What Is Life Really Like? 💫🕊️

022. Väkivaltaa 🤛👎🖤

- Jungkook nk -

Makasimme taehuyngin kanssa vierekkäin sängyllä. Hymyilin leveästi katsoen valkoista kattoa. Huomasin sivusilmälläni Taehyungin katsovan myös kattoa.

Mahani murisi niin kovaäänisesti ja ilmeisesti Taehyung vieressäni kuuli sen.

"Sulla on nälkä" poika rikkoi pitkään jatkuteen hiljaisuuden. Ainut mitä olin kuullut oli meidän molempien hengitykset.

"Eihän oo. Maha vaan pitää omia ääniään" Tuhahdin.

"Älä valehtele. Mä oon oppinu susta lyhyessä ajassa sen verran että tunnistan kyllä koska valehtelet" Taehyung aloitti kunnon väittelyn.

Hermostuin hieman ja seuraavat asiat mitä sanoin, töksäytin ne epäkohteliaasti.

"Mulla ei ole nälkä! Kuinka monta kertaa se pitää sulle sanoa? Ja sitä paitsi, entä sitten vaikka mulla olisko nälkä?"

"Ummm.. O-okei" vanhempi änkytti vaivaantuneena. Tuo nousi sängystä ja puki vaatteet itselleen takaisin.

Ovi avautui kun Taehyung astui siitä ulos ja sulki oven jättäen minut yksin huoneeseen. Huokaisin hiljaa. Estelin kaikin voimin kyyneliä valumasta silmistäni poskilleni. En voisi itkeä täällä.

"Mä lähen" sanoin itselleni kovempaan ääneen mitä ajattelin. Nousin peiton alta ja puin nopeasti eiliset ja ainoat vaatteeni takaisin. Hiivin eteiseen. Nappasin vain takin käteeni ja kengät huonosti jalkoihin. Avasin oven niin hiljaa kuin pystyin. Ovi kuitenkin narahti kamalasti ja uskoin Taehyungin kuulleen sen. Kuitenkaan ketään ei näkynyt. Ehkä poika suuttui töksäytyksestäni!

Hyvä Jungkook, juuri näin niitä ystäväsuhteita hoidetaan. Tai en tiedä mitä välillämme oli.

Suljin kuitenkin oven ja pompin loukkaantuneena kerrostalon rappuset alas. Heti ulos päästyäni annoin kyynelien purkautua niin kuin halusivat. Nyt kun Taehyung ei voisi nähdä minua tälläisenä, ei millään olisi väliä.

Matkallani kotiin törmäsin johonkin Random jätkään. Poika alkoi ilkkumaan itkemistäni. Siinä kohtaa menetin hermoni lopullisesti.
Puristin toisen käteni nyrkkiin hupparin taskussa. Paiskasin takkini asfaltti pintaiselle kävelytielle. Vedin nytkin taskusta ulos sekunnissa. Käteni mätkähti siitä suoraan lujaa jätkän naamaan.

- kertojan nk -

Jungkookin käsi mätkähti suoraan lujaa toisen jätkän naamaan.

Mustahiuksinen pätkä huudahti kivusta. Jungkookin lyönti oli aika kova. Poika ei varonut voimiaan yhtään. Tuota ei kiinnostanut juuri nyt yhtään mikään. Jungkook hakkasi luultavasti itseään nuoremman pojan maahan.

Paini hetken loputtua Jungkook oli ajanut pojan jo kunnolla verille. Kaksi minuuttia myöhemmin paikalle saapui ambulanssi ja poliisi.

Jungkook lähti tietenkin poliiseja karkuun, jotka olivat juuri ottamassa tuota kiinni. Sairaanhoitajat auttoivat nuoremman pojan ambulanssiin ja alkoivat tutkia tuon tilannetta

Tajuton, Jungkook kuuli toisen miehistä sanoneen. Mahtavaa.

Poliisit saavuttivat brunettea uhkaavan nopeasti. Nuo saivat otteen pojan käsistä ja riuhtoivat, kunnes jungkook jämähti paikoilleen. Kaksi erittäin vahvaa miestä raahasi hänet autolle pojan vastusteluista huolimatta.

Poliisit painoivat Jungkookin maha autoa vasten. Nuo asettivat raudat pojan käsiin, selän taakse.

"Te ette vittu vie mua minnekään saatanan asemalle!" Jungkook huusi raivosta kiehuen.

Taas kerran tuo brunette poika oli joutunut poliisien tiukan katseen alle.

Auto kaarsi aseman pihalle. Molemmat poliiseista asuivat autosta ulos omilta puoliltaan ja tulivat yhteisvoimin raahaamaan taas vastustelevaa poikaa sisälle asemalle.

Jungkook saatettiin pieneen huoneeseen kaltereiden taa. Ovi suljettiin ja brunette jäi yksin neljän seinän sisään. Pienelle hyllylle pojalle oltiin tuotu valmiiksi vähän syötävää. Leipä ja vettä. Jungkook tuhqhti kovaan ääneen mutta nälkä valtasi tuon mielen nopeasti. Poika nojautui eteenpäin sängyllä ja nappasi leivän tarjottimelta. Kuivaa ja kovaa. Puolet leivästä hän jätti ja laittoi takaisin tarjottimelle.

