What Is Life Really Like? 💫🕊️

59

Pov' Kim Taehyung

•

Kävelin kaupan hyllyjen lävitse ja nappasin aina välillä kotiini jotain herkkuja. Ajattelimme pitää tänään Jungkookin kanssa herkkupäivän. Olimme vihdoin eilen solmineet avioliiton ja nyt saisimme olla toistemme kanssa ikuisesti yhdessä.

Maksettuani ostokset kassalla, törmäsin johonkin. Tai oikeastaan johonkin ihmiseen. Nostin katseeni ylös nähdäkseni ketä tuon mysteeri-ihminen oli. Yoongi. Ja hieman kauempaa tuleva Jimin.

Jimin pysähtyi Yoongin viereen ja katsoi minua hymyillen. Sitten hän katsoi nopeasti Yoongia.

"No? Miks tuijotatte mua tollasilla ilmeillä?" kysyin ja katsoin poikia edelleen ihmeissäni.

"Nosiis... Asiahan on niin, että eilen, sun ja Jungkookin häiden jälkeen, tapahtu yks juttu" Jimin alkoi selittää hitaasti ja vaikeasti.

"Mikä? Kerro jo!" hoputin tuota. En jaksanut odottaa turhia kiertelyitä, mitä Jimin harrasti todella usein.

Huomasin kuinka Jiminin katse harhaili jatkuvasti minun ja Yoongin välillä.

"Yoongi.. Se... Se kosi mua!" Jimin kailotti lopun vähän liiankin kovaan ääneen.

Suuni loksahti auki ja tuntui että leukani pamahti kaupan lattiaan. Kyllähän osasin tätä odottaa, kun huomasin aiemmin Jiminin ilmeen ja Yoongin pienen hymyn. Olin silti jotenkin yllättynyt uutisista.

"Wow... En tiiä mitä tässä pitäis sanoa, mut onnea teille" Hymyilin leveästi ja nyökkäsin pienesti päätäni pojille. Olin todellakin onnellinen noiden puolesta. Ehkä Yoongi oli kerännyt rohkeutta vihdoin sen tekemiseen tosiaankin minun ja Jungkookin häiden kautta. Mutta ihan hyvä juttu se. On parempi että Yoongi sai vihdoin sen tehtyä. Hänen ei tarvinnut enää pidätellä itseään.

"Kiitos, kiitos" Yoongi hymähti hiljaa. Hän Katsoi Jiminiä huvittuneena toisen pomppiessa innoissaan vierellämme.

"Mitäs te täällä teitte?" kysyin. En edes tiedä mistä tuo kysymys tuli päähäni. Aika tyhmä.

"Mun piti kuulemma tulla ostamaan Jiminille kukkia ja suklaata. Se uhkas muuten tappaa mut :c" Yoongi selitti vilkaisten Jiminiä sivusilmällä.

"No jaahas.. Parempi siis että tulit ostamaan. En todellakaan haluis nyt kuulla sitä et vielä Jimin olis tappanut sut" naurahdin hiljaa.
"Mutta mun pitää varmaan kohta alkaa lähtemään kotiin. Jungkook oottaa muka siellä" lisäsin vielä ja lähdin sitten heti ohittamaan edessäni seisovia poikia.

"Moikka Taehyung!" kuulin vielä Jiminin huikkaavan takaani. En jaksanut enää vastata mitään, joten päädyin hymyilemään hennosti yksinäni.

Paransin ottettani kauppakassista, jossa olivat kaikki herkkumme. Pärjäisin kyllä ilman niitäkin, mutta Jungkook vaati saada jotain herkkuja. Naurahdin hiljaa itsekseni ajatukselle. Kävelin kuitenkin koko ajan samalla kotiin. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä meni tähän aikaan töihin, sillä kadut ja autotiet olivat aivan täynnä ruuhkasta.

•

Melkein pihallemme päästyäni näin pihallamme jonkin vieraan auton. Se ei ollut kenenkään tuttumme, sillä en tunnustanut sitä. Tunnistan kaikkien tuttujemme autot ja pyörät sekä muut jutut.

Jäin vain kauemmas tuijottamaan autoa hetken. En tiedä Olisiko minun kannattanut mennä suoraan sisälle, katsomaan ettei mitään olisi sattunut. Otin kuitenkin ensin nopeasti auton rekkarin, merkin ja värin ylös, jotta voisin kertoa siitä jonnekkin jos jotain olisikin sattunut.