Olemme jättäneet Jungkookin ja Taen jo vähän aikaa sitten. Jostain syystä minua hieman kuumottaa istua tuon kanssa kahdestaan autossa. Olen päässyt jo tietenkin Jungkookista yli, ja olen onnellinen tuon ja Taen takia. Ovathan ne aika suloisia yhdessä, pakko myöntää. Myös Hoseokilla on joku, jonka kanssa jakaa elämä. Minulla kun taas ei ole ketään. Ainakaan vielä.

Huomaan kotipihani lähestyvän nurkan takaa. Toisaalta haluan mahdollisimman nopeasti tästä autosta ulos, mutta toisaalta haluaisin jäädä Yoongin kanssa vielä pidemmäksi aikaa kahden. Ei, minulla ei ole tunteita tuota nuorta miestä kohtaan. Tai en ainakaan myönnä sitä kenellekään, enkä varsinkaan itselleni.

Auto pysähtyy ja astun autosta pihalle.
"Kiitos kyydistä vielä"
Hymähdän ennen kuin suljen oven.

Jään katsomaan tien reunaan, kun musta auto katoaa nurkan taakse. Taivaalta alkaa pikkuhiljaa putoilla isoja ja raskaita vesipisaroita. Vedän ohuen takkini huppua syvemmälle päähän kun kävelen rivitaloasuntoni ovelle.

On jo myöhä, muttei minua väsyt niinkuin normaalisti. Voisin jutella jonkun kanssa, jos joku sellainen olisi. Uskon että ainakin Jungkook ja Tae ovat jo nukkumassa. Jungkook vaikutti niin väsyneeltä huvipuistosta lähtiessämme.

Riisun kenkäni ja takkini eteiseen. Lähden astelemaan olohuoneeseen selaten samalla instagramin ihmeellistä maailmaa. Jostakin syystä eksyn Yoongin tilille, jota en ole uskaltanut vielä alkaa seuraamaan. Enkä varmaan nytkään ala. En tiedä..

Nostan jalkani myös sohvalle asettuen makaamaan. Haukottelen hieman mutten anna lupaa itselleni olla väsynyt. Ei tehnyt vielä mieli nukkua. Välillä ajattelen meneväni juttelemaan Yoongille, mutta hylkään ajatuksen kuitenkin heti. Sitten mietin sitä taas, kunnes hylkään sen jälkeen kerran. Avaan keskustelun tuon kanssa monia kertoja laittaen sen heti aina pois. Turhautuneena avaan television, Netflixin ja jonkun erittäin tylsän perus sarjan. Katson sarjaa pitkälle yöhön. Minua alkaa ihan tosissaan väsyttää, joten alan siirtyä makkarin puolelle.

Vaihdan nopeasti vaatteeni asettuen sitten sänkyyn, peiton alle makaamaan. Selaan vielä hetken Yoongin ig tiliä tykäten 'vahingossa' kaikista tuon kuvista. Jopa niistä melkein neljä vuotta vanhoista. Nyt hän ainakin tietää, kuinka stalkkeri olen. Toivottavasti ei ainakaan luule mitään liikoja.

Jonkin ajan päästä, kun melkein nukahdan, puhelimeni näytölle pamahtaa ilmoitus ig viestistä. Mietin kauan keneltä se on, kunnes uskallan katsoa. Yoongi. Voi Hitto. Avaan viestin hetken miettimisen jälkeen.

Yoongin ja Jiminin keskustelu :)

Yoongi: Onks sulla tylsää, vai miks tykkäsit niistä ikivanhoista kuvista?

Jimin:
Ai, sori. Ja joo ehkä oli ehkä ei.
Mitä se sulle edes kuuluu?

Yoongi:Mmm... Enpä kuule tiedä. Kyllä kai sun elämä mulle jotenkin kuuluu. Kyllähän sen nyt huomaa et sua ainakin kiinnostaa mun elämä harvinaisen paljon.

Jimin:
No jaaha. Eipä mua taida kuitenkaan kiinnostaa mitä sun elämässä tapahtuu. Sattui vain olemaan tylsää näin keskellä yötä.

Jimin:
Ja jostain syystä sitten vain eksyin just sun ig tiliä kattelemaan. Laita vaikka yksityiseks, jos et enää haluu et mä kattelen sun kuvia...

Yoongi: Nääh, en taida. Nomut kattele ihan rauhassa. Kyllä niitä kuvia kattoo joku muukin kun sä, joten mikäs siinä. Mut meeppä nyt pikkunen nukkumaan. Sun nukkumaanmenoaika on tainnu olla jo ajat sitten 😉

Jimin:
Joo ihan mielelläni.
Mieluummin nukun ku juttelen sulle..
Nähty

Menen siitä nukkumaan aika pian. Väsymys alkaa tosiaan jo painamaan päälle. Eikä kyllä enää tehnyt mielikään jutella Yoongille..
Asetin pääni tyynylle sulkien silmäni. Annan väsymyksen ottaa minusta vallan ja nukahdan uneen.