Tunnin hän siellä istui. Tuijottaen vastakkaista seinää. Myöhään illalla tuo haettiin kuulusteluun.

Tällä kertaa vain yksi poliisi raahasi jungkookin toisesta kädestä kuulustelukoppiin.

Nuori brunette poika pamautettiin toiseen tuoliin istumaan. Tuon sinne tuonut poliisi jäi bruneten taakse seisomaan nojaten seinään. Hetken kuluttua huoneeseen asteli nainen.

Varmaan se kuulustelija tyyppi, jungkook mietti, ennen kuin tuo juuri tullut nainen istui tuolilleen toiselle puolelle pöytää.

Tästä alkoi sitten se pitkäntuntuinen keskustelu.

"Jeon jungkook. Tapaamme jälleen. Tiedätkö tälläkään kertaa miksi olet täällä?"

"En"

"Minä uskon kyllä että tiedät. Rikostaustasi on yksi ja iso sekamelska. Ja tämä vaikka pieni tapaus onkin, ei tee nuorukainen tilanteellesi mitään hyvää. Mietitkö koskaan mitä vanhempasi ajattelee tästä? Juot, hakkaat ihmisiä keitä et edes tunne ja joudut vankilaan. "

"Jos mä vittu sanon etten tiedä ni eiks se sit tarkota etten mä tiedä? Täällä oot töissä mut silti oot tommonen vitun säälittävä vajakki." jungkook naurahti kuivasti.

"voit mennä" nainen kuiskasi toisella puolella huonetta seisovalle poliisille.
Tuo väitti pärjäävänsä Jungkookin kanssa kahden.

Mies nyökkäsi ja lähti huoneesta.

"Eli. Saimme soittajalta tiedon, että hakkasit itseäsi ilmeisesti nuoremman pojan kadulla. Miksi?" Nainen katsoi Jungkookia silmiin keskittyneenä työhönsä. Tuo vielä varmisti että nauhuri oli päällä.

"No vittu ei mun asiat sulle kuulu! Mä hakkaan kenet halua syystä mistä tahansa!" Jungkook nousi ylös nojaten käsillään pöytään. Tuoli kaatui pojan noustessa ylös.

"Rauhoitu! Istu alas nuorimies." Nainen huusi raivoissaan, mutta yritti pitää itsensä mahdollisimman rauhallisena. Raivoaminen ei auttaisi tässä vaiheessa.

Jungkook nosti penkin ylös ja istui takaisin siniselle penkille.

"Noniin. Voisitko nyt kertoa mistä oli kyse. Mitä nopeammin kerrot tapahtumat omasta näkökulmastasi, sitä nopeammin pääset tästä tilanteesta pois. Ymmärretty?"

Jungkook nyökkäsi vaivaantuneena ja tuijotti vastapäätä istuvaa naista tuimin silmin. Raivo kiehui tuon bruneten pojan sisällä, kuin kattilassa.

"Se vaan ilkkus mua ku itkin. Siinä se. Kävelin vaan kotiin kaverilta ja satuin itkemään siinä samalla. Se paskiainen tulee ja pysäyttää mut. Oikeen alkaa ite ärsyttävällä tavalla ilkkumaan et tällänen fuckboyn näkönen jätkät itkee kaduilla! Siihen mulla meni täysin hermot ja hakkasin sen jätkän" jungkook selitti. Tuo selitti tarinan aivan oikein. Myöhemmin se kuitenkin vielä kysyttäisiin hakatultq pojalta ja soittajalta, eli silminnäkijältä. Niin tilanne ratkeaisi edes jollain tasolla.

"Kiitos."Nainen tokaisi rauhallisena. Jungkook jopa yllättyi kanssaolijan äänensävystä.

Sinipukuinen painoi nauhurin pois, ja painoi nappia joka ilmeisesti kutsui poliisin paikalle. Se samainen mies, joka jungkookin oli huoneeseen tuonut, haki hänet pois ja vei omaan selliin.

"saat asua täällä sen aikaa kunnes tilanne selviää varmaksi. Perheesi saa sopia vankilanjohtajan kanssa tapaamisen kanssasi. Sinut haetaan joko erilliseen huoneeseen, tai he tulevat huoneeseesi." mies selitti nuorelle möreällä äänellä sulkiessaan sellin kalterista ovea. Se kun oli kiinni, laittoi mies vielä sen päälle toisen oven kiinni. Rautaovi.

"Vittu!" Jungkook huusi mahdollisimman kovaa. Brunette rojahti istumaan hennolle sängylle ja pamautti takaraivonsa rautaiseen seinään.

   •
Vähän pitempi luku taas. Toivottavasti on kiva lukea ja pysyy helposti perässä:)
Lupaan että Jung-Hyun esiintyy pian🤫