What Is Life Really Like? 💫🕊️

54.

Pov' Kim Taehyung

•

Olimme juuri heränneet. Makoilemme kuitenkin edelleen sängyllämme halaillen toisiamme. Olin niin onnellinen päästyäni takaisin Jungkookin luo, ulkomaan reissultani.

Tänään olisi se päivä, kun viettäisimme aikaa kaupoilla etsien meille molemmille siistit puvut. Olimme etsineet jo valmiiksi muutamia liikkeitä joissa aikoisimme käydä tämän päivän aikana. Saamme koko päivän ajan kyydin Jungkookin veljeltä. Tuo lupautui kuskaamaan meitä muutamien tuntien ajomatkojen verran tiettyihin paikkoihin. Onneksi. Muuten joutuisimme maksamaan paljon taksimatkoista tai bussimatkoista.

Makoilemme sängyllä heräämisen jälkeen vielä muutaman tunnin ajan. Olimme jostain syystä vain todella laiskoja nousemaan sieltä.

Nousemme kuitenkin jonkin ajan päästä ja vaihdamme mukavat päivävaatteet päällemme. Sen tehtyämme, lähdimme yhdessä kävelemään käsi kädessä keittiöön aamupalalle. Ajattelimme että voisimme tehdä paluuni kunniaksi aamupalaksi lettuja ja niiden kanssa kermavaahtoa ja hilloa.

Jungkook istui keittiön tuolille pöydän ääreen, kun minä taas aloin tekemään lettutaikinaa. Sen valmiiksi saatuani käskin Jungkookia vaahdottamaan kermavaahdon valmiiksi.

"Okei"
Minua hieman nuorempi vastasi hymy kasvoillaan

Hymyilin tuolle takaisin alkaen sen jälkeen tekemään lettuja paistinpannulla. Aina letun valmistuttua, laskin sen hellan vieressä olevalle valkoiselle lautaselle. Vilkuilin välillä Jungkookia joka keskittyneen näköisenä vaahdotti kermavaahtoa.

"Ootko valmis?"
Kysyin tuolta, kun yhdessä vaiheessa huomasin pojan sormen lipaisevan kulhossa olevaa vaahtoa ja menevän tuon suuhun.

"Täh? Joo!"
Tuo hössötti huomattuaan että jäi minulle kiinni kermavaahdon syömisestä kesken kaiken.

Hymähdin vain ja laskin lettulautasen pöydälle kermavaahto kulhon vierelle. Hain keittiön laatikosta meille molemmille haarukat sekä veitset ja tietty myös lautaset ja lasit, jotka täytin jollain mehulla.
Kaiken ollessa pöydällä, Istuin itsekin vihdoin alas ja aloimme syömään. Kyllä letut kelpasivat aina aamupalaksi. Söimme niitä aamulla vain silloin, jos sille oli erikoisempi aihe. Meidän mielestä paluuni kotiin oli tälle tarpeeksi erikoinen.

Naurahdin hiljaa syödessäni lettuni loppua.

"Mikäs nyt noin hauskaa on? Vai onks toi syöminen jotenkin huvittavaa sun mielestä?"
Jungkook kysyi nostaen katseensa minuun.

"Eeeih.. Mietin vaan meitä ja kuinka onnellinen oon sun kanssa. Plus, sitä, että saan olla sun kanssa koko loppuelämäni"
Hymyilin nostaen itsekin katseeni tuohon.

Sen enempää emme puhuneet aamupalan aikana. Me vain söimme rauhassa loppuun. Emme saaneet kaikkia tekemiäni lettuja syötyä, joten jätimme ne jääkaappiin myöhempää varten.

"Mun veljen pitäis tulla tänne ihan kohta. Kai sä oot valmis menemään?"
Jungkook nousi tuolilta ylös katsoen samalla koko ajan minua.

Nyökkäsin vain vastaukseksi hymyillen. Ei kai siihen sen enempää tarvita, kunhan asian ymmärtää oikein.

Menimme olohuoneeseen sohvalle istumaan ja Odottamaan Jungkookin veljen tuloa. Jotenkin minua jännitti tämä päivä. Minun pitäisi valita itselleni siisti ja hieno puku elämäni tärkeintä päivää varten. Ja miten se muka tulisi onnistumaan?!

Jungkookin veljen tultua lähdimme tuon auton kyydissä kohti ensimmäistä kohdettamme. Sinne kestäisi ajaa hieman alle kaksi tuntia. Ei siis kamalan paljon, mutta ehtisi siinä ajassa Jungkook valittamaan moneen kertaan vaikka ja mistä.

•

Perille päästyämme nousimme autosta ulos. Seisoimme hetken aikaa isossa parkkihallissa katsomassa mistä pääsisimme liikepuolelle. Löysimme kuitenkin aika pian onneksi oven josta sinne pääsimme. Sen jälkeen etsimme vielä sen tietyn pukuliikkeen, jonne meidän oli määrä mennä.

Sovimme myös että näemme yhden ystävämme täällä. Hän tulisi auttamaan minua puvun kanssa, kun taas Ju-hyung hoitaa asian Jungkookin kanssa.

Seisoimme hetken aikaa liikkeen edessä odotellen. Odottelun jälkeen Yoongi ilmestyi kulman takaa. Hymyilimme kaikki kolme tuolle iloisesti.

Yoongi pysähtyi eteemme ja kysyi olemmeko valmiita menemään sisälle liikkeeseen. Nyökkäsimme.

Ja näin siispä astelimme liikkeeseen sisälle. Tiemme erkanivat heti sen ovilla. Ennen eri suuntiin lähtemistä annoin kuitenkin vielä pienen ja hennon suukon Jungkook otsalle. Hymyillen lähdin Yoongin kanssa liikkeen toiseen päätyyn. Tuntui todella inhottavalta olla Jungkookista erossa, vaikka tiesin että olemme samassa paikassa, eikä kumpikaan ole nyt menossa mihinkään pois toisen luota. Onneksi.

Valitsin ja uskoin myös Jungkookin valinneen tästä liikkeestä oman lempparin. Sitten kohteena olisi lähellä oleva toinen pukuliike. Rankkaa tälläinen...

Tapasimme toisemme liikkeen ovien ulkopuolella. Nappasin heti Jungkookin käden omaani kiinni
"Mulla oli ikävä.."
Kuiskasin hiljaa tuon korvaan. Nuorempi vain naurahti ja nyrpisti minulle söpösti nenäänsä.
^Söpöä...^ajattelin.

"Laittakaa mulle viestillä sen paikan osoite ni nähään siellä."
Yoongi sanoi ja lähti edeltä ilmeisesti omalle autolleen pihalle. Nyökkäsin vaikkei tuo enää sitä pystynytkään näkemään. Ei tuo kyllä olisi kuullutkaan jos olisin ääneen vastannut jotakin. Sen verran kaukana tuo oli.

•

Vihdoin myöhään illalla pääsimme kotiin. Jungkook oli luvannut veljelleen, että tuo voisi yöpyä meillä, sillä tuolla olisi muuten todella pitkä matka omaan kotiinsa. Ju-hyun oli nimittäin muuttanut hiljattain kauemmaksi.

Päädyimme taas katsomaan koko loppu illan jotain leffoja ja syömään herkkuja. Ihme ettei lihoa tätä menoa. Kiedoin käteni hellästi Jungkookin pienen kehon ympärille. Tunsin kuinka tuon pää laskeutui olkapäätäni vasten lepäämään. Hymyilin itsekseni ja aloin silittää tuon kylkeä.

Annoin pienen suukon Jungkookin hiuksien sekaan. Siitä ei mennyt kauaakaan kun kuulin tuon hiljaisen tuhinan.

Sammutin telkkarin ja Nostin tuon varoen syliini. En halunnut herättää tuota. Jungkook näytti niin suloiselta ja viattomalta nukkuessaan. Ja sitä hän myös olikin.

Kävelin tuo sylissäni makkariin ja laskin pojan sängylle. Peittelin tuon peiton alle. Vaihdoin itselleni rennommat vaatteet kömpien sitten sen jälkeen tuon vierelle peiton alle. Laskin toisen käteni tuon yli, ja nukahdin itsekin aika pian sen jälkeen